google translate, taiga.ru
© tiamz.ru. Tobolskin vuokratalo (nykyinen museo) rakennettiin ruotsalaisten vankien osallistuessa ja sitä kutsutaan myös "ruotsalaiseksi kammioksi" Siperian ruotsalaiset: vaikea kohtalo 30.1.2021, 09:07
Tiedämme ruotsalaisista koulun historian kurssilta, että Aleksanteri Nevski voitti heidät Nevalla ja Pietari I lähellä Poltavaa. Mutta voit olla täysin varma, että valtaosa ei voi edes kuvitella, kuinka ruotsalaiset liittyvät Siperiaan. Mutta se oli erittäin mielenkiintoinen historian sivu. Vladislav Kokoulin, historiatieteiden tohtori, tieteellis-historiallisen lehden "Siberian Archive" päätoimittaja, kertoi Taiga.info:lle asiasta.
Mistä lähtien ruotsalaiset mainittiin ensimmäisen kerran?
- Usein muistetaan varangilaisia, joilla oli tärkeä rooli muinaisen Venäjän historiassa, mutta tässä tapauksessa ei ole täysin oikein puhua ruotsalaisista. Tosiasia on, että ruotsalaiset itsenäisenä etnisenä ryhmänä muodostettiin vasta 800 - 1000-luvuilla. Valtion muodostuessa 1000-luvulla he osallistuivat aktiivisesti Itämeren rannikon tapahtumiin. Vastakkainasettelu Itämerellä jatkui Pietari Suuren aikoihin asti. Ja juuri tämän ajanjakson tapahtumiin liittyy ruotsalaisten ilmestyminen Siperiaan.
Puhutaanko vangittujen sotilaiden kohtalosta suuren Pohjan sodan aikana?
- Ruotsalaisten tappion jälkeen Poltavan lähellä, eri arvioiden mukaan, vangittiin 15–25 tuhatta ihmistä - uraupseereja, sotilaita. Mutta he olivat myös naisia ja lapsia, jotka olivat aktiivisessa armeijassa Venäjällä. Vankien kohtalo on usein hyvin vaikea. Tuohon aikaan oli tapana vaihtaa vankeja rauhan solmimisen jälkeen, mutta pohjoinen sota kesti, ja vuosina 1709-1725 ruotsalaiset joutuivat viettämään vuosia vankeudessa kohtaloaan tuskallisesti odottaen.
Millainen oli heidän kohtalonsa?
Aseista riisuttuaan antautuneita ruotsalaisia Venäjän komento muodosti heistä useita kolonnia ja lähetti heidät läheisiin Tšernigoviin ja Kiovaan. Ja sitten - Astrahaniin, Azoviin ja Voronežiin, jonne heidän aiemmin vangitut maanmiehensä jo lähetettiin.
Mutta Poltavan jälkeen Pietari I päätti järjestää suurenmoisen voittokulkueen Moskovassa näyttääkseen armeijansa voiman ja loiston koko maailmalle. Paraatin järjesti Moskovan komentaja Matvey Petrovitš Gagarin, josta tuli myöhemmin Siperian ensimmäinen kuvernööri ja jolla oli suuri rooli Siperiaan päätyneiden ruotsalaisten kohtalossa. Vangitut ruotsalaiset koottiin Moskovan lähelle, ja 21. joulukuuta 1709 pidettiin suurenmoinen juhla. Vangitut ruotsalaiset kävelivät voittajien pylväiden keskellä. Vankien joukossa erottuivat Lesnayan ("Poltavan äiti", kuten sitä silloin kutsuttiin) taistelun jälkeen vangittu kenraali Lewenhaupt ja Ruotsin kuninkaan ensimmäinen ministeri, kreivi Pieper. Tietenkään ei ollut helppoa ohittaa pahoinpitelyjen ja loukkausten kyljessä vankipylväässä, varsinkin kun he unohtivat ruokkia ruotsalaisia ennen kulkuetta. Mutta sitten he alkoivat hemmotella kaikkia ohikulkijoita viinillä, kaatoivat viiniä onnettomille vangeille.
- Miten vankeja kohdeltiin jatkossa?
