Ruotsalaiset Siperiassa: kova kohtalo

— Miten Siperian paikallinen väestö suhtautui ruotsalaisiin?

– Siperian väestö oli niin monimuotoista, että ruotsalaiset yllättivät harvat. Lisäksi 1600-luvun alun levottomuuksien ajan jälkeen liettualaiset ja puolalaiset päätyivät Siperiaan. Lisäksi ruotsalaisille, kuten kaikille Venäjän ulkomaalaisille yleensä, myönnettiin uskonnonvapaus Pietari Suuren aikana. Ruotsalaiset olivat protestantteja, ja tämä muuten auttoi heitä monin tavoin säilyttämään kulttuuriset ominaispiirteensä ja olemaan katoamatta paikallisen väestön ympäristöön.

Pikemminkin ruotsalaiset itse kokivat kulttuurishokin saapuessaan Siperiaan. Eurooppalaisten ja siperialaisten kulttuuri, elämäntapa ja tavat olivat liian erilaisia. Erityisesti ruotsalaiset muistelijoiden kirjoittajat kuvailevat kauhistuneena paikallisen väestön "villiä juopumista". Muuten, kun Siperiassa oli lomia, ruotsalaiset yrittivät olla ilmestymättä kadulle. Paikallinen väestö puolestaan ​​tuomitsi maanpaossa olevien liiallisen vapaan käytöksen naisia ​​kohtaan.

- Varmasti siperialaisten ja ruotsalaisten välillä oli avioliittoja?

Ei kovin usein, mutta niitä tapahtui. Jos naiset olivat ortodoksisia, niin Venäjän lakien mukaan heiltä kiellettiin kääntyminen toiseen uskontoon. Ja heidän lapsensa kastettiin ortodoksisuuteen. Ongelma syntyi, kun ruotsalaiset saivat rauhan solmimisen jälkeen palata kotiin. Sitten oli tehtävä valinta: palata ilman perhettä tai jäädä perheen kanssa, mutta Siperiaan. On ominaista, että jotkut ruotsalaiset jäivät ja astuivat Venäjän palvelukseen. He itse palvelivat ja sitten heidän poikansa ja lastenlapsensa koko 1700-luvun.

– Toivatko ruotsalaiset jotain uutta siperialaisten elämään?

-Epäilemättä. Ensinnäkin he esittelivät siperialaiset moniin käsityöhön ja erikoisuuksiin - koruihin, apteekkiin, lääketieteeseen. Heidän joukossaan oli monia insinöörejä ja sotilasasiantuntijoita. Tobolskissa he jopa järjestivät koulun.

- Kenelle tämä koulu oli tarkoitettu, mitä siinä opetettiin ja muuten millä kielellä?

- Koulun järjesti kapteeni von Vreech, joka vangittiin lähellä Poltavaa. Olemme jo sanoneet, että myös naisia ​​ja lapsia vangittiin. Ja koulu oli suunniteltu ensisijaisesti heitä varten. Aluksi koululla ei ollut edes rakennusta, sillä oppilaita oli vain muutama. Mutta vähitellen Moskovan ja Saksan saksalaisten avun ansiosta Tobolskin koulu muuttui pieneksi kaupungiksi: viisi kaksikerroksista rakennusta, puutarha, talli ... Rakennuksissa oli sisäoppilaitos, sairaanhoitohuone, ruokailutila huone.

Opetus pidettiin saksaksi. Siksi paikallinen väestö, joka halusi opettaa lapsilleen saksan kielen, lähetti heidät mielellään tähän kouluun. Oppilaat opetettiin lukemaan ja laskemaan, oppivat rukouksia ja tekstejä katekismuksesta. Sitten he opettivat geometriaa, maantiedettä, latinaa, ranskaa ja piirtämistä. Tytöt asuivat erillään, mutta opiskelivat yhdessä poikien kanssa. Koulu lopetti toimintansa vuonna 1721.

- Koska ruotsalaiset palasivat kotiin rauhan solmimisen jälkeen?

- Joo. Opettajien lähdön jälkeen tunnit pysähtyivät. Mutta on sanottava, että vankien joukossa oli monia uteliaita ruotsalaisia, jotka eivät vain huokailleet ja surineet kohtaloaan, vaan myös käyttivät tilaisuutta hyväkseen tutustuakseen Siperiaan, sen kansoihin ja tapoihin. Mainittakoon kaksi ruotsalaista, joiden ansiosta eurooppalaiset yleensä oppivat Siperiasta ja sen asukkaista.

