Minussa riittää loppuelämä terapoitavaa. Mitäs siihen sanot? Ei varmaan kiinnosta.
Joutuisit mun terapeutiksi
Anonyymi-ap
39937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Hae itsellesi terapia-apua, niin kumppani ei joudu siihen tehtävään. Se olis vastuullista.
Kuka ja kenen ja jos toisesta oikeasti edes välittää ni miksei olis toiselle lohduttava olkapää aina kun tämä sellaista tarvii
Mites,sitten toisen.
Tarpeet. Mitäs, tarpeettomalle. Hoitosuhde ensin
Jollain tavalla koen että täällä on kamalan kylmiä ihmisiä. Se että.jakaa ongelmien toisen kanssa ei ole mitään terapiaa. Kuuluuhan se ystävyyteenkin. Ihmistä ilman ongelmia ei ol olemassakaan.
Tämä👍
Ei riitä että asioista vaan kertoo ja niitä pohditaan, vaan pitää olla työkaluja ja osasmista käyttää niitä Ei kuulu parisuhteeseen.
Omasta suhteesta voin sanoa sen verran että lause " En minä ole mikään terapeutti " on yksi pahin loukkaus. En odota että toinen korjaa jotenkin mun ongelmat. Haluan kertoa mitä olen kokenut. Suurin luottamuksen osoitus näyttää se haavoittuvuus ja kun sen näyttäminen estetään. Kaiken joutuu pitämään sisällään. On vain laskun maksaja ja joku viihdyttäjä, kodinhoitaja. Joku jonka historiaa ei haluta edes tietää tai ymmärtää miksi käytettyy tietyllä tavalla. Joka päivältä oman jaksamisen äärirajoilla. Lopulta vetäytyy ja jättää kertomatta ystäville sekä perheellekin murheita. Eli älkää ikinä sanoko noin.
Mulle on sanottu siitä, ettei halua mun asioita kuulla. Voisiko mikään olla loukkaavampaa? Mulle on sanonut läheisenäkin pitämäni ihmiset oikein pahasti. Jos voi huonosti, ei sitä kannata kaikille paljastaa. Olen päättänyt, että tuon kaltaiset ihmiset kannattaa pitää etäällä. Täällä on tarpeeksi kestämistä ilman toisten pilkkaakin. Vitsillä kerran heitin, että näytän mikä vaan päällä hyvältä. Niin alkoi toppuutella, ettei varmaan ihan noin ole. Ei uponnut mun huumori ja mut piti tiputtaa jostain, missä en edes ollut. Ei ikinä enää henkistä kaltoinkohtelua.
Ei tietenkään ole, taidat tahallasia vetää mutkat suoriksi. Se on ongelma, ettei terapiaa oikeasti tarvitsevalla ole itsellään mitään työkaluja, esim tunteiden säätelytaitoja tai tahtoa ottaa vastuuta omasta paranemisesta, vaan oksentaa pahan olon kumppaninsa niskaan ilman suodatinta ja kohtuuttomalla volyymilla tai odottaa tämän toimivan laastarina menneisyydelle.
Parisuhteessa ei ole mieltä olla, jos siinä ei ole myös reilusti hyviä asioita, ilonaiheita ja positiivista jaettavaa molemmin puolin. Myös surut ja huolien jako tietysti, mutta ei vain se puoli.
Tiedän kyllä itsekin tämän paremmin kuin sinä. Et tiedä yhtään minkälaisessa tilanteessa tuo sanottu. Älä itse leiki mitään terapeuttia.
Mitähän paranemista kaipaan jos haluan puhua menneisyydestäni. Olen toki niitä asioita käsitellyt myös ihan ammattilaisten kanssa. Olen niifen kanssa sinut. Mutta traumat ovat edelleen olemassa. Mutta se ettei toinen edes halua tietää ja ymmärtää . Sulkee kaiken pois.
En mäkään omista ongelmista enää muille puhu. Ne ketään kiinnosta. Ei kukaan kysy mitään. Kiltisti kuuntelen toisten murheet.
Sama juttu täällä. Mitäs nyt sitten tässä itse, kun toisilla on murheita. Ei niitä omia murheita halua tuputtaa.
Ymmärrän, onhan se tosi rumasti sanottu, jos kaipaisi kuuntelijaa.
Olen huomannut, että ihmisillä on aika minimaalisesti haluja kuulla toisten valitusta.
