Kibbutzin kanalassa

Tämä tarina ansaitsisi ilmeisimmin päätyä kinky-osastolle, mutta menköön nyt tässä asiayhteytensä takia. Kohta on tällä palstalla jo semmoinen lista työkokemuksistani, että sen voisi jo printata CV:ni jatkoksi ja esittää työnhaastattelussa todisteeksi monipuolisesta työkokemuksestani.

Vaan yhtä työtä en mielelläni muistelisi. Se oli homma kibbutzin teuraskanalassa.

Olin kuullut volunteerien kauhujuttuja kanalasta niitä uskomatta. Kertoivat, että kanalavuoron päivänä ja joillakin pitkän aikaa sen jälkeen ei broileri maistunut. Pidin kauhistelua kasvissyöjien höpötyksenä. Kunnes…

Dainerin työvuorolistaan oli todella merkitty kohdalleni työvuoro ”beit lul” –nimisessä paikassa.
”Chickenhouse!”, oli volunteeritoverini käännös sanalle. Kibbutzin ”chickenhouset” olivat aika lähellä volukämppiä, ja etelätuulella kananpaskan haju tunki asuntoihimme asti. Rempallaan olivat Yironin volukämpätkin, ja jotkut kutsuivat niitä nimellä ”the other chickenhouses”.

Kanalavuorot olivat hirmu aikaisia. Herätys aamukolmelta! Ulkona oli pilkkopimeää, kun meidän ehkä kymmenhenkinen ryhmämme vietiin traktorin peräkärryn lavalla pitkien kanalarakennusten päätyoville.

Kanalat olivat teuraskanaloita, ja jälleen olivat tipuset kasvaneet niin isoiksi, että olisi edessä kuljetus isolla rekka-autolla teurastamolle. Varhain aamulla oli vielä hieman viileää, joten kaikki häkeissä rekkaan lastatut kanat eivät kuolisi kuumuuteen ennen teurastamoa, kuten keskipäivän helteellä ajattaessa saattaisi käydä.

Ovien auettua näky oli sanoin kuvaamaton. Lattialla oli noin kymmenen senttiä pehmeää kananpaskaa ja tuhannet kanat olivat pakkautuneet hallin toiseen päähän kylki kyljessä nukkumaan. Valojen sytyttyä kanat heräsivät ja meille tultiin kertomaan, että tuollaisiin parinkymmenen sentin korkuisiin häkkeihin oli kanat tarkoitus pakata. Kuusitoista aina yhteen.

Tottumattomana menin ensimmäisen kanan luo ja nostin sen kaksin käsin syliini.

- Ei, ei noin. Noin tähän menee koko päivä, pomo selitti, - Sinun pitää nostaa kahdeksan kerralla!

- Kahdeksan!

Tekniikka oli sellainen, että kanaa tartuttiin yhdestä jalasta ja kiskaistiin ylös. Tätä pideltiin kunnes rimpuilu lakkasi ja sitten otettiin toinen. Kun yksi kananjalka oli pikkurillin ja nimettömän välissä, tuli seuraavan kanan jalka nimettömän ja keskisormen väliin. Kohta roikkui kädessä neljä kanaa päät alaspäin – ja sitten sama vasemmalla kädellä! Erityisen vaikea oli ottaa kiinni kahdeksas kana, kun sormien välistä roikkui jo seitsemän kanaa.

Kahden kaverin kanakuormat yhteen häkkiin teki yhteensä kuusitoista kanaa. Sitten saattoi häkin rämäyttää kiinni. Liian usein näin, että kiireesti lastattaessa kanalaumasta aina jollakulla jäi pää kiinni rämähtävän häkin kannen väliin ja meni kerralla kaulasta poikki.

Satoja kanoja takaa-ajettuani ja kananpaskassa kahlattuani olin ihan kypsä. Viimeinen kana suuressa hallissa piti ihan porukalla piirittää, ja sen kiinni saatuani se saikin minulta erityiskohtelun ja yksityiskannon häkkiinsä silittelyjen kera. Varmistin myös, ettei sen pää rusentunut suljettavan häkinkannen väliin.

