Tietty jonkun mielestä tämä ei ole ongelma ensinkään, mutta kyllä se on, antakaas kun selitän:
Jouduin täysin vahingossa nykyiseen työhön, jossa koordinoin lähinnä raha-asioita. Se ei ole ominta minua, lähes päinvastaista. Olen luova ja innovatiivinen ja numerotarkkuus vaatii ponnistelua. Tietty viihdyn ihan hyvin ja teen erittäin monipuolista tehtävää, jossa pystyn hyödyntämään suurinta osaa teknis-kaupallisesta koulutuksesta.
Vuoden ajan on ollut tiedossa että mua kaavaillaan tiettyyn työhön kunhan nykyinen jää eläkkeelle. Se ei ole mua kiinnostanut juurikaan ja olen jo kolme kertaa kieltäytynyt. Pomon pomo kävi TAAS kysymässä, houkutteli runsaalla palkankorotuksella ja perääntymismahdollisuudella. Rupesin ajattelemaan asiaa. Lapset kasvaa ja tarvii mua yhä vähemmän 7/24 paikalle. Voisin jättää kakkostyön vähemmälle ja keskittyä olennaiseen. Tottahan ihminen tarvitsee tunnetta olla tarpeellinen, eikö?
Työn vastaanottaminen tuo mukanaan vastuuta ja pientä asennemuutosta. Se pelottaa.
Jouduin täysin vahingossa nykyiseen työhön, jossa koordinoin lähinnä raha-asioita. Se ei ole ominta minua, lähes päinvastaista. Olen luova ja innovatiivinen ja numerotarkkuus vaatii ponnistelua. Tietty viihdyn ihan hyvin ja teen erittäin monipuolista tehtävää, jossa pystyn hyödyntämään suurinta osaa teknis-kaupallisesta koulutuksesta.
Vuoden ajan on ollut tiedossa että mua kaavaillaan tiettyyn työhön kunhan nykyinen jää eläkkeelle. Se ei ole mua kiinnostanut juurikaan ja olen jo kolme kertaa kieltäytynyt. Pomon pomo kävi TAAS kysymässä, houkutteli runsaalla palkankorotuksella ja perääntymismahdollisuudella. Rupesin ajattelemaan asiaa. Lapset kasvaa ja tarvii mua yhä vähemmän 7/24 paikalle. Voisin jättää kakkostyön vähemmälle ja keskittyä olennaiseen. Tottahan ihminen tarvitsee tunnetta olla tarpeellinen, eikö?
Työn vastaanottaminen tuo mukanaan vastuuta ja pientä asennemuutosta. Se pelottaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulle kävi just noin ja nyt olen työkyvytön. Ajattelin että teen vaan vähän aikaa ja koko ajan oli muualle hakemukset vetämässä, (ei kerenneet)ajattele vaan tämänhetkistä tilannetta lastesi suhteen. Uusintoja ei tämän elämän aikana tule ja heillä on lapsuus vain kerran ja sulla mahdollisuus vaikuttaa siihen vain kerran. Raha on vaan sivuseikka, elämänlaatu etusijalle.
"Voisin jättää kakkostyön vähemmälle ja keskittyä olennaiseen."
Mulle ei ihan auennut, mikä se kakkostyö on... Tarkoitako nimenomaan niitä kotihommia?
Se OLENNAINEN on kyllä minun mielestäni nimenomaan elämä työnantajan maksaman ajan ulkopuolella. Itselläni tärkeysjärjestys meni jossain vaiheessa vähän sekaisin ja seuraukset ovat silloin todella ikävät.
Kuinka paljon luotat pomon lupauksiin perääntymismahdollisuudesta? Usein näissä jutuissa se tarkoittaa perääntymistä ovelle asti.
Eihän kokeileminen ehkä mitään maksa, mutta varmista että takaportti jää auki!
Alkuun voisit suostua määräajaksi hoitamaan ko. tehtävää, esim puoleksi vuodeksi tai vuodeksi ns. virkaatekevänä. Ehdolla, että voit halutessasi palata entiseen tehtävääsi. Ja, että sinun nykyistä tehtävää hoitamaan valittu on myös vt:nä saman ajan kuin sinäkin siinä toisessa tehtävässä.
Kaikki nämä tietenkin kirjallisena allekirjoituksineen. Et menetä mitään ja kokeiluaikana selviää monia nyt epäillyttäviä asioita.
Onnea Sinulle!
tarkoitin työmaailmassa. Mulla on kokopäivätyön lisäksi kakkostyö, jolla olen hankkinut vähän extraa. Sen voisi ylennyksen myötä jättää...En ole valmis palkan eteen uhraamaan mitään, korkeintaan 8t vapaa-aikaa 5 päivää viikossa ;))
Mulla on erittäin hyvä työnantaja joka ei halua musta luopua - sitoutuminen on molemminpuoleista.
