Ehkä vanhuus,tai en tiedä mikä,mut toi lause alko äkkiä tuntua tosi vastenmieliseltä.Kun puhutaan pennun ottamisesta niin lähes kaikki sanoo: on hyvä opettaa pentu olemaan heti YKSIN.
Tiedän,tiedän 90 % koirista joutuu olemaan yksin pitkiä aikoja kun omistajat on töissä,koulussa.
Mutta onko koiran suurin tehtävä oppia olemaan yksin??
Sitten kun koira protestoi sitä vastaan,että haluaa turvaa ja läheisyyttä,niin se on väärin,kaikki muut keinot käytetään kun se, että vietetään aikaa koiran kanssa.
Tiedän,tiedän 90 % koirista joutuu olemaan yksin pitkiä aikoja kun omistajat on töissä,koulussa.
Mutta onko koiran suurin tehtävä oppia olemaan yksin??
Sitten kun koira protestoi sitä vastaan,että haluaa turvaa ja läheisyyttä,niin se on väärin,kaikki muut keinot käytetään kun se, että vietetään aikaa koiran kanssa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itse otin koiran vasta, kun tiedän, että on todella aikaa olla sen kanssa. Olen siinä onnellisessa asemassa koirani kanssa, että yksinoloa tulee muutama tunti viikossa. Työssäkäyville se vain on pakkorako. Työssä on käytävä ja harva voi ottaa koiran mukaan.
siitä hyvä tilanne ettei meillä koirat joudu olemaan päivisin yksin kuin korkeintaan neljä-viisi tuntia.Yleensä vielä vähemmän.
Koira on laumaeläin ja siksi pitäis muistaa että ei ainakaan töitten jälkeen kahmi noita muita harrastuksia koiran lisäksi,koska se on kaikki koiralta pois.Jos koiraa hankkiessaan tietää että koira joutuu olemaan suurimman osan ajasta yksin,kannattaa ehkä harkita koiran hankintaa uudelleen.Jospa se koira olis onnellisempi sellaisessa paikassa,missä saa olla "laumansa" kanssa.
On niin rotukohtainen kysymys tuo yksinolo. Jotkut ovat seurankipeämpiä kuin toiset. Oma koirani on hyvin itsenäinen eikä juurikaan kaipaa rapsutteluja tai paijailuja, eikä se ole pentunakaan ollut moksiskaan yksin jäämisestä. Eihän se ole reilua ottaa koiraa, MITÄÄN koiraa, jos käy töissä kahdeksan tuntia päivässä. Kuinka siinä on edes aikaa liikuttaa koiraa tai muuten aktivoida sitä? Harva kumminkaan tuhlaa joka ainoaa vapaahetkeään koiran kanssa (NO, on meitäkin tietty...) Mutta omani on ollut pisimillään kaksitoista tuntia yksinään, eikä se ole siitä rikki mennyt. Kotiin tultua hyvä jos nousee sohvaltaan moikkamaan, niin paljon se meikäläisen seuraa arvostaa... =)
eläinlääkärillä lopetuttamassa nuoren sekarotuisen koiran, kun se oli yksin jäätyään tuhonnut ystäväni huushollin lattiaa ja seiniä myöten sekä pureskellut ystäväni kilpikonnaa. Eläinlääkärimme olis sitä mieltä, ettei koiria saisi ottaa kerrostaloihin, rivitaloihin eikä työssä tai koulussa käyviin perheisiin lainkaan.
Itse en yhdy aivan noin jyrkkään näkemykseen, sillä noilla kriteereillä todella harvat perheet saisivat koiran perheenjäsenekseen.
Itse olen aina saanut pennun kotiini sopivasti kesäloman aikana, jolloin minulla on ollut vähintään kaksi kuukautta aikaa olla pennun kanssa intensiivisesti. Viimeisin koiramme, joka tuli aikuisena ei tullut lomieni aikaan, mutta sillä on kolme koirakaveria pitkien päivien seurana ja lisäksi mieheni tekee kaksivuorotyötä, jolloin koirien kanssa on joka toinen viikko käytännössä katsoen koko ajan jompi kumpi kotona.
Minunkin mielestäni pennulle on parempi, ettei se heti uuteen kotiin tultuaan joudu jäämään pitkiksi ajoiksi yksin, mutta läheskään aina se ei ole mahdollista...
Varsinkin kun kyseessä on ensimmäisen koiran ottaja. Jos tällainen henkilö ottaa koiran vastaan lomalla ollessaan, niin ei kyllä jätä pentua rauhaan eikä malta lähteä ja opettaa sitä pikkuhiljaa olemaan yksin. Sitten yht' äkkiä loman loputtua arki koittaa pennulle. Sen jälkeen niitä ongelmia tuleekin. Yleensä kuitenkin perheessä on kouluikäisiä nuoria, jotka tulevat suoraan kotiin ja ruokiksella käy joku ruokkimassa pennun.
Olemme aikoinaan laittaneet hoito ohjeeseen rauhallisen unen tärkeyden pennulle. Mielestäni sitä ei voi koskaan korostaa tarpeeksi. Tasapainoisesta aikuisesta koirasta näkee paljon, millainen sillä oli pentuaika.