- Aatelisten perheiden vangit vaihdettiin välittömästi samoihin eteviin venäläisiin vankeihin Ruotsissa. Ja loput lähetettiin lukuisille tuon ajan rakennustyömaille, varsinkin kun ruotsalaisten joukossa oli monia insinöörejä, tykistö- ja merivoimien asiantuntijoita. Joku halusi päästä Venäjän palvelukseen.
"Eikö se ollut vaarallista, koska sota oli vielä käynnissä?"
- On muistettava, että vankien joukossa ei ollut vain ruotsalaisia, vaan myös Viron ja Liivinmaan ruotsalaisia, jotka olivat valmiita vannomaan uskollisuusvalan Venäjälle. Lisäksi tsaari Pietari, joka kielsi ruotsalaisten pääsyn asepalvelukseen Moskovan maakunnassa ja Siperiassa, rekrytoi heidät kuitenkin erittäin mielellään siviilipalvelukseen: kasvava byrokraattinen koneisto tarvitsi asiantuntijoita.
Ruotsalaiset Siperiassa: kova kohtalo
4
495
Vastaukset
- Anonyymi
– Tämän seurauksena monet vangitut ruotsalaiset päätyivät Siperiaan. Miten se tapahtui?
– Tietysti osa heistä lähetettiin heti Siperiaan. Esimerkiksi everstiluutnantti Arvid Kurbash läheisestä suhteestaan Hetman Mazepaan. Samanlainen kohtalo koki italialaiselle lohikäärmekapteenille Adabert de Sachsille, joka pakeni venäläispalvelusta ruotsalaiseen. Jotkut lähetettiin Poltavaan, mutta nämä olivat yksittäisiä tapauksia. Joukkopako Siperiaan tapahtui vuonna 1711.
Yleensä karkotuksen syynä pidetään salaliittoa Kazanissa, kun joukko vangittuja ruotsalaisia oli pakenemassa Ukrainan kautta Puolaan. Mutta tiedämme tämän vankien itsensä muistelmista, jotka he kirjoittivat palattuaan kotimaahansa. Venäläiset lähteet antavat tästä toisenlaisen version. On pidettävä mielessä, että ruotsalaisten tappion jälkeen Poltavan lähellä ottomaanien valtakunnasta tuli vakava vastustaja, joka halusi kostaa Pietarin ensimmäisten hallitusvuosien tappiot. Loppujen lopuksi Venäjän valtio Poltavan jälkeen osoittautui pohjimmiltaan äärimmäisen uupuneeksi, ja mahdollisen "viides kolonni" oli äärimmäisen vaarallista mahdollisen sodan olosuhteissa Ottomaanien valtakunnan kanssa. Riittää, kun muistetaan, että Ruotsin kuningas Kaarle XII pakeni Turkin sulttaaniin Poltavan lähellä tapahtuneen tappion jälkeen. Ja seurauksena ruotsalaisia vankeja alettiin kerätä ja lähettää Siperiaan.
— Mistä Siperian kaupungeista tuli maanpakopaikkoja?
— Tällaisia kaupunkeja oli useita: Tobolsk, Tomsk, Krasnojarsk, Jenisseisk.
Asuivatko ruotsalaiset vankiloissa vai järjestettiinkö heidät jollain muulla tavalla?
- Ei, heitä ei sijoitettu vankiloihin. Tietenkin ne olivat rajoitettua liikkumisvapautta, ammatin valinnan vapautta - vangit ovat vankeja. Mutta Siperian syrjäisyydellä ja Siperian ensimmäisen kuvernöörin, prinssi Gagarinin käytännöllisyydellä oli merkitystä. Ruotsalaisilla oli mahdollisuus vierailla muihin Siperian kaupunkeihin päätyneiden sukulaistensa lisäksi myös Moskovaan ja Pietariin.
Miksi he menivät sinne?
- Tosiasia on, että heidän piti tukea ruotsalaisia sukulaisia, jotka lähettivät vangeille tiettyjä summia rahaa. Mutta Venäjän olosuhteet, mukaan lukien valtavat etäisyydet, johtivat siihen, että Ruotsista saksalaisten kauppiaiden kautta lähetetty raha saapui edelleen Moskovaan ja Pietariin, ja sitten se joko meni hyvin pitkään tai ei mennyt ollenkaan. Siksi ruotsalaiset vangit joutuivat matkustamaan pääkaupunkeihin saadakseen tarvittavat varat. Tietenkin ne, jotka jäivät maahan, takasivat paluunsa.
