kymmenen vuotta. Mitään ei olisi saanut aloittaa ilman lupaa. Olisi pitänyt kysyä mitä elämältäni haluan. Mitään niin laaja-alaista ja ahdistavaa ei olisi koskaan saanut aloittaa! Elämää on häiritty monin tavoin ja liian laaja-alaisesti liian isolla ihmismäärällä. Se sai menettämään elämänhalun moniksi vuosiksi ja yhä jos sitä joutuu kokemaan ihan vähänkin missä tahansa, tekee mieli itkeä, niin kauhealta se yhä tuntuu. Sisin ei voi sietää sitä, eikä ole koskaan voinut. Monet vuodet sellaisia epämääräisyyksiä etti niistä ymmärtänyt juuri mitään ja se oli se mikä rikkoi lähes totaalisesti ja siksi sieto kaikkea sitä kohtaan on tasan nolla! Se tuntuu kiusaamiselta aina ja joka päivä! On täysin mahdoton ajatus olla tekemisissä yhdenkään niihin vuosiin kuuluneen kanssa, koska olit mukana jo silloin kun vointi oli huono jo omassa ensimmäisessä asunnossa ja siksi oli pakko lähteä sieltä pois. Missään ei ollut asumisrauhaa, ei tänäänkään! Tekee mieli huutaa ääneen lopettakaa se heti paikalla! Minulla on omat suunnuitelmat omalle elämälleni, ei kenelläkään ole oikeutta ruveta ikään kuin suunnittelemaan miten minun pitäisi heidän mielestään elää ja toimia. Niin kauan kuin ns. kautta rantain kertomista on ollut, se on aina saanut vain pelkkää pahaan aikaan. Älköön siis yksikään mukana ollut kuvittele, että haluaisin jakaa ajatuksiani kanssasi ja olla muutenkaan tekemisissä!!
Elämän kauheimmat
Anonyymi-ap
1343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En halua auttaa, enkä voi auttaa sellaista henkilöä joka yrittää väkisin tunkea elämääni. Joka ainoa joka niin tekee ei ole hyvä ihminen, koska häneltä puuttuu kyky ymmärtää mitä ihmisyys on ja miten saa toimia ja miten ei! Ei sellainen ole hyväksyttää erityispiirteiseltäkään! Kestää vuosia selvitä sellaisesta kokemuksesta!