Ensimmäinen on kapteeni Philip Stralenberg. 13 vuoden vankeudessa hän laati koko Siperian kartan, jossa oli vastaavat kuvaukset luonnosta, kansoista ja heidän elämäntavoistaan. Tietenkin, kun prinssi Gagarin sai tietää kartan olemassaolosta, hän pohjimmiltaan takavarikoi sen. Mutta Stralenbergillä oli toinen versio kartasta, jonka hän onnistui toimittamaan Eurooppaan. Tämän seurauksena Stralenbergin teos julkaistiin Nürnbergissä. Tutkimus käsitteli kuvausta Romanovien dynastian historiasta, Pietari I:n hallituskaudesta, Baraba-tataarien, jakuutien, jukagiirien, mordovilaisten ja muiden kansojen elämästä ja kulttuurista. Tietysti nykyajan näkökulmasta Stralenbergin kirjoituksissa on monia myyttejä ja yksinkertaisesti absurdeja. Mutta älkäämme unohtako, että juuri nämä teokset herättivät ulkomaalaisten kiinnostusta Siperian tutkimukseen.

Anonyymi kirjoitti:

— Miten Siperian paikallinen väestö suhtautui ruotsalaisiin?

– Siperian väestö oli niin monimuotoista, että ruotsalaiset yllättivät harvat. Lisäksi 1600-luvun alun levottomuuksien ajan jälkeen liettualaiset ja puolalaiset päätyivät Siperiaan. Lisäksi ruotsalaisille, kuten kaikille Venäjän ulkomaalaisille yleensä, myönnettiin uskonnonvapaus Pietari Suuren aikana. Ruotsalaiset olivat protestantteja, ja tämä muuten auttoi heitä monin tavoin säilyttämään kulttuuriset ominaispiirteensä ja olemaan katoamatta paikallisen väestön ympäristöön.

Pikemminkin ruotsalaiset itse kokivat kulttuurishokin saapuessaan Siperiaan. Eurooppalaisten ja siperialaisten kulttuuri, elämäntapa ja tavat olivat liian erilaisia. Erityisesti ruotsalaiset muistelijoiden kirjoittajat kuvailevat kauhistuneena paikallisen väestön "villiä juopumista". Muuten, kun Siperiassa oli lomia, ruotsalaiset yrittivät olla ilmestymättä kadulle. Paikallinen väestö puolestaan ​​tuomitsi maanpaossa olevien liiallisen vapaan käytöksen naisia ​​kohtaan.

- Varmasti siperialaisten ja ruotsalaisten välillä oli avioliittoja?

Ei kovin usein, mutta niitä tapahtui. Jos naiset olivat ortodoksisia, niin Venäjän lakien mukaan heiltä kiellettiin kääntyminen toiseen uskontoon. Ja heidän lapsensa kastettiin ortodoksisuuteen. Ongelma syntyi, kun ruotsalaiset saivat rauhan solmimisen jälkeen palata kotiin. Sitten oli tehtävä valinta: palata ilman perhettä tai jäädä perheen kanssa, mutta Siperiaan. On ominaista, että jotkut ruotsalaiset jäivät ja astuivat Venäjän palvelukseen. He itse palvelivat ja sitten heidän poikansa ja lastenlapsensa koko 1700-luvun.

– Toivatko ruotsalaiset jotain uutta siperialaisten elämään?

-Epäilemättä. Ensinnäkin he esittelivät siperialaiset moniin käsityöhön ja erikoisuuksiin - koruihin, apteekkiin, lääketieteeseen. Heidän joukossaan oli monia insinöörejä ja sotilasasiantuntijoita. Tobolskissa he jopa järjestivät koulun.

- Kenelle tämä koulu oli tarkoitettu, mitä siinä opetettiin ja muuten millä kielellä?

- Koulun järjesti kapteeni von Vreech, joka vangittiin lähellä Poltavaa. Olemme jo sanoneet, että myös naisia ​​ja lapsia vangittiin. Ja koulu oli suunniteltu ensisijaisesti heitä varten. Aluksi koululla ei ollut edes rakennusta, sillä oppilaita oli vain muutama. Mutta vähitellen Moskovan ja Saksan saksalaisten avun ansiosta Tobolskin koulu muuttui pieneksi kaupungiksi: viisi kaksikerroksista rakennusta, puutarha, talli ... Rakennuksissa oli sisäoppilaitos, sairaanhoitohuone, ruokailutila huone.

Opetus pidettiin saksaksi. Siksi paikallinen väestö, joka halusi opettaa lapsilleen saksan kielen, lähetti heidät mielellään tähän kouluun. Oppilaat opetettiin lukemaan ja laskemaan, oppivat rukouksia ja tekstejä katekismuksesta. Sitten he opettivat geometriaa, maantiedettä, latinaa, ranskaa ja piirtämistä. Tytöt asuivat erillään, mutta opiskelivat yhdessä poikien kanssa. Koulu lopetti toimintansa vuonna 1721.