- Ja kuinka ne, jotka eivät saaneet rahaa sukulaisilta, elivät?
Heidän täytyi etsiä töitä paikallisesti. Siperian ruotsalaisten keskuudessa oli paljon käsityöläisiä ja jalokivikauppiaita. Ne, joilla ei ollut erikoisalaa (pohjimmiltaan he olivat vakituisia upseereita), heidät täytyi palkata paikallisten talonpoikien tai kaupunkilaisten tehtävään mihin tahansa työhön, usein ammattitaidottomiin. Mutta oli niitä, jotka pääsääntöisesti menestyivät hyvin. Esimerkiksi Ruotsin kuninkaallisen kenttätoimiston sihteeri Yefim Ditmer tuli prinssi Gagarinin varsinaiseksi avustajaksi, joka osasi ruotsin lisäksi myös venäjää. Siihen aikaan Siperiasta oli hyvin harvinaista löytää lukutaitoisia ihmisiä, joten Ditmer eteni nopeasti ja rakensi pian jopa erillisen talon itselleen, vaikka loput vangit käpertyivät kulmiin. Paradoksaalista kyllä, samaan aikaan hän ei tullut virallisesti Venäjän palvelukseen.- Anonyymi
— Miten Siperian paikallinen väestö suhtautui ruotsalaisiin?
– Siperian väestö oli niin monimuotoista, että ruotsalaiset yllättivät harvat. Lisäksi 1600-luvun alun levottomuuksien ajan jälkeen liettualaiset ja puolalaiset päätyivät Siperiaan. Lisäksi ruotsalaisille, kuten kaikille Venäjän ulkomaalaisille yleensä, myönnettiin uskonnonvapaus Pietari Suuren aikana. Ruotsalaiset olivat protestantteja, ja tämä muuten auttoi heitä monin tavoin säilyttämään kulttuuriset ominaispiirteensä ja olemaan katoamatta paikallisen väestön ympäristöön.
Pikemminkin ruotsalaiset itse kokivat kulttuurishokin saapuessaan Siperiaan. Eurooppalaisten ja siperialaisten kulttuuri, elämäntapa ja tavat olivat liian erilaisia. Erityisesti ruotsalaiset muistelijoiden kirjoittajat kuvailevat kauhistuneena paikallisen väestön "villiä juopumista". Muuten, kun Siperiassa oli lomia, ruotsalaiset yrittivät olla ilmestymättä kadulle. Paikallinen väestö puolestaan tuomitsi maanpaossa olevien liiallisen vapaan käytöksen naisia kohtaan.
- Varmasti siperialaisten ja ruotsalaisten välillä oli avioliittoja?
Ei kovin usein, mutta niitä tapahtui. Jos naiset olivat ortodoksisia, niin Venäjän lakien mukaan heiltä kiellettiin kääntyminen toiseen uskontoon. Ja heidän lapsensa kastettiin ortodoksisuuteen. Ongelma syntyi, kun ruotsalaiset saivat rauhan solmimisen jälkeen palata kotiin. Sitten oli tehtävä valinta: palata ilman perhettä tai jäädä perheen kanssa, mutta Siperiaan. On ominaista, että jotkut ruotsalaiset jäivät ja astuivat Venäjän palvelukseen. He itse palvelivat ja sitten heidän poikansa ja lastenlapsensa koko 1700-luvun.
– Toivatko ruotsalaiset jotain uutta siperialaisten elämään?
-Epäilemättä. Ensinnäkin he esittelivät siperialaiset moniin käsityöhön ja erikoisuuksiin - koruihin, apteekkiin, lääketieteeseen. Heidän joukossaan oli monia insinöörejä ja sotilasasiantuntijoita. Tobolskissa he jopa järjestivät koulun.
- Kenelle tämä koulu oli tarkoitettu, mitä siinä opetettiin ja muuten millä kielellä?
- Koulun järjesti kapteeni von Vreech, joka vangittiin lähellä Poltavaa. Olemme jo sanoneet, että myös naisia ja lapsia vangittiin. Ja koulu oli suunniteltu ensisijaisesti heitä varten. Aluksi koululla ei ollut edes rakennusta, sillä oppilaita oli vain muutama. Mutta vähitellen Moskovan ja Saksan saksalaisten avun ansiosta Tobolskin koulu muuttui pieneksi kaupungiksi: viisi kaksikerroksista rakennusta, puutarha, talli ... Rakennuksissa oli sisäoppilaitos, sairaanhoitohuone, ruokailutila huone.