Laitan ehdoksi määräaikaisuuden vuoden loppuun ensin. Sitten voi katsoa huvittaako jatkaa vai ei...
tässäkin asiassa varovaisuuteen.. kannattaako tehdä tuossa vaiheessa mitään ratkaisua ? Mieti, ja katso tilannetta määräaikaisesti..tee kirjallinen sopimus työnantajan kanssa, ja palaa entiseen ellei työ vastaa haluamaasi. Syyn tai toisen takia. Kuka estää kokeilemasta, mutta takaportti pitää jäädä auki..Se raha ei kuitenkaan ole elämässä se tärkein...
Tuolla aikasemmin annettiinkin jo hyviä neuvoja tuosta koeajasta enkä tunne paremmin tilannettasi.
Mutta mulla ainakin homma meni näin:
Mä olen ollut nykyisen työnantajan palveluksessa (ja osakkuudella) viimeiset viisitoista vuotta mielekkäässä työssä ATK suunnittelijana ja ohjelmoijana. Tänä aikana olen pitänyt talvilomaa 2-3 kertaa ja parikertaa on jäänyt kesälomakin pitämättä, joskus tosin on ollut mahdollisuus pitää vähän pidempi kesäloma. Työpäivän pituus pahimillaan 20 tuntia normaalisti 12 tunnin pintaan.
Pidin kyllä työstäni mutta sterssiä tuli liikaa ja maha "räjähti". Nyt pidän välivuoden ja rauhoitun. Lapsia ei ole mutta kyllä kai tuo emäntäkin vaatii vähän aikaani, jota hänelle ei ole liiemälti riittänyt.
Se pitäisi ainakin muistaa, ettei polta kynttilää molemmista päistä.
Muutaman kerran rytmihäiriö ja vatsahaava niin perusasiat muistuu paremmin mieleen.
Kyllä tässä iässä kannattaa jo alkaa miettimään muutakin kuin uraansa.
Jos sinussa on antajan vikaa, niin pitääksesi
lapsesi "varustuksessa" voit kenties tarvita siihenkin rahaa. Kohta ruinataan ajokorttia
ja matkaa vaihto-oppilaaksi jne. jne.
Ehkä on kuitenkin katsottava ensin onko akussa
virtaa tähänkin.
...eihän se raha tässä ole pääasia, eikä sitäpaitsi missään muussakaan. Enkös mä ole just sellaista saarnannut täällä useaan otteeseen?? Erittäin hyvä asia on tienata tarpeeksi jottei ole enää oikeutta asumistukeen - kela on kirosana yhärille ;)
Mä käsitän omat voimavarat tietynsuuruisena astiana, joka kyllä tilapäisesti venyy ja joustaa, mutta pamahtaa jos vaaditaan pitkään liikaa. Tällä hetkellä joustovaraa löytyy vielä.
Jos astiaa kuormitetaan uudella jutulla, pitää jotain ottaa pois että mahtuu. Mun koko olemassaolon keveys ja tyytyväisyys perustuu ennakointiin, kehittämiseen, maalaisjärkeen ja organisointiin. Eikä työ ylennyksen jälkeenkään vielä liikoja vaadi, täytyy ottaa lähtökohta aina huomioon.
Sitäpaitsi mä olen julkisella sektorilla töissä. Yksityiseltä tulleena tuntuu työtahti varsin kohtuulliselta, vaikka teenkin tällä hetkellä kahden työt.
Pääsääntöisesti mun siis pitää teidän mielestä harkita vielä. Alan kallistua siihen määräaikaiseen kokeiluun...
Uusi työtehtävä jännittää tietysti ketä tahansa ja vastuun lisääntyminen kannattaa miettiä etukäteen. Jaksaako sitä kantaa? Hyvä asia mielestäni on, että on haasteita elämässä ja saa opetella uusia asioita. Ehkä kotona asiat sujuu samaa tuttua rataa turhankin tarkasti?
Raha ei tietenkään loppupeleissä ratkaise. Ainakaan niillä, joilla sitä on riittävästi! Onhan se kiva tienata sen verran, että tulee toimeen. Pystyy elättään lapsensa ja lemmikkinsä. ;)
Onhan sekin jotain jos uudessa työssäsi tienaat sen verran, että pystyt jättämään kakkostyösi!? Jää enemmän vapaa-aikaa lapsille ja omille puuhille. Itse ainakin arvostan sitä vapaa-aikaa ja mahdollisuutta tehdä oman mielen mukaan.... kunhan on ensiksi täyttänyt velvollisuutensa työnantajaa kohtaan! ;)