Olen nainen, joka ottaa silloin tällöin pääasiassa viiniä. Nyt olen huomannut,että hiukka on tullut kiloja lisää. Aloin tissutella, kun aviomieheni kuoli vuosi sitten. Yhteistä elämää oli takana 13-vuotta. Avioliiton solmimme 50- vuotiaina ja molemmille 2. yritys.
Lapsiakaan ei ole kummallakaan-ihme kyllä.
Parempi kai puoli pulloa viiniä illassa kuin nappi unettomuuteen.
Miten olette päässet tuosta surusta ja viinasta?
En ole oikein päässyt takaisin elämään...Sairaslomalla meni kolmisen viikkoa tapahtuman jälkeen. Onneksi mulla on sisko, mutta hänkin asuu toisella paikkakunnalla.
Lapsiakaan ei ole kummallakaan-ihme kyllä.
Parempi kai puoli pulloa viiniä illassa kuin nappi unettomuuteen.
Miten olette päässet tuosta surusta ja viinasta?
En ole oikein päässyt takaisin elämään...Sairaslomalla meni kolmisen viikkoa tapahtuman jälkeen. Onneksi mulla on sisko, mutta hänkin asuu toisella paikkakunnalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nappi unettomuuteen on vaarattomampi - ja ainakin määräävä lääkäri kontrolloi nappien käyttöä, toisin kuin on alkoholin kanssa. MUTTA toiselle sopii toinen, toiselle toinen. Osanottoni aviopuolison menettämiseen. Koeta käydä ihmisten ilmoilla; ehkä on paha juoda yksin; alkoholisoitumisen riskikin on olemassa...
Älä ala tissuttelemaan. Minä aloin, unettomuuteen. Se auttaa aluksi, mutta pian tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Alkoholi vie unen. Huomaamattasi määrät kasvavat. Niin minullekin kävi. Nyt olen jo alkoholisti.
Lopeta ajoissa. Kohta et enää pysty. Käytä mieluummin nappeja. Niihin koukkuun jääminen ei ole niin paha kuin alkokoukku
"En ole oikein päässyt takaisin elämään..." - kirjoitat.
Miten se olisikaan mahdollista kun koko ajan pakenet sitä.
Saman kokeneena ymmärrän tissuttelun. Reilu vuosi avomieheni kuolemasta kului itsellänikin niin, että töiden lisäksi liikahdin hakemaan kaljakorin silloin tällöin ja tissuttelin. Ensi alkuun ei muuta seuraa kaivannutkaan, tahdoin ihan oma-aloitteisesti olla omissa oloissani. Sittemmin luonnostaan jätin tissuttelun vähemmälle ja innostuin käymään atk-kursseja, jonka jälkeen uppouduin työhön, kunnes kyllästyin istumaan iltojani palkatta töissä ja opiskelin hierojaksi. Kun hieronta ei enää riittänyt, siirryin käymään vaihtoehtoisen lääkinnän kursseja jne. Olin sinua nuorempi, joten ehdin moneen. Kaiken kaikkiaan surutyö kesti kuitenkin kymmenisen vuotta, vaikka elämä pääsikin jatkumaan tuon reilun vuoden jälkeen.
Kyllä elämä täytettä kaipaa ja omaa loppuelämää ajatellen on parempi jos täyte auttaa surun syrjään työntämisessä, antaa aitoa mielihyvää ja tervettä unta.
Vaikuttaa siltä, että olet pääsemässä tissutteluvaiheen yli, joten suuntaapa pikku hiljaa immeisten ilmoille jonkin sinua kiinnostavan asian tiimoilta. Alkuun ei tarvita mitään mittavaa, pienikin piipahdus ja uuden kokeminen virkistää.