Mikä neuvoksi

Esität hyviä kysymyksiä. Vaikeaa surffailla ihmisten kanssa ilman myytävää. Pitäisi olla jotain kaupattavaa. Ihminen täällä Suomessa ystävystyy tavaraan, ja ihminen on hyötylaite. Useimmiten. Tämä ei tarjoa paljon motivaatiota olla hyvä ihminen. Niinpä vaikeaa olla sosiaalinen, jos on .

Ymmärrän hyvin. Luulen, että se on kaikille riippumatta mielenterveysongelmista vaikeampaa luoda uusia ystävyyssuhteita 30 kuin 20-vuotiaana. Kolmikymppisillä on useimmilla jo vakiintuneet kuvionsa ja ne 2-kymppisenä hankitut läheiset ystävät, jotka sinä menetit... En anna neuvoja, että mene mielenterveysyhdistykseen ja harrastuksiin, koska vaikka minäkin niihin menen, niin on eri asia ystävystyä tai edes kaverustua jonkun kanssa siellä niin, että alettais nähdä vaikka muuten vaan muulloinkin. Ystävän löytäminen on ihan sattuman kauppaa. Mutta tietenkin jos olet vaan yksin kotona, niin ainoa missä voit tavata jonkun on netti. Sille sattumalle voi antaa pienenpienen mahdollisuuden lähtemällä ulos maailmaan avoimin mielin ja ilman ennakko-odotuksia.

Itse löysin hyvän kaverin viimeksi viime syksynä niin, että olin iltakävelyllä kotini lähellä sijaitsevan järven rannalla. Aloin kuulla laulua, vesihän kantaa äänen hyvin kauemmaksikin. Menin katsomaan, kuka siellä laulaa. Aloimme juttusille ja selvisi, että olimme molemmat teatteria rakastavia henkilöitä, joilla oli kokemusta traumoista/mielenterveysongelmista. Nyt on minusta taas alkanut tuntua, että eräs bussikuski ehkä haluaisi olla kaverini, kun olemme jutelleet muutaman kerran niin, että olen ollut ainoa matkustaja. Olemme samaa sukupuolta, mutta luultavasti molemmat muunsukupuolisia...

sinun tulisi syödä lääkkeesi