Jos haluan itse tukea, niin pyydän ensin ihan selvästi, että voisitko pienen hetken kuunnella ja lohduttaa. Eikä tätä tapahdu kovinkaan usein arjessa, vaan ainoastaan kun jotain negatiivista on tapahtunut.
Jos oma elämäsi on niin raskasta tai otat kaiken melko negatiivisesti niin, että sinulla on tarve valittaa joka päivä ja jatkuvasti pitkiä sessioita, niin ymmärrän kyllä puolisoasikin. En itse jaksaisi kuunnella ja sanoisin varmaan tylysti.
Muuta elämääsi jos olet tyytymätön ja tuntuu pahalta. Tai koita löytää ystävä joka jaksaa pitkiä valitussessioita. Tai hommaa oikeasti terapeutti, sekin voi olla ihan hyvä idea, jos on jatkuvasti tyytymätön kaikkeen.
Kyse ei ollut valittamisesta. Miksi yrität vääntää tilanteen joksikin mistä et mitään tiedä. Häntä ei nyt suoraan sanottuna kiinnosta. En ole sulle mitenkään tilivelvollinen. Eli josoa et enempää neuvoisi aikuista ihmistä kun en ole sitä pyytänytkään. Minä en valita harvoin sanon yhtään mistään. Mulla on ystäviä ovat kaukana. On tilanteita joita ei niin vaan muuteta. Ongelmahan oli juuri että en puhu kellekään tuon takia ettei kenenkään tarvitse kuunnella mitän valitus sessioita. Eli saanko nyt käpertyä itseeni. Onko se sulle ok? Vai haluatko jotenkin siitäkin syyllistää?
Anne
Joko lukinnut seuraavan kohteesi
Ei yhtään hullumpi pesti.
🤣🤣🤣 paras kommentti!
Luuletko etten kestäis sua nainen 🧐🧐 elä epäile kestäisin paljonkin 😅😅
Vähän epäilen. Hienoa jos kestäisit silloinkin kun lyön jarrut pohjaan enkä lähde mihinkään 🙄
En haluais et lähtisit 🧐🫡😅💗❤️🔥
Se sopii hyvin 💗❤️🔥😊
Olisin mielelläni sun kotikissa 😻
Kyllä töitä saa tehd...
Lässy
Terapia ja terapeuttina toimiminen on nyt tässä nostettu kovin korkealle irti arkielämästä. On tunnettua, että moni asia elämässä on terapeuttista, se ei näin ollen ole mitään rakettitiedettä, vaan tavallisia arjen asioita ihmisten kesken tai vaikkapa luonnossa. Minua ovat auttaneet eniten henkilöt, joilla ei ole ollut terapeutin koulutusta, ja olen siis keskustellut ammattiauttajien kanssa.
Ihminen, joka voi hyvin elämässään saa tarpeellisen annoksen arkielämän terapiaa, ja siitä syystä hän ei tarvitse erillistä terapiaa. Terapian hän saa läheisiltään, rakastavista, ymmärtävistä ja empatiaan kykeneviltä ihmisiltä. Kaikki eivät tätä saa, kaikille ei elämän terapeuttisia tekijöitä ole suotu, ja siksi he rupeavat oireilemaan, mikä on ihan luonnollista. Yli 90% mielenterveysongelmista johtuu ihmissuhdeongelmista. Se kertoo mistä on kysymys. Suomessa ihmisiä vaivaa itsenäisyyden ihannointi, ja sen mukana niiden ihannointi, jotka tulevat omillaan toimeen vaikka hammasta purren.
Ongelmistaan ei saa puhua, koska se katsotaan häviämisen merkiksi. Ihmiset pelkäävät myös leimautumista. Minutkin vielä sotketaan mukaan. Ja ovathan vaikeudet muistuttamassa ikävällä tavalla ihmiselon haavoittuvuudesta. Minäkin voin olla hetkenä minä hyvänsä heikoilla. Pistämällä pää pensaaseen kuvitellaan välttyvän samalta kohtalolta, ja siksi on pysyteltävä menestyvien joukoissa.
Tukena pystyn olemaan, terapeuttina en. Muutama kaverisuhde jäänyt siksi, että ovat vaatineet minulta liikaa. On ihmisiä, jotka ovat "tottuneet" voimaan huonosti ja silloin ei tsempit auta. Valitus alkaa aina alusta, koska ovat siihen koukussa.