Olen jo aikaisemmin kertonut täällä, sen että jos on kaksi ottajaa pennulle ja muutoin tasapäisiä, niin valitsen sen perheen, jossa ei olla koko aikaa kotona. Huolimatta siitä ollaanko päivät kotona vai työssä, niin kyllä pennun saa leimautumaan ja luottamaan omistajaansa.
Tietysti kaikki riippuu myös pennun luonteesta. Mutta ne luonnejutut ovat pitkälti kasvattajan vastuulla, ja kasvattajan pitää löytää tai paremminkin yhdistää sopiva pentu ostajalle. Eli keskenään sopiva pari.
missä asiassa olet eri mieltä kanssani, kun en sitä oikein hokaissut? Vaikka minulla onkin ollut ainakin tuo pari kuukautta aikaa olla pennun kanssa, olen opettanut yksin oloa pikku hiljaa, enkä suinkaan yht'äkkiä loman loputtua ole pentua yksin 8 tunniksi jättänyt... Mittees sie nyt ajjoit takkoo?
okei =)
Oletkos Riva sinä aina kaikkien koiriesi kanssa ollut kotona useita kuukausia?? Palkattomalla vapaalla töistä? Enkä halua mitään sellaista vastausta, että olet ollut äitiys tai vuorotteluvapaalla, vaan oletko ottanut koiran takia palkatonta vapaata töistä?
Vastaa rehellisesti.
Ajoitin nykyisen pennun oton viime toukokuuhun koska olin päättänyt ,että tulevan pennun kanssa olen kotona 3 kk palkattomalla,mutta olinkin 5 kk.koska vuorotteluvapaalaki jatkui.Siis en tarvinnut olla palkattomalla,mutta olin varautunut siihenkin.
En ole ollut kaikkien koirin kanssa kotona,mutta vain yksi oli yksin puoli vuotta sen jälkeen oli lauma,jossa oli sekä kissoja että koiria.
Lähinnä minua huolettaa pentujen yksin jättäminen,minä en usko siihen että pennulle on hyvä jäädä heti yksin.On monta tapaa hoitaa ne eka kuukaudet että pennulle ei tule monen tunnin yksin olemista.
Ja kannattaa muistaa että tällä netissähän voi väittää ihan mitä tahansa. Mutta siis minähän itse olin 3:n vuoden vuoden hoitovapaalla joka kerta kuin joku 4:stä pennustani tuli kotiin. Ihan oikeasti. Olin, olin!
täällä voi kirjoittaa koirista vaikka ei olisi ikinä mokomaa nähnytkään:)
Mut vielä: mua ihmetyttää suuresti tämä negatiivinen suhtautuminen siihen,että pennulle annettaisiin aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen,eli pentuajan yksin oleminen olisi inhimillistä.
Kaikki on kauhuissaan kun on juttua huonosti hoidetusta koirasta,mut sit on ihan ok että 7 viikkonen pentu on heti yksin 8 tuntia.
Yksikin eroahdistuskoira on liikaa,koska eroahdistus johtuu turvattomuudesta.
koirista joutuu olemaan yksin niin eikö silloin ole hyvä, että heti pennusta opetetaan olemaan yksin. Näin meilläkin on tehty ja hyvin on mennyt, tämä nykyinenkin jäi heti viikon totuttelun jälkeen yksin päivällä ja on ollut niin hienosti.
Ihan vaan silkalla maalaisjärjelläkin ajatellen, jos se koira kerran yksin joutuu olemaan, eikö se olisi paras oppia heti pentuna. Voisi kuvitella, että jos se sitten vanhempana yks kaks jätetään yksin niin sitten niitä ongelmia tulee.
Vai eikö sinun mielestäsi työssäkäyvä saisi koiraa pitää?
minun mielestä koiranpentua kuuluisi jättää joksikin tuntia yksin kotiin melkein heti alussa. minulla on nyt sellanen 10kk ikäinen sekarotuinen haukku se tuli minulle noin kuukausi sitten. ja sitä ei olla yhtään jätetty yksin kotiin joku on aina ollut sen kanssa, nyt se haukkuu meillä sitten koko ajan jos vaikka pihalla menet käymään toisen koiran kanssa! ei sekään kivaa ole. mutta onneksi asutaan omakotitalossa ettei naapurit siitä häiriinny kovasti. ei se silloin hauku kun jättää toisen koiran kaveriksi.
koirani joutui melkein heti jäämään kotiin 8 tunniksi yksin. Laitoin sille radion päälle ja jätin paljon puruluita ja leluja ja pahvilaatikoita revittäväksi. Melkoisen sotkun se olikin saanut aikaiseksi silputtuaan pahvilaatikkoa ja pissapapereita. Sitten vietin koko lopun päivää ja illan pennun kanssa. Sitä kasvoi tasapainoinen koira. Sitäpaitsi koiran pitää myös nukkua päivällä.