Opetus pidettiin saksaksi. Siksi paikallinen väestö, joka halusi opettaa lapsilleen saksan kielen, lähetti heidät mielellään tähän kouluun. Oppilaat opetettiin lukemaan ja laskemaan, oppivat rukouksia ja tekstejä katekismuksesta. Sitten he opettivat geometriaa, maantiedettä, latinaa, ranskaa ja piirtämistä. Tytöt asuivat erillään, mutta opiskelivat yhdessä poikien kanssa. Koulu lopetti toimintansa vuonna 1721.
- Koska ruotsalaiset palasivat kotiin rauhan solmimisen jälkeen?
- Joo. Opettajien lähdön jälkeen tunnit pysähtyivät. Mutta on sanottava, että vankien joukossa oli monia uteliaita ruotsalaisia, jotka eivät vain huokailleet ja surineet kohtaloaan, vaan myös käyttivät tilaisuutta hyväkseen tutustuakseen Siperiaan, sen kansoihin ja tapoihin. Mainittakoon kaksi ruotsalaista, joiden ansiosta eurooppalaiset yleensä oppivat Siperiasta ja sen asukkaista.
Ensimmäinen on kapteeni Philip Stralenberg. 13 vuoden vankeudessa hän laati koko Siperian kartan, jossa oli vastaavat kuvaukset luonnosta, kansoista ja heidän elämäntavoistaan. Tietenkin, kun prinssi Gagarin sai tietää kartan olemassaolosta, hän pohjimmiltaan takavarikoi sen. Mutta Stralenbergillä oli toinen versio kartasta, jonka hän onnistui toimittamaan Eurooppaan. Tämän seurauksena Stralenbergin teos julkaistiin Nürnbergissä. Tutkimus käsitteli kuvausta Romanovien dynastian historiasta, Pietari I:n hallituskaudesta, Baraba-tataarien, jakuutien, jukagiirien, mordovilaisten ja muiden kansojen elämästä ja kulttuurista. Tietysti nykyajan näkökulmasta Stralenbergin kirjoituksissa on monia myyttejä ja yksinkertaisesti absurdeja. Mutta älkäämme unohtako, että juuri nämä teokset herättivät ulkomaalaisten kiinnostusta Siperian tutkimukseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
— Miten Siperian paikallinen väestö suhtautui ruotsalaisiin?
– Siperian väestö oli niin monimuotoista, että ruotsalaiset yllättivät harvat. Lisäksi 1600-luvun alun levottomuuksien ajan jälkeen liettualaiset ja puolalaiset päätyivät Siperiaan. Lisäksi ruotsalaisille, kuten kaikille Venäjän ulkomaalaisille yleensä, myönnettiin uskonnonvapaus Pietari Suuren aikana. Ruotsalaiset olivat protestantteja, ja tämä muuten auttoi heitä monin tavoin säilyttämään kulttuuriset ominaispiirteensä ja olemaan katoamatta paikallisen väestön ympäristöön.
Pikemminkin ruotsalaiset itse kokivat kulttuurishokin saapuessaan Siperiaan. Eurooppalaisten ja siperialaisten kulttuuri, elämäntapa ja tavat olivat liian erilaisia. Erityisesti ruotsalaiset muistelijoiden kirjoittajat kuvailevat kauhistuneena paikallisen väestön "villiä juopumista". Muuten, kun Siperiassa oli lomia, ruotsalaiset yrittivät olla ilmestymättä kadulle. Paikallinen väestö puolestaan tuomitsi maanpaossa olevien liiallisen vapaan käytöksen naisia kohtaan.
- Varmasti siperialaisten ja ruotsalaisten välillä oli avioliittoja?
Ei kovin usein, mutta niitä tapahtui. Jos naiset olivat ortodoksisia, niin Venäjän lakien mukaan heiltä kiellettiin kääntyminen toiseen uskontoon. Ja heidän lapsensa kastettiin ortodoksisuuteen. Ongelma syntyi, kun ruotsalaiset saivat rauhan solmimisen jälkeen palata kotiin. Sitten oli tehtävä valinta: palata ilman perhettä tai jäädä perheen kanssa, mutta Siperiaan. On ominaista, että jotkut ruotsalaiset jäivät ja astuivat Venäjän palvelukseen. He itse palvelivat ja sitten heidän poikansa ja lastenlapsensa koko 1700-luvun.
