Ole yhtä rohkea kuin ennen olit, kun uskalsit katsoa suoraan silmiini. m>n
Se nyt tästä vielä puuttuisi nainen, että alkaisit pelätä minua miestä. Älä ikinä!
Anonyymi-ap
28457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
En pelkää enää ketään. Ennen pelkäsin aika paljonkin. Ahdisti jonkun verran nähdä.
Nykyään en näe enää ja unohdinkin tunteet.
Tunnetaanko me vieläkään toisiamme? Oletko aamukiukkuinen?
Ei me varmastikaan tunneta vaikka olisit hän ei me siltikään tunneta.
Olen ehkä unelmoija. Romantikko. Haaveilen sellaisesta joka olisi jotain täydellistä ja enemmänkin. Mutta eihän kukaan ole täydellinen. Haaveilen siitä kun joku vaan olisi jo valmiiksi se josta olen haaveillut. Hän olisi joku vaikutusvaltainen ja hyvin pärjännyt elämässään ja luonteeltakin sopiva minulle. Mutta sellaista ei ole.
Elämässä pitää taistella paikkansa. Sen olen oppinut. Vihata ei saa, kuunnella vain ja ymmärtää toisia ja antaa tilaa.
Tietenkin. Mutta ulkoisesti vain ajattelen niin. Haluan tietysti sellaisen jonka kanssa luonteet sopivat yhteen. Normaalisti ollut niin pinnallinen ajattelija.
Näkyikö se pelko hänestä hyvinkin? Entä jos ahdistaa toinen?
Ihan mielenkiinnosta kysyn kun itse olen sellainen vaikka yritän sen peittää.
Jos toinen ahdistaa, hänen kanssa ei kannata jatkaa. Suhteen pitää olla molemmille miellyttävää ja rauhoittavaa, kuin kotiin tullessa.
Eihän me missään suhteessa oltu. Katselusuhde ehkä?
Tai meillä oli katselusuhde. Sitten tuli ero. Eron kaipuu ja nyt unohdin.
Juu. Uninen.
Voi se ahdistaa, jos ei ole aikoihin nähnyt ja on vähän vieraantunut tai ainakin yrittänyt. Sama kipuilu alkaa alusta. Ja oikeastaan alkoi heti viimeksi. En tiedä mitä hänellä oli siinä ollut, kun oli ihan outo. Eikä se minulle edes kuulu.
Tämä ei ollut tältä kenen kanssa juttelit tuossa.
Ne on nuo vähä-älyiset sellaisia. Ne vastaa toiselle laitettuun kommenttiin sanomatta mitään ettei ole edellinen. Todella rasittavia ja tyhmiä!
Emme ole katsoneet toisiamme koskaan silmiin.
Enkä pelkää anonyymiä. Saati ketään muutakaan.
Ja toisen näppylät oli ne sitten naamassa tai perseessä niin minä jätän rauhaan.(vrt.tyhmä aloitus)
Joskus elämässä on totuttava ja saatava olla yksin.
Se vaatii rohkeutta. Monien toisenlaisten vuosien jälkeen.
Hyvä ettet pelkää. Olen myös ollut yksin, mutta en aina. Tv. tyhmä aloittajamies.
Ei kannata soimata itseään. Se on turhaa "aloittajamies".
Olen kyllä tuntenut pelkoa elämäni aikana.
Oikeastaan viime vuosien aikana menettämisen pelkoa.
Nyt ajattelen, että elämä menee kuten sen pitääkin.
Samoin ajattelen. Otan elämän sellaisenaan, vaikka se ei ollutkaan sellainen, mitä halusin. Syytän itseäni, koska olen itsekriittinen ihminen.
Tyhmä mies🥹😢???
Ajattelen omasta elämästänikin ettei se ollut sellainen mitä toivoin tai odotin..Se oli silti elämisen arvoista ja tärkeää.
Se oli ja on ollut omanlaisensa. Sitä ei kannata katua. Oli siinä paljon hyvääkin.
Jälkeenpäin sitä miettii monia juttuja..
Ei ole menetettävää
Kyllä minua vähän pelottaa. Tai jännittää oikeastaan.
En usko, että hän olisi minusta kiinnostunut. Kun mitään ei tapahdu, niin jotenkin se jännitys vain kasvaa ja sitten pelottaa katsoa niihin silmiin.
Koen jotenkin, että se ei ole sallittua. Hän ei pidä siitä, että tuijottelen häntä.
Lapsellisia nämä mitä se nu miettii...
Olen elämässäni tottunut rehellisyyteen ja avoimuuteen.
Ne ovat elämäni tärkeitä arvoja.
Niitä tosi harvoin olen kohdannut palstastan kautta.
Siitä syystä aikoinaan jätin tämän saitin enkä aio jatkossakaan olla täällä.
Hyvää yötä tänne. Levollista sellaista.
🙏
♡
En tiedä kenelle tämä on, mutta en pelkää ihmisiä. Mutta sellaiset ihmiset jotka tunkevat usein lähelle tietäen missä milloinkin kuljen, saavat aikaan sellaisen tunteen etten halua koskaan olla missään tekemisissä heidän kanssaan. En kaveeraa kenenkään kanssa. Parisuhde on se mitä haluan ikäiseni kanssa. En koe mitään tarvetta tutustua useampaan ihmiseen, en edes kaverina!