miehet ei tunnusta ajotaitoa

keskustaan ruuhka-aikana halajaakaan omalla autollaan, kysyn vaan?

Mieheni kun täytti 63 vuottaan niin silloin se alkoi kaikki kummallinen. Kauppaan pitäisi päästä aamutuimiin. Ennen muinoin käytiin kaupassa milloin sattui. Ei tullut mitään tressiä kuten nyt kun ollaan eläkkeellä kumpikin. Kaupunki kierretään kaukaa, oli aika mikä hyvänsä. Jos uskallan sanoa että lähdempä tästä yksin kaupungille niin eikös tuo sano älä sinne mene mennään jonnekkin sivukylän tavararuoka margettiin.. Joo joo tunnen nuo elkeet oikein hyvin.

Onhan se hyvä, että jotkut kuitenkin ymmärtävät varoa, kun havaitsevat taitojensa rapistuvan. Pahempia ovat he, joiden kaasujalka on yhtä painava kuin nuoruudessa vaikka huomiokyky edellyttäisi ihan muuta.

Ihailen naisia, jotka osaavat hellästi hymyillen, huomaamatta ja hienotunteisesti ohjata läheisiään huomatessaan heidän kykyjensä rapistuvan. Joskus on niin vaikeata löytää sellaista tapaa, jolla ei loukkaisi toista vaan auttaisi häntä säilyttämään kasvonsa ja kuitenkin pääsisi toivottuun lopputulokseen. Toiset saavat sellaisetkin taidot syntymälahjaksi ja me muut joudumme harjoittelemaan.

Jos tuntee itsensä epävarmaksi, on parempi kiertää vaarallisia paikkoja. Itse (74) pyrin pitämään ajokuntoani kohtuullisena harjoittamalla sitä. Tämä edellyttää, että näkö, kuulo ja refleksit ovat ok.

Koetan arvioida ajotaitoani vaikkapa kysymällä vaimoltani, vieressä pelkääjältä, miltä hänestä tuntuu. Meillä on niin päin, että vaimoni kieltää minua lähtemään tungokseen ja pimeille, liukkaille keleille. Minä lähden. Testaan itseäni.

Kuvittelen luopuvani ajokortistani ennenkuin lääkärin, vaimoni tai kenenkään ulkopuolisen tarvitsee huomauttaa.