Meillä on 8-vuotias asperger tyttö. Tyttömme on saanut diagnoosin 6-vuotiaana. Tutkimusjaksoilla ei keskitytty tytön ongelmiin, vaan perhettä tutkittiin. Lopputulos:lapsemme otettiin huostaan! Perusteena oli vanhempien vanhemmuus! Pöotilasasiakirjoissa ilmeni aivan muuta epäillys lapsen seksuaallisesta hyväksikäytöstä. Selkämme takana tytölle oli tehty tutkimuksia asiaan liittyen(kuntoutuksesta viis veisasttiin).Juttu vietiin oikeuteen. En luota enää psykiatriaan,enkä viranomaisiin.Suuria valehtelijoita kaikki!
Systeemi tosi syvältä
päivä kerrallaan
91375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi ihmeessä lapsesi oli psykiatrisessa tutkimuksessa? Ei kaikki outo käyttäytyminen johdu psykiatrisista sairauksista. Olen todella iloinen, että itse osasin pyytää pojalleni lähetteen Lastenlinnan autismi poliklinikalle.
Kauhistuttaa myös kuinka kevein perustein esitetään epäilyjä esim lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kun asperger-lapsi ei ymmärrä, miten pitää käyttäytyä, hän voi esimerkiksi vaikka toistella kuulemiaan rivouksia ym. Lapset puhuvat paljon sellaista keskenään, mutta normaali lapsi ymmärtää milloin voi puhua mitäkin, asperger-lapsi taas ei. Lisäksi aspergerin oireyhtymä on tytöillä hirveän harvinainen.
Valitettavasti en osaa neuvoa sinua muuten kuin kehottamalla sinua hankkimaan kunnon juristi.
AS ei välttämättä ole tytöillä mitenkään hirveän harvinainen, joskin harvinaisempi kuin pojilla. On oletettu, että AS ilmenee tytöillä usein hiukan toisin kuin pojilla, jolloin se jää usein tunnistamatta ja saatetaan diagnosoida väärin tai se voi peittyä muiden ongelmien alle.
Tsemppiä ja voimia joka tapauksessa aloittajalle, toivottavasti hässäkkä selviää!
Ennen vanhaan jo oli tiedossa se tosiasia, että Autistisen lapsen syntyessä perheeseen lisääntyy avioeron todennäköisyys.
Myöskin AS-lapsen kohdalla pätee sama asia. Perheen sisäinen kommunikaatio vääristyy, lapsen käyttäytyessä ja reagoidessa "oudosti" ympäristöönsä. Ellei lapsen ongelmia tunnisteta, tulkitaan ne ympäristön aiheuttamiksi.
Tätä väärää tulkintaa on toteutettu psykiatriassa jo ainakin viimeisen sadan vuoden ajan.
Syyllistämällä vanhemmat, kirjoittamalla perättömiä lääkärinlausuntoja, ottamalla lapset väärin perustein laitoshoitoon sekä toteuttamalla vääränlaista "kuntoutusta". Kaikella tällä on aiheutettu suunnattomasti vahinkoa etenkin viattomille lapsille.
Kaiken tämän "mielivaltaisuuden" annetaan jatkua vielä tänäkin päivänä. Miten se on mahdollista?
Psykiatreilla on pelottavan paljon valtaa säädellä ihmiskohtaloita. Päättämällä lapsen huostaanotosta, leimaamalla perhe sairaaksi, kirjoittamalla todellisuutta vääristäviä lääkärinlausuntoja jne.
Kuka valvoo psykiatrien tekemisiä? Heidän toimilleen on yhteiskunnan hiljainen hyväksyntä, jopa laillisuuden suoja.
Kuitenkin psykiatreinakin on "psyykkisesti" sairaita, sillä yksilön oma proplematiikka ohjaa usein henkilön hakeutumaan kyseiselle alalle. Tällaisen "sairaan" henkilön käyttäessä valtaa, muuttuu se usein mielivallaksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000008453456
Olet oikeassa. Näin helposti juuri käy. Ihmettelen myös psykiatrien koulutusta. Luulisi, että psykiatreilla olisi sen verran tietoa myös neurologisista sairauksista, että pystyisivät sellaisen erottamaan.