– Toivatko ruotsalaiset jotain uutta siperialaisten elämään?
-Epäilemättä. Ensinnäkin he esittelivät siperialaiset moniin käsityöhön ja erikoisuuksiin - koruihin, apteekkiin, lääketieteeseen. Heidän joukossaan oli monia insinöörejä ja sotilasasiantuntijoita. Tobolskissa he jopa järjestivät koulun.
- Kenelle tämä koulu oli tarkoitettu, mitä siinä opetettiin ja muuten millä kielellä?
- Koulun järjesti kapteeni von Vreech, joka vangittiin lähellä Poltavaa. Olemme jo sanoneet, että myös naisia ja lapsia vangittiin. Ja koulu oli suunniteltu ensisijaisesti heitä varten. Aluksi koululla ei ollut edes rakennusta, sillä oppilaita oli vain muutama. Mutta vähitellen Moskovan ja Saksan saksalaisten avun ansiosta Tobolskin koulu muuttui pieneksi kaupungiksi: viisi kaksikerroksista rakennusta, puutarha, talli ... Rakennuksissa oli sisäoppilaitos, sairaanhoitohuone, ruokailutila huone.
Opetus pidettiin saksaksi. Siksi paikallinen väestö, joka halusi opettaa lapsilleen saksan kielen, lähetti heidät mielellään tähän kouluun. Oppilaat opetettiin lukemaan ja laskemaan, oppivat rukouksia ja tekstejä katekismuksesta. Sitten he opettivat geometriaa, maantiedettä, latinaa, ranskaa ja piirtämistä. Tytöt asuivat erillään, mutta opiskelivat yhdessä poikien kanssa. Koulu lopetti toimintansa vuonna 1721.
- Koska ruotsalaiset palasivat kotiin rauhan solmimisen jälkeen?
- Joo. Opettajien lähdön jälkeen tunnit pysähtyivät. Mutta on sanottava, että vankien joukossa oli monia uteliaita ruotsalaisia, jotka eivät vain huokailleet ja surineet kohtaloaan, vaan myös käyttivät tilaisuutta hyväkseen tutustuakseen Siperiaan, sen kansoihin ja tapoihin. Mainittakoon kaksi ruotsalaista, joiden ansiosta eurooppalaiset yleensä oppivat Siperiasta ja sen asukkaista.
Ensimmäinen on kapteeni Philip Stralenberg. 13 vuoden vankeudessa hän laati koko Siperian kartan, jossa oli vastaavat kuvaukset luonnosta, kansoista ja heidän elämäntavoistaan. Tietenkin, kun prinssi Gagarin sai tietää kartan olemassaolosta, hän pohjimmiltaan takavarikoi sen. Mutta Stralenbergillä oli toinen versio kartasta, jonka hän onnistui toimittamaan Eurooppaan. Tämän seurauksena Stralenbergin teos julkaistiin Nürnbergissä. Tutkimus käsitteli kuvausta Romanovien dynastian historiasta, Pietari I:n hallituskaudesta, Baraba-tataarien, jakuutien, jukagiirien, mordovilaisten ja muiden kansojen elämästä ja kulttuurista. Tietysti nykyajan näkökulmasta Stralenbergin kirjoituksissa on monia myyttejä ja yksinkertaisesti absurdeja. Mutta älkäämme unohtako, että juuri nämä teokset herättivät ulkomaalaisten kiinnostusta Siperian tutkimukseen.Toinen on Lorenz Lang. Totta, ei ole varmaa tietoa, oliko hän ruotsalainen sotavanki vai siviiliulkomaalainen Venäjän palveluksessa. Mutta ensimmäinen versio on järkevämpi. Lang tuli tunnetuksi käydessään Kiinassa vuonna 1715 englantilaisen Thomas Garvinin kanssa. Tuolloin tehtävänä oli laajentaa kauppaa Kiinan kanssa ja perustaa sinne pysyvä Venäjän edustusto. Tämän seurauksena Lang osoittautui Venäjän viralliseksi myyntiedustajaksi Pekingissä. Hän tiedotti aktiivisesti Venäjän viranomaisille monenlaisista tapahtumista, Kiinan poliittisesta ja taloudellisesta elämästä, laajentaen venäläisten tietämystä suuresta naapurista. Lang teki viisi matkaa Kiinaan, loi ensimmäisen kiinalaisten kirjojen kirjaston Venäjälle. Älkäämme unohtako, että Lang oli Irkutskin maakunnan varakuvernööri vuosina 1740-1752.
