Miksi valaistuminen on niin vaikeasti saavutettava asia?
Valaistumisen juuri johtaa suoraan elämän alkuun. Ei ole ihmeellisempää asiaa kuin valaistuminen, vai? Elämän alussa oli täydellinen hetki, jolloin ensimmäinen solu jakautui - valaistumisen hetki. Hetki tuntui niin hyvältä, että solu halusi saavuttaa sen uudelleen. Samalla elämästä tuli tiedostava. Hetki oli niin ihmeellinen. Siksi solu jakautui ja jakautui ja meillä oli elämä. Tuo hetki on samalla hetki elämän ja kuoleman välillä(jin ja jang) ja niiden välinen täydellinen tasapaino. Siitä valaistumisessa on kyse, yhdestä ihmeellisestä hetkestä, joka on kaiken rakkauden ja moraalin alku.
Valaistumisen juuri johtaa suoraan elämän alkuun. Ei ole ihmeellisempää asiaa kuin valaistuminen, vai? Elämän alussa oli täydellinen hetki, jolloin ensimmäinen solu jakautui - valaistumisen hetki. Hetki tuntui niin hyvältä, että solu halusi saavuttaa sen uudelleen. Samalla elämästä tuli tiedostava. Hetki oli niin ihmeellinen. Siksi solu jakautui ja jakautui ja meillä oli elämä. Tuo hetki on samalla hetki elämän ja kuoleman välillä(jin ja jang) ja niiden välinen täydellinen tasapaino. Siitä valaistumisessa on kyse, yhdestä ihmeellisestä hetkestä, joka on kaiken rakkauden ja moraalin alku.
Vastaukset 19
Vanhimmat
> Miksi valaistuminen on niin vaikeasti saavutettava asia?
No muun muassa siksi, että esitetään juuri tuollaisia kysymyksiä. Kyse ei ole vaikeasta asiasta, eikä varsinkaan mistään, mikä pitäisi saavuttaa. Vaikeinta siinä on siis tavallaan *hyväksyä* se, ettei se ole vaikeaa. *Tavallaan.*
Buddhaksi tuloon tarvitsee vain uskoa jo olevansa buddha. Mutta oikeaa uskoa ei voi synnyttää tarkoituksellisesti. Otollista maaperää uskolle voi tosin valmistella.
Äh, ei siitä voi sanoa mitään täsmällistä. Paradokseja perätysten.
Viestisi loppuosan miettiminen tekee valaistumisesta entistäkin vaikeammin saavutettavan.
Vaikka tarkoitukseni ei ollut pohtia sitä, onko valaistuminen vaikeaa vai ein, niin väitän kyllä että se on vaikeaa. Saavuttaa nyt tuo ajaton pienenpieni hetki, elämän ja kuoleman rajalla - solunjakautumisen hetkellä. **Valaistumisessa ryöpähtää niskaasi sellainen määrä elämänfilosofiaa ja rakkautta, ettei sitä voi laskea.
Valaistuminen on jotakin, johon voi päästä pohtimalla, mutta parhaimmillaan se on jotakin, joka vain tapahtuu. Siinä olet oikeassa ettei sitä voi saavuttaa.
Hyvin harva meistä on valaistunut, joten kyllä se on vaikeaa tai harvinainen sattumus. Väittäisin, että alttius valaistumiselle on meillä geeneissä.
Vqalaistuminen oivalluksen kautta voi tapahtua hyvinkin helposti, vaikeaa on ainoastaan sen harvinaisuus. Välttämättä ei riitä se, että uskoo jo olevansa buddha. Se on vain yksi koan.
Mielestäsi se on siis sekä vaikeaa että jotakin sellaista, mitä ei voi saavuttaa? Kuulostaa erittäin haastavalta.
Minun mielestäni: jos siitä voidaan sanoa, onko se helppoa tai vaikeaa, niin emme puhu enää valaistumisesta vaan jostakin ihan muusta.
Harvinaista se on, siitä olen samaa mieltä. Mutta *miksi* se on harvinaista, se onkin jo aivan toinen juttu. Oma veikkaukseni on, että se on niin helppoa, että se menee jo selkeästi vaikean puolelle.
Valaistuminen on mielestäni hyvin vaikeaa, jos sitä lähtee tavoittelemaan. Sen sijaan se on helppoa, jos se osuu kohdalle. Saattaa olla että valaistut täysin ilman mitään yritystä valaistua. Eli kyllä valaistumisen voi saavuttaa, muttei välttämättä, niinkuin luullaan.
[Oma veikkaukseni on, että se on niin helppoa, että se menee jo selkeästi vaikean puolelle.]
Sanoit kyllä itse, ettei valaistumisesta voi sanoa onko se vaikeaa tai helppoa. Työtä se vaatii. Ei kukaan vaan valaistu, ilman että tekee jotakin, joka johtaa valaistumiseen.
suhtautua kuin minkä tahansa taidon oppimisen,huolella. Sitä tulee harjoitella ,vuosia. Jossain vaiheessa (se) tai hiihtäminen sujuu vaikka yhdellä varpaalla .Silloin sitä ei tarvite enää ajatella. Se on liiankin helppoa.