Nyky psykiatria on kyllä melkoista puoskarointia. Uskon, että ns mielisairaudet ovat kaikki neurologisia sairauksia, joita voidaan hoitaa lääkkeillä. Psykoterapiasta on vain saman verran hyötyä kuin ystävien kanssa keskustelemisestakin, ei yhtään sen enempää.
mäkin penskana pelkäsin, että menetän vanhempani; ainoat tärkeät ja rakkaat ihmiseni.
Olen aikuisena diagnisoitu as. Yritin elää jotenkin ihmisiksi penskana. Koulusta selvisinkin. Sain jopa ammatikoulutuksen ja työpaikankin, mutta sitten alkoi romahtaa. Olen nyt ollut vaihdellen töissä ja sairaslomalla.
Taistelkaa lapsi itsellenne takaisin. Jos olisin tuossa iässä menettänyt vanhempani ja joutunut elämään joidenkin vieraiden kanssa, olisin lopulta päätynyt suljetulle.
Kannattaisiko kysellä asiantuntijoita esi. asianajajaa ym. Luulisin liiton tietävän as:n tuntevia asiantuntijoita.
Pidän todella teille peukkuja, että saatte lapsenne takaisin!
kysellä Asperger- ja Autismiliitosta.
Olen autistin sisar. Veljeni riistettiin muutaman vuoden ikäisenä ensin tutkimuksiin ja sieltä laitoshoitoon. Äitini olisi halunnut hoitaa veljeäni kotona, mutta mitään rahallista tukea ei saanut ja asuntolaina painoi päälle ja isäni olis sitä mieltä että töissä on molempien käytävä. Näin siis 70 -luvulla. Mitään välimuotoa ei tunnettu. Perhettä ei tuettu lainkaan. Ja äitiäkin syyllistettiin veljen sairaudesta.
Minullä on sydämessä veljenkokoinen aukko, eikä se umpeudu ennenkuin veli on saatettu parempaan paikkaan. Minulla ei mitään luottamusta suomalaisiin viranomaisiin ja laitoshenkilökuntaan. Minusta he eivät välitä kuin omista työpaikoistaan. Laitoksiin eristäminen ei ole nykyaikaa. Silti niihin haalitaan nykyäänkin jopa pieniä lapsia, mikä minusta on kammottavaa ja järjenvastaista.
Kun en tiedä tarkkaan teidän tapausta, niin en osaa muuta sanoa kuin hommatkaa jostain hyvä, ei ostettavissa oleva juristi, ja älkää luottako mihinkään puheisiin vaan kaikki päätökset sopimukset ym. kirjallisena. Seks. Hyväksikäyttö on rikosoikeudellinen asia ja siihen pitää olla hyvät todisteet ennenkuin menee oikeudessa läpi. Tehkää asiasta julkinen ja kannelkaa kaikkiin mahdollisiin tahoihin kohtelustanne. Tavatkaa muita saman kokeneita, koska niitäkin löytyy yllättävän paljon Suomenkin kokoisesta maasta. Ottakaa yhteyttä ihmisoikeus- ja vammaisjärjestöihin ja kysykää neuvoa. Zemppiä teille, ja toivon että oikeus voittaa!
täällä meidän paikkakunnallamme. Sellaisia tapauksia, joissa selkeästi päätös lapsenhuostaanotosta pitäisi tehdä, niin yllätys yllätys kunta säästää. Huostaanottohan tulee maksamaan kunnalle paljon, joten päätöstä pitkitetään jopa 8 v. (kokemusta on ) ja sitten kun tilanne on mennyt NIIN pahaksi, että on pakko toimia..tjaa..siinä vaiheessa asiat on huonossa jamassa, ettei sijaisperhekään pärjää lapsen kanssa, lääkitys ei pure jne.
Näiden lasten kohdalla suren ja mietin..eikö mikään riitä, miten paljon he joutuvat vielä kärsimään..?
Ja sitten on sinunlaisia tapauksia, että toimitaan vallan päinvastoin..huh.