Vielä jäi yksi homma rekka-auton kaasuttaessa vielä pimeään aamuyöhön kohti teurastamoa. Minun ja Kukka-Maarian pitäisi lapioida kananpaskat lattialta. Loppupäivän saisimme vapaata. Tämä kanalan paskanakki muuten hyvitettiin voluille erikoisella tavalla: saimme kaikki pienet suklaalevyt!

Kaverit ja kibbutznikit lähtivät jättäen Kukka-Maarian ja minut kahdestaan lapioiden ja harjojen kanssa. Kananpaskaa oli ilmassakin ja se kävi hengitykseen.

En olisi hirveästi välittänyt joutua kahden Kukka-Maarian kanssa. Viime viikot oli ollut vähän ”on-offia” lappeenrantalaistytön kanssa. Välillä tyttö tuntui heilastelevan kiihkeästä vartiotornissa vietetystä illastamme huolimatta paikallisen Ronin kanssa eikä ollut minua näkevinään. Toisaalta, jutut olivat kiertäneet minusta ja norjalaistyttö Monicasta, minusta ja paikallisesta uimavalvojasta Rotemista, minusta ja Marista…

Nyt yhteen pakotettuina olimme molemmat vaivautuneita.

- Paska nakki, sanoin, ja sen saattoi Kukka-Maaria todella tulkita parillakin tavalla.

- Mie melkein oksensin noiden kanaraukkojen kanssa. Mie kun vielä oon jos en vegaani niin vegetaristikin…

Nostelin lapiollisia kananpaskaa kottikärryihin ja yskin kananpaskapilven pöllähtäessä silmilleni.

- Kai tää homma on tehtävä…

Kukka-Maaria oli kapinoivalla päällä.

- Ei. Tätä mie en enää jatka.

- Joku tän joutuu kuitenkin tekemään. Vai etkö sä halua tehdä sitä mun kanssa?

Kukka-Maaria oli hiljaa.

- Tai mene kysymään Ronia, kiusasin.

Nyt Kukka-Maaria suorastaan kivahti kuin pistoksen saaneena.

- Mitä sie miusta ja Ronista tiedät! Kun oisitkin itse niinkuin...

En ihan ymmärtänyt Kukka-Maarian lauseenjäsennystä ja muitakaan viittauksia, mutta perää siinä kai oli, että alkuinnostuksen jälkeen olin laiminlyönyt Kukka-Maariaa. Ehkä etäisyyden hakeminen minuun ensi kertamme jälkeen oli vain kiusoittelua, yritys leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Ei siis sitä, että Kukka-Maaria olisi lopullisesti toivonut teittemme eroavan.

- Mitä sä höpiset!

Kimpaannuin itsekin ja heitin lapiollisen paskaa kohti Kukka-Maariaa yrittämättä edes kunnolla osua. Kakkaklöntti tussahti silti tytön kumisaappaille.

Kukka-Maaria ei vilkkaana karjalaistyttönä jäänyt toiseksi vaan heitti kokoisekseen tytöksi yllättävän kepeästi lapiollisen paskaa suuntaani. Nyt osui suoraan lainafarkkujeni lahkeille. Siinä sitä oltiin kuin Amerikan presidenttiehdokkaat, mutta siihen se paskanheitto sitten jäikin. Kukka-Maaria heitti lapion nurkkaan ja käänsi minulle selkänsä. Sitten huomasin hänen olkapäittensä alkavan värähdellä itkusta.

Niin pölkkypää en sentään ole etten olisi ymmärtänyt mennä Kukka-Maarian luo ja ottaa häntä olkapäistä. Tyttö nyyhkytti hiljaa, muttei ajanut poiskaan. Oli siinä hiljaa ja silittelin Kukka-Maarian olkapäitä.

- Sit kun mie vielä kuulin et sie heilastelet jonku eteläafrikkalaisen kanssa siellä avokadoviljelmillä niin mie olin ihan varma et sie oot ihan…

- No, no…, rauhoittelin Kukka-Maariaa ja käänsin hänet ympäri halaten kunnolla, - Ei pidä uskoa kaikkea mitä sanotaan.

Vaikka se olisi totta, sanoin mielessäni.

Jotenkin siinä lähellä Kukka-Maariaa hänen tutun houkuttelevan tuoksunsa vielä kananpaskan pistävän löyhkänkin alta aistien alkoi koko tilanne tuntua luonnolliselta. Suutelin Kukka-Maariaa lohduttavasti suulle ja hyväilin hänen selkäänsä. Paskaisten kumisaappaittemme kärjet törmäsivät toisinsa.