Valastumiseen voi suhtautua samalla tavalla, jossain vaiheessa vaan tulee vaihe jolloin pyrkiminen muuttuu ´valaistumiseksi´, mielenrauhaksi jne.
Aluksi sen saavuttaa hetkittäin, lopulta se valtaa koko mielen ja siitä tulee pysyvä mielentila, jota myrskyt riepottvat aika ajoin, mutta johon on hyvä palata.
Valaistuminen tulee yhtenä jysäyksenä. Olet normaali ja sitten hetkessä valaistunut. Ei ole mitään pitkää valamistelujaksoa. Valaistuminen ei ole taito - se on ennemin hankittu ominaisuus. Valaistumiseen ei voi palata. Kun on sen kerran saavuttanut se pysyy, vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka mikä ravistelisi.
tulee ominaisuuksia.
En tietäisi mitään koko valaistumisesta ellen olisi syventynyt buddhalaisuuteen, siis jotain täytyy tehdä.
En tiedä mistä ihmiset puhuvat kun he puhuvat valaistumisesta.
Minulle riittää mielenrauhan sisäistäminen, ykseyden kokeminen,kaikki virtaa,tässä ja nyt eläminen, en tavoittele mitään.
Mutta noitakaan en ymmärtäisi ellen olisi satsannut aika paljon elämästäni niiden eteen.
Nyt olen onnellinen, enimmäkseen, enkä halua mitään.
Riittää se, että sisäiset ristiriidat ovat hallinnasssa, hallitsematta. Mutta en voi sanoa että kaikki tuo olisi tapahtunut itsestään.
Tarkoitatkin varmaan jotain erikoisempaa ja ihmeellisempää. Minä iloitsen ihan kaikesta, mitättömästäkin.
valaistunut elää kokonaisvaltaisessa luovuuden tilassa. Mutta ei kai valaistumisella tarkoiteta mitään pysyvää? Seisovassa vedessä ei tapahdu mitään.En toivoisi päätyväni lätäkköön, valtameren sijaan.
Sanoin näitä asioita on vaikea kuvailla. Sellaisen, että tajuaa kaiken yhtäaikaa jne.
Vähäpätöisiä asioita joihin ei kannata takertua.
Valaistuminen ei todellakaan ole lammikkoon joutumista. Se on muuta kuin ihmiset yleensä kuvittelevat. Ihmisillä on kummallisen ihannoiva kuva valaistumisesta. Valaistuminen vain tapahtuu. Siihen voi liittyä tunteita siitä, miten kaikki on yhtä ja sen sellaista klisheistä. Mutta - et ole valaistunut, jos et tiedä valaistuneesi. Tunne on niin kaikenvoittava, että varmasti tiedät ja ymmärrät, että tämä nyt oli sitä. Valaistumisen kokemus on hetken kestävä(viikon, kaksi), sen jälkeen saavuttaa mielenrauhan, tyyneyden ja tasapainon.
minulla tuollainen kokemus. Mutta en silti pidä sitä jonain Buddhan vastaavana kokemuksena.
Huikaiseva ja kaiken muuttava kokemus kylläkin, mutta ajattelen että kyseessä saattoi olla vain erillisyyden harhasta murtautuminen ykseyteen. Ehkä aivoissa tapahtui jokin pieni oivallus ja sen jälkeen kokee maailman suuremassta perspektiivistä on yhtä kaiken kanssa tai miten sen ilmaisisi, ei koe itseään erilliseksi mistään, sellainen muutos tapahtui.
Edellen olen hieman ylivilkas tohottaja mutta sisäinen rauha on.
on ikuisen totuuden oivaltamista.
Ikuinen totuus oli ennen kaiken alkua, se ei ole mikään maailman rakenteiden suhteiden oivallus - sehän riippuu niistä rakenteista.
On lapsellista ajatella valaistumista vain kokemuksena, "miltä minusta tuntuu". Unohdat sen kokemisen kun ymmärrät.
On väärin ajatella että kerralla valaistut ja ymmärrät kaiken.
mitään väittänytkään.
Oivallukseni, ymmärrykseni, kokemukseni ovat mitättömiä eikä niillä ole mitään merkitystä jostain ikuisuudesta käsin.
Kuitenkin mietiskelyn tuloksena kokee montakin ahaa oivallusta, kokemusta jonka seurauksena ymmärtää asiat täysin eri tavalla.(Mietiskelin ajat sitten kun senkin on oppinut koko elämä on yhtä ´mietiskelyä´.)
Sinäkin kompastut sanoihin. Olen kyllä maininnut että kaikki mitä ymmärämme, koemme, tajuamme tapahtuu aivoissa on aivotoimintaa, joten en erehdy kuvittelemaan että "tietäisin, ymmärtäisin" yhtään mitään. Saatikka olisin joku valaistunut. Sillä ei ole minulle mitään merkitystä.