- Koska ruotsalaiset palasivat kotiin rauhan solmimisen jälkeen?

- Joo. Opettajien lähdön jälkeen tunnit pysähtyivät. Mutta on sanottava, että vankien joukossa oli monia uteliaita ruotsalaisia, jotka eivät vain huokailleet ja surineet kohtaloaan, vaan myös käyttivät tilaisuutta hyväkseen tutustuakseen Siperiaan, sen kansoihin ja tapoihin. Mainittakoon kaksi ruotsalaista, joiden ansiosta eurooppalaiset yleensä oppivat Siperiasta ja sen asukkaista.

Ensimmäinen on kapteeni Philip Stralenberg. 13 vuoden vankeudessa hän laati koko Siperian kartan, jossa oli vastaavat kuvaukset luonnosta, kansoista ja heidän elämäntavoistaan. Tietenkin, kun prinssi Gagarin sai tietää kartan olemassaolosta, hän pohjimmiltaan takavarikoi sen. Mutta Stralenbergillä oli toinen versio kartasta, jonka hän onnistui toimittamaan Eurooppaan. Tämän seurauksena Stralenbergin teos julkaistiin Nürnbergissä. Tutkimus käsitteli kuvausta Romanovien dynastian historiasta, Pietari I:n hallituskaudesta, Baraba-tataarien, jakuutien, jukagiirien, mordovilaisten ja muiden kansojen elämästä ja kulttuurista. Tietysti nykyajan näkökulmasta Stralenbergin kirjoituksissa on monia myyttejä ja yksinkertaisesti absurdeja. Mutta älkäämme unohtako, että juuri nämä teokset herättivät ulkomaalaisten kiinnostusta Siperian tutkimukseen.

Lue lisää

Toinen on Lorenz Lang. Totta, ei ole varmaa tietoa, oliko hän ruotsalainen sotavanki vai siviiliulkomaalainen Venäjän palveluksessa. Mutta ensimmäinen versio on järkevämpi. Lang tuli tunnetuksi käydessään Kiinassa vuonna 1715 englantilaisen Thomas Garvinin kanssa. Tuolloin tehtävänä oli laajentaa kauppaa Kiinan kanssa ja perustaa sinne pysyvä Venäjän edustusto. Tämän seurauksena Lang osoittautui Venäjän viralliseksi myyntiedustajaksi Pekingissä. Hän tiedotti aktiivisesti Venäjän viranomaisille monenlaisista tapahtumista, Kiinan poliittisesta ja taloudellisesta elämästä, laajentaen venäläisten tietämystä suuresta naapurista. Lang teki viisi matkaa Kiinaan, loi ensimmäisen kiinalaisten kirjojen kirjaston Venäjälle. Älkäämme unohtako, että Lang oli Irkutskin maakunnan varakuvernööri vuosina 1740-1752.

Uutisia on myös ruotsalaisten järjestämästä Siperiaan nukketeatterista, joka teki kiertueita Omskissa, Jeniseiskissä ja Krasnojarskissa. Mutta emme ole saaneet tietoa siitä, mitä esityksiä pidettiin ja mikä oli siperialaisten reaktio niihin. Mielestäni meidän pitäisi osoittaa kunnioitusta ja tunnustusta ruotsalaisten ansioista ainoan ja melko lyhyen Siperian oleskelun aikana. Niistä on tullut osa hänen historiaansa.

- Kuinka monta ruotsalaista karkotettiin Siperiaan ja kuinka moni palasi? Ja mitä tapahtui niille, jotka jäivät Siperiaan?

- Tarkkoja lukuja ei tietenkään voida antaa nyt. Eri arvioiden mukaan noin tuhat vangittua ruotsalaista perheineen ja palvelijoineen päätyi Siperiaan. Osa ruotsalaisista päätyi Uralin kaupunkeihin, osa joutui Nogaiden vangiksi. He halusivat palata takaisin Nystadtin rauhan solmimisen jälkeen vuonna 1721 (muistan, että tuohon aikaan oli yleistä, että rauhan solmimisen jälkeen vangit saattoivat palata kotimaahansa) noin 400 henkilöä. Joku kuoli tähän mennessä, joku tuli Venäjän palvelukseen. Ruotsalaiset eivät järjestäneet kompakteja maaseutualueita, joissa he voisivat selviytyä. Ja jo XIX vuosisadalla heidät sulautettiin. Ruotsalaiset eivät enää lähteneet Siperiaan, paitsi että tällä hetkellä niiden ruotsalaisten jälkeläiset, jotka kerran palasivat kotiin, tulevat Siperiaan katsomaan olosuhteita, joissa heidän kaukaiset esi-isänsä asuivat.

Valmisteli Vladimir Kuzmenkin