Yhtäkkiä tässä aamuneljältä keskellä paskaista kanalaa aloin haluta Kukka-Maariaa ihan vietävästi. Jos oikein fiksu olisi, voisi mennä volukämpille…ei, kaverit nukkuivat…tai vesitornin huipulle…ei, kibbutznikit lähtevät kohta töihin…ja sama vika uima-altaan kanssa.

Niin hullua kuin se olikin, oli ainoa mahdollinen Kukka-Maarian pikalohdutuksen paikka tässä haisevassa kanalassa. Nostin käteni Kukka-Maarian pyöreille rinnoille hyväillen niitä flanellipaidan alta. Kukka-Maarian kädet toimivat eri tahtia aivojen kanssa – ei noista naisista ota selvää – ja avasivat housujeni naruvyötä. Työfarkkuni liian isoa numeroa kun olivat lökähtivät heti nilkkoihin asti sotkeutuen lattian kananpaskaan.

Kukka-Maaria löysi tiensä ilman karttaa ja kaivoi alushousuistani pitkäksi venähtäneen ja kovettuneen kullini esille. Ensin hennolla kolmen sormen otteella, mutta sitten voimakkaammin koko kädellään puristaen tyttö runkkasi kaluani saaden sen pian haluamaansa kuntoon. Jotain hyvistystä olisi Kukka-Maariakin ansainnut, sen olin päättänyt.

Kanalan ainoa jotenkin puhdas paikka oli Kukka-Maarian kottikärryissä, joihin hän ei ollut vielä heittänyt lapiollistakaan kananpaskaa. Työnsin tyttöä kottareita kohti takaperin ja hetken ihmeteltyään hän ymmärsi tarkoitukseni ja istui kottikärryjen päälle.

Avasin Kukka-Maarian flanellipaidan napit ja kaivoin hänen kauniit pyöreät rintansa esille rintaliivien väljien kätköistä. Puristeltuani tytön rintoja hetken kumarruin suutelemaan niitä ja suukottelemaan anteeksipyytäväisen hellästi, eikä Kukka-Maaria ollenkaan estellyt toimiani.

Avasin Kukka-Maarian housujen napin ja vedin vetskarin alas. Kukka-Maaria auttoi minua housujensa riisumisessa, ja samalla vaivalla lähtivät tytön pikkuhousutkin. Nyt tyttö maata rötkötti hyvässä selkänoja-asennossa kottikärryissä ja minä painoin pääni hänen jalkoväliinsä.

Kukka-Maarian pillu tuntui pitkästä aikaa oikein tutulta ja turvalliselta. Nuolin tytön häpyhuulia aloittaen ylhäältä ja jatkaen alas asti, ja pyörittelin sitten kieltäni hänen sojottavan klitoriksensa ympäri. Valitettavasti jouduin käymään polvilleni lämpimään ja liukkaaseen kananpaskaan. Niin, ja vielä paljaine polvineni, koska housuni olivat jo paskaisella lattialla.

Kuumakin tuli, joten riisuin paitanikin, ja Kukka-Maaria käytti taukoa hyväkseen tehdäkseen saman. Housut olivat kintuissamme ja ainoana vaatekappaleena molemmilla olivat ravassa sotkeutuneet kumisaappaat. Jatkoin Kukka-Maarian pillun nuolemista ja tyttö vikisi hiljaa silittäen kädellään hiuksiani.

Ja siinä se sitten kävi, että kai Kukka-Maaria itse nojasi liikaa taaksepäin, sillä kottikärryt heilahtivat rajusti ja kaatuivat kyljelleen tytön läjähtäessä lattian kymmnesenttiseen paskakerrokseenoikein pehmeästi itseään satuttamatta. Itse ehdin vain ihmetellä, että minne kaunis kostuva pillu katosi nuolevan kieleni tieltä.

Toisenlaisessa tilanteessa olisi naurattanut pitkään ja taajaan, mutta nyt oli pokan parasta pitää. Kukka-Maaria makasi vielä selällään kananpaskassa kun jo syöksyin hänen peräänsä ja polvistuin hänen jalkoväliinsä. Kapoinen kaluni seisoi innokkaana pystyssä.