Uutisia on myös ruotsalaisten järjestämästä Siperiaan nukketeatterista, joka teki kiertueita Omskissa, Jeniseiskissä ja Krasnojarskissa. Mutta emme ole saaneet tietoa siitä, mitä esityksiä pidettiin ja mikä oli siperialaisten reaktio niihin. Mielestäni meidän pitäisi osoittaa kunnioitusta ja tunnustusta ruotsalaisten ansioista ainoan ja melko lyhyen Siperian oleskelun aikana. Niistä on tullut osa hänen historiaansa.
- Kuinka monta ruotsalaista karkotettiin Siperiaan ja kuinka moni palasi? Ja mitä tapahtui niille, jotka jäivät Siperiaan?
- Tarkkoja lukuja ei tietenkään voida antaa nyt. Eri arvioiden mukaan noin tuhat vangittua ruotsalaista perheineen ja palvelijoineen päätyi Siperiaan. Osa ruotsalaisista päätyi Uralin kaupunkeihin, osa joutui Nogaiden vangiksi. He halusivat palata takaisin Nystadtin rauhan solmimisen jälkeen vuonna 1721 (muistan, että tuohon aikaan oli yleistä, että rauhan solmimisen jälkeen vangit saattoivat palata kotimaahansa) noin 400 henkilöä. Joku kuoli tähän mennessä, joku tuli Venäjän palvelukseen. Ruotsalaiset eivät järjestäneet kompakteja maaseutualueita, joissa he voisivat selviytyä. Ja jo XIX vuosisadalla heidät sulautettiin. Ruotsalaiset eivät enää lähteneet Siperiaan, paitsi että tällä hetkellä niiden ruotsalaisten jälkeläiset, jotka kerran palasivat kotiin, tulevat Siperiaan katsomaan olosuhteita, joissa heidän kaukaiset esi-isänsä asuivat.
Valmisteli Vladimir Kuzmenkin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sanna Marin teki sen, mihin muut eivät pystyneet - sote kerralla maaliin
Yli 15 vuotta Suomessa vatvottu sote-uudistus meni lopulta läpi Sanna Marinin hallituksen aikana. Edeltävät hallitukset424885Enää viisi yötä Sannan kirjaan
Ihan täpinöissään tässä odotellaan. Vaikea pysytellä aloillaan, kun koko ajan tekisi mieli jo kirjakauppaan rynnätä, mut183646Marinin hallitus hyväksyi soten (105-77) vuonna 2021
vastaan äänesti Kok, persut, KD, Liike Nyt. Nyt on sitten käynyt niin kuin on käynyt. Pääkirjoitus: Sanna Marin jätti693443Lehtinen: "Oli demareidenkin onni, että valkoiset voittivat sodan 1918"
Lasse Lehtisen mukaan vasemmalla on radiohiljaisuus hänen uutuuskirjastaan, "Läheltä piti. Kansakunnan hurjat hetket" L1012798SDP:n valtuutettu valehtelee koulutuksensa
SDP:n helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Mahad Ahmed käyttää maisterin titteliä suoritettuaan 60 opintopisteen epäviral862670IL - 100 000 potentiaalista sotilasta pakeni Ukrainasta!
"Ukrainasta nuorten miesten joukkopako Liki 100 000 asevelvollisuusikäistä miestä on poistunut Ukrainasta parin viime k302620Anteeksi T
Aamulla olit iloisena huomenta toivottamassa ja minä naama mutrussa sanoi huomenet takaisin. Tajusin vasta yläkerrassa161673En mä tahallani ole näin hankala.
Mulla oli kuusi vuotta sitten vähän samanlainen tilanne ja se päättyi huonosti. Ilmeisesti kuvittelin kaiken silloin ta161536Harmittaako mies, että yhteys katkesi?
Olisitko halunnut, että olisi säilynyt jonkinlainen yhteys vai oliko parempi polttaa sillat takana?2001407- 1521311