Pentu on ollut mulla nyt hieman yli kuukauden.. heti ensimmäisestä päivästä alkaen aloin totuttaan sitä yksinoloon ja tosi hyvin on mennyt. yleensä nukkuu sen ajan kun olen poissa. Aluksi yksinoloaika oli 20 min. Kun tulin takaisin, pentu oli kopassaan :)Oli heti mennyt nukkumaan.. Pidensin aikaa seuraavalla kerralla jne.. pisimmillään on ollut yksin n. 8,5 tuntia (tosin vain pari kertaa olosuhteiden pakosta). Iloisena tulee vastaan ja tuskin haukkuu ollenkaan yksin ollessaan. Radio on aina päällä ja puruluita tarjolla. Käyn normaalissa päivätyössä eli työpäivät n. 8 tuntia. Mulla on onneksi auttavia sukulaisia, jotka käyvät pentua päivällä katsomassa!
on joutuneet elelemään heti alussa aivan normaalia perheen elämää.heti alkuun siis oppivat meidän tuloihin ja menoihin. mukana pidetään niin paljon kuin voidaan. töissä tosin en käy, mutta onhan noita muitakin menoja välillä ja yksin täytyy olla. kesällä on mukavaa kun voivat olla hyvällä ilmalla ulkotarhassa sen aikaa.
Koira on kesäkuun alussa 5 kk. ja on ollut yksin tosi vähän. Meillä mennään niin ristiin kotiväen kanssa, että yksin on kerrallaan ollut n. 2 tuntia, mutta ei todellakaan päivittäin. Ne kerrat kun olen jättänyt yksin niin olen tietysti tarkkaillut tilannetta, haukkuuko vai mitä tekee.. No, saan varmaan olla aika onnellinen koska koirani tietää kun sanon sille et nyt ei tule mukaan. Se jää kauemmaksi tuijottamaan, ehkä vähän haikeanakin, mutta tietää että tulen takaisin! Varmaan se nukkuu tai en tiedä, mutta tuhoja ei ole tullut eikä se hauku poissaollessani. Voisin ajatella, että osittain se on onnellisempi kun sillä on paljon seuraa. Jos tietäisin olevanai 8 tuntia joka päivä pois niin en koiraa olisi ottanut! Jokainen kuitenkin tekee omat ratkaisunsa en halua moittia ketään, koska koiria on monenlaisia ja niin on omistajiakin!=)
Siis näistä viesteistä päätellen työssä käyvät ihmiset eivät saisi omistaa koiraa ollenkaan! Kysyn vaan, että millä pirulla sitten ostan sen jopa 1000€ maksavan koiran pennun, ellen käy töissä, sossun rahoillako??? Ei koko elämää ja aikatauluja suunnitella koiran mukaan!!! Järki käteen ihmiset!
tulee,niin muuttuu koko perheen elämä.Sulla ei varmaan ole koiraa,kun et tiedä tätä.Ja miksi ihmeessä pitää hankkia koira jos sen päätehtävä on olla 8- 10 tuntia yksin.
Mutta tässä mun jutussa olikin kyse PENNUSTA, jos ihmisellä ei ole aikaa järjestää elämässään vaikka 2 kk niin että on joko kotona tai joku käy päivällä olemassa pennun kanssa,niin huonosti on asiat.
On todella hyvä,kun järjestit aikaa pentuajalle.
Niin ,ihmettelen usein ,miksi ottaa koiraa,jos se jo 8-viikkoisesta joutuu olemaan yksin 10 tuntia vuorokaudessa.
Minäkin haluaisin tuollaisen työpaikan mistä saa lomaa tuosta noin vain muutaman kuukauden..lisäksi haluaisin paljon rahaa sossusta (verorahat jotka koirattomat työssäkävijät ovat maksaneet) a) koiran ostamiseen b) vuokran maksuun c) muuhun elämiseen. Lisäksi haluaisin tuollaisen ihanan työttömän tyypin sukulaisekseni, joka kävisi omalla palkattomalla vapaallaan hoitamassa minun koiraani.;)Vapaaehtoisia?
että se yksinjäänti siitä pennusta on niin kamalaa ja kamalampaa kuin sitten 4-5 kuisena.
Jos jossain vaiheessa yksinkin on opittava olemaan niin parempi silloin kun sen parhaiten oppii. Voihan se olla niinkin, että jos pennun kanssa aina joku on ja sitten ykskaks puolivuotiaana jätetään yksin niin sitten se vasta kamalaa voi olla ja sitten alkaa ongelmat.
suhteellinen käsite.Kyse on siitä tunteeko pentu olonsa turvalliseksi.Emo alkaa opettaa jo laatikossa olevia pentuja yksin olemiseen,n 3 viikon (oma kokemus) jälkeen emo nukkuu laatikon vieressä ja on muutenkin aikaa poissa pentujen luota.Pennut ei huuda emon perään,koska ne luottaa siihen että emo tulee takas. Mutta kun pentu tulee uuteen kotiin niin sillä ei ole mitään käsitystä miten ihminen käyttäytyy. Joillekkin pennulle riittää se muutaman päivän yksinolo harjoittelu,mut jotkut vaatii sen pitemmän ajan.
No mut ei tästä tämän enempää,oli vaan aika yllätys miten negatiivinen asia tämä on.