Kukka-Maaria ei ehtinyt kieltäytyä pehmeästä kananpaska-alustastaan, kun olin jo hänen päällään ja tungin kaluani hänen hyvin raottuneiden pillunhuuliensa väliin. Tyttö nousi lattialta puoli-istuvaan asentoon kyynärpäitä myöten ruskehtavassa kanankakassa, muttei estellyt toimiani.

Kaluni solahti maiskahtaen Kukka-Maarian pilluun ja aloitin välittömän pumppaamisen sisään ja ulos. Omatkin polveni paskassa mutta kaluni erinomaisen kovana järkeilin, että tämä fiilis on paras vielä loppuun tässä ja nyt tai se lopahtaa. Terskani hieroi Kukka-Maarian pillunseinämiä ja tyttö tarrautui kupeisiini kiskoen minua lähemmäs jalkoväliään.

- Joo…lisää..mie tuun!

Ja Kukka-Maaria tuli kiljaisten tavalla, jonka jo pelkäsin herättävän jonkun. Jos joku äänimaisemafriikki olisi ollut nauhoittamassa aamun ääniä tässä kanalassa , olisi se alkanut kaamealla kaakatuksella päättyen tuntia myöhemmin kananpaskassa pyörimisen litinään ja naisen orgasmihuutoon. Hassuja minäkin ajattelen, ja vielä hassumpia teen. Kaikkein hassuinta että siitä vielä kirjoittelen.

Kun tuolla Safedin naureskelevan apteekkarin tykönä en ollut taaskaan ehtinyt käydä, piti tässä kohtaa pitää pintansa. Kiskaisin kaluni Kukka-Maarian sisältä juuri kun se alkoi roiskia tahmeata siemennestettäni yltympäriinsä pitkin kanalan paskaista lattiaa. Spermasta ja kananpaskasta muodostui varmasti sellainen cocktail, että sillä lannoitettuna mummojen pelargoniat kasvaisivat sata vuotta.

Nousimme ylös lattialta ja huomasin Kukka-Maarian reisien sisäpintojen yhä valuvan sinne roiskahtaneita lemmennesteitäni. Ennen kaikkea kuitenkin Kukka-Maarian selkä, käsivarret ja jopa takaraivo jaloista ja reisien takapinnoista puhumattakaan olivat kananpaskan peitossa. Paljoa paremmin eivät asiat olleet itselläni. Polvet, reidet ja käsivarret olivat yhtä paskaisia kuin Kukka-Maariallakin.

Paras palvelus, minkä nyt saatoin Kukka-Maarialle tehdä oli löytää vettä. Pelkät kumisaappaat jalassamme talsimme litsis-lätsispaskassa hallin peltiovelle asti ja yhä pimeässä aamuyössä mutta auringon noustessa Golanin takaa löysimme vesiletkun pään lähellä ovensuuta. Siinä ilmeisesti kanalavuorolaiset olivat huuhdelleet kumisaappaitaan, mutta meille sitä tarvittiin nyt kokovartalosuihkuun.

Suihkuttelin Kukka-Maariaa huolellisesti, ja vaikka vesi oli kylmää, oli se molemmille välttämätöntä. Vuorollaan Kukka-Maaria piteli letkua ottaessani suihkua. Vaatteet inventoimme niin sottaantuneiksi, ettei niitä ilennyt päälle laittaa. Aamuyön pimeys sai meidät ottamaan sen riskin, että kävelimme pelkät kumisaappaat jalassa volunteerien pesutuparakennukselle, jossa naisten puolella kävimme ottamassa yhteisen lämpimän suihkun.

Vielä suihkussakin hyväilimme toisiamme ja pesimme toistemme selät löydettyämme jämät jonkun jättämästä shampoopullosta. Kaluni kävi taas niin kovasti seisomaan, että Kukka-Maarian piti kesyttää se pumppaamalla se jälleen kerran tyhjäksi suihkun lorisevan veden alla.

Aamulla sitten kuultiin valituksia, että joku oli käyttänyt kaiken lämpimän veden vesivaraajasta.

Kanalan siivous ratkesi sillä, että kävin jalallani katkaisemassa lapionvarren ja siihen vedoten ehdotin laajaa hallia puhdistettavaksi kibbutzin traktorilla isoine kauhoineen. Kas kun ei tullut kenellekään mieleen.