"Olen aivotoimintani", on parempi ja täsmällisempi ilmaisu asialle. Juuri niin rajoittunut.
Jos sanoo, että käsittää "kaiken" sillä ei välttämättä tarkoita että käsittää koko maailmankaikkeuden ym. Sen verran järkikin pelaa että ymmärtää että meikäläisen kaikki on rajallisempi määrä asioita; hyttysen ininä valtameressä.
No jotain on kuitenkin ymmätänyt jos elämä on iloa.Luulenpahan, ettei sekään kaikilta onnistu, siis tuo arjen ilon oivaltaminen oli se sitten miten lapsellista tahansa.
1. Mikä estää sinua valaistumasta?
2. Kuka se on joka tavoittelee valaistumista?
Vastaukset kuultuaan hän painaisi hiekkaämpärin syvälle päähänsä, söisi kourallisen rusinoita, sanoisi "Röyh" ja ottaisi nokkaunet.
vieä ladella klassiset kysymykset.
Miksi pitäisi valaistua?
Mikä estää valaistumasta? jne.
Ei olisi kannattanut vastata tähänkään ketjuun kun osa käsittää valaistumisen "isona asiana joka muuttaa kaiken" ja osa "ettei vähemmin kiinnosta", "mistä pitää valaistua".Minusta se on kaikkea näitä yhtäaikaa?
Edellenkän en tiedä mistä ihmiset puhuvat kun he puhuvat valaistumisesta.
alan nukkumaan. :)
meistä ei sanoihin kompastuisi jos tänne kirjoittelee. Sanomani ei ollut henkilökohtaista vaikka oli vastaus viestiisi.
Vaikka sillä ei ole merkitystä tässä yhteydessä niin en malta jättää huomauttamatta: tietoisuutta ei ole paikallistettu mihinkään, väite että se on aivotoimintaa on todistamaton. Vaikkakin luonnollinen.
Kyse on vähän samasta kuin väittäisi että televisio-ohjelma on toimintaa vastaanottimessasi. Ilman sitä vastaanotinta/toimivia aivoja ei tv-lähetystä/tietoisuutta voi kokea.
Sanat ovat erottelua, käsitteistämistä. "Buddha on viisi naulaa pellavaa" on juuri sitä: älä erottele, älä luule voivasi sanoilla määritellä valaistumista tai edes kuvat sitä.
Halusin sanoa sen, että valaistuminen ei ole selitys sille miten maailma on. Valaistumisen "totuus" on ollut ennenkuin maailma ja sen riippuvuudet syntyivät, jos asiat kuvittelee voivansa laittaa järjestykseen.
ei kai valaistumisen pitäisi olla vaikeaa. valaistuminen ei (minun nähdäkseni) ole tila, jonka voisi saavuttaa, se ON jo. kuinka päästä eroon siitä "tietoisuudesta" tai "todellisuudesta", joka peittää valaistuneisuuden, SE on vaikeaa!
paradoksi!
eli käytännössä olen samaa mieltä kanssasi, valaistuminen on vaikeaa. se on vaikeaa SUHTEELLISESTI, koska minun tietoisuuteni tekee siitä vaikean, mutta ei ABSOLUUTTISESTI, koska valaistuneisuus on jotain, joka minulla ja meillä kaikilla on jo.
saivartelua? ei ole tarkoitus, vaikka siltä kuulostaakin!
Valaistuminen vaikeasti saavutettava? Vaikka siitä kuulee päivittäin vaikkapa musiikissa? Tässä esimerkki:
I take a step and dare myself to be free
To see how beautiful we are that everyone can be a star
If only we would start believe in dreams
Believe in who we are
Tuo on Latvian euroviisusta. Juuri noin on asia. Jos vain uskomme siihen mitä jo olemme, valaistuminen on mahdollista. Jokainen voi olla tähti. Valaistuminen on meidän normaali olotila. Sitä estää vain se, että teemme kovasti työtä, että emme kokisi luonnollista olotilaamme. Me emme usko siihen mitä jo olemme.
...ei se silti ole helppoa! (ainakin länsimaisessa kulttuurissa) meidät on kasvatettu siihen "todellisuuteen", että me olemme erillisiä olentoja. esimerkiksi kun puhutaan lasten kehityksestä, puhutaan aina siitä, kuinka pieni vauva EI YMMÄRRÄ olevansa erillinen olento. tai tehdään jyrkkä jako eläimiin ja ihmisiin (jolla sitten voidaan kätevästi perustella eläinten hyväksikäyttö ihmisten hyödyksi).
ja vaikka minä sanon näin, en silti ole kokenut valaistumista. puhun vain siitä, mihin USKON. uskon siihen, että harjoittamalla säännöllisesti ja keskittyneesti ehkä pystyn joskus TODELLA kokemaan sen yhteyden, jonka opetellut ajatusmallit ja erillisyyden nyt peittävät.