Mutta noin normaalisti olen mielestäni melko hyvä kuuntelija. Tuen myös niissä ratkaisuissa, mitkä ihminen itse löytää ja kokee itselleen hyväksi.
Tuskan joutuu käymään itse läpi ja yksin, sen olen oppinut. Muut ihmiset voivat auttaa jatkamaan siitä, kun on itse ensin tunteensa kohdannut ja käsitellyt. Toisen elämää kun ei voi kenenkään puolesta elää.
Sinun pitää erottaa valittajat niistä, joilla on oikeita ongelmia elämässä. Hyväosainenkin voi olla valittaja. Valittajaa luonnehtii vaativaisuus. Mikään ei riitä, koskaan mikään ei ole hyvin. Siinä on kyse korkealle asetetuista vaatimuksista ja tavoitteista.
Tuskan joutuu käymään jokainen itse läpi, mutta jaettu taakka on puoli taakkaa. Ystävien ja lähellä olevien ymmärtävien ihmisten merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kyselyt osoittavat, että elämän tärkeimmät asiat liittyvät ihmissuhteisiin. Perhe, puoliso, lapset, ystävät, mielekäs työ, harrastukset ja terveys. Se, miksi monet eivät tätä tahdo sisäistää johtuu näköharhasta. Hyvää elämää viettävä elää kuin kala vedessä, eli ympäristössä, joka on hyvien elämän peruselementtien kyllästämää.
Moni on sairastunut vahvuuteen tai oikeammin kuvitelmaan siitä. Moni kuvittelee olevansa itsenäinen ja omillaan toimeentuleva, vaikka on hyvinkin riippuvainen läheistensä jatkuvasta tuesta.
Samoilla linjoilla 👍 17:58
Ei kiinnosta mies joka ei kanna vastuuta ei
Itsellekö kerroit ton!
Aloittajalle
Ei ole montaa asiaa miehessä luotaantyöntävämpää kuin se, että joutuisi hänelle terapeutiksi.
Itse toivoisin parisuhteelta sitä, että molemmat kannustavat ja tukevat toisiaan. Sillä tavalla kehitytään yhdessä pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Tiedän kyllä oikein hyvin, että itse tarvitsen tukea ja kannustusta, mutta en kuitenkaan meinaa kipata omaa painolastiani toisen päälle, jos satun joskus vielä seurustelemaan. - sivutyyppi
Jokainen tarvitsee tukea ja kannustusta elämässään ainakin jossain vaiheessa.
Joten älä ole ylimielinen, opit kyllä tämän.
Jokaisella taakka kannettavanaan ja jokainen vastaa omista valinnoistaan.
Ei elämä tarjoa pelkästään omia valintoja. Joitakin vastoinkäymisiä voi yrittää väistää, mutta ei kaikkia.
Mielenkiintoinen viesti! Naisissa on usein hieman terapoitavaa, mutta mies jos on hyvällä sydämellä ja terävällä ja hoksaavalla päällä varattu, selviää siitä ilman suurempia kolhuja. Naisten elämä on usein hieman erilainen kuin miesten, jonka johdosta naisen minäkuva ja muut tärkeät sielulliset asiat vaativat terapiointia. Nainen usein muuttuu rakkauden ja raskauden edellä, pehmeämmäksi ja hellyyteen herkemmin suhtautuvaksi, se jännitteneisyys ja kylmyys joka seuraa naista, siirtyy taka-alalle. Naisilla joskus on myös tapoja, joita ne kuvittelevat miehet tahtovan, toivovan tai muuten unelmoivan. Nämä asiat eivät 98& pidä paikkansa. Oma mies yleensä todistaa naisen luulot ja pelot ym.asiat vääriksi. Naisilla on usein luulotauti, sen mies oppii tunnistamaan jo alkumetreillä, eikä sitä saa lietsoa millään tavalla sekä naiset ovat hyvin mustasukkaisia, joihin järkevä ja naista rakastava mies ei naista alista vaan väistää taidokkaasti tilanteet joissa nainen voisi näin kokea. Rakkaus on usein toisen hyvien ja huonojen asioiden hyväksymistä, naista rakastava mies hyväksyy, välttää, hoivaa naisen tyytyväiseksi itsellensä ja nainen on miehelle se koriste-esine, jonka seurassa mies tahtoo näyttäytyä.
https://youtu.be/yyRLMtLLA60
Tuen antaminen ja rohkaisu onkin sitä oikeaa terapiaa. Välittämistä.
Jotain jota joku ei koe koskaan.