Skitsofrenia ja eristäytyminen?

En sanoisi että se on normaalia, mutta valitettavasti pitkässä juoksussa siinä tahtoo käydä niin.

Monet ihmiset saattavat erakoitua, tai vetäytyä muista ihmisistä tai ympäristöstä erilleen, omien saatujen huonojen ja negatiivisten kokemusten takia. Koulu, tai missä tahansa tapahtuva kiusaaminen on myös omiaan aiheuttamaan sitä käyttäytymistä. Väkivallan, tai hyväksikäytön kohteeksi joutuminenkin saa ihmisen syrjäytymään erilleen muista, suojellakseen itseään enemmiltä huonoilta kokemuksilta.

Ei kaikenlainen "erakoituminen", syrjäytyminen tms. ole missään nimessä merkki, tai todiste jostakin mielisairaudesta. Enemmän pitäisi nähdä ja ymmärtää henkilön elämän historia, siellä tapahtuneet asiat, ja niiden vaikutus ihmisen tekemiin valintoihin ja ratkaisuihin. On nimittäin aika helppo mennä tekemään johtopäätelmiä, tai vetäisemään hatusta jos minkälaista diagnoosia, jos ei ymmärrä eri asioiden, tapahtumien ja olosuhteiden vaikutusta, mitä voi tapahtua jokaisen meistä kohdalla.

Terv. Eräs erakko

Tuo on aika tavalla yleistämistä. Jos joku esim. potilas vetäytyy syrjään muista ihmisistä, niin yhdellä tietyllä alalla ja jopa yleisestikin ajatellaan, tai oikeastaan kuvitellaan, että "Joo, tuo oire on selvä merkki skitsofreniasta". Jostakin syystä ei vain tajuta, että saadut huonot kokemukset joko omassa yhteisössä, tai jopa yhteiskunnassa, saavat yksilön vetäytymään kuoreensa, ja äärimmäisenä esimerkkinä erakoitumaan. Jos on älykäs ihminen, näkee ja ymmärtää asioiden, eli muiden ihmisten toisille tekemien tekojen, sanomien asioiden ja ihmisen kokemien tapahtumien välisen syy-yhteyden ja seurannaisvaikutukset.

Eiköhän skitsofreenikoissa ole ihan samalla tavalla introverttejä ja extroverttejä kuin muissakin, mutta jotkut joutuvat ihan tosissaan ottamaan itsestään niskasta kiinni etteivät jää pelkojen kanssa sängynpohjalle.

Ei kun se on välillä juurikin päinvastoin, hullukin tämän ymmärtää. Jumalan nimeä harjatessa on sielunvihollisen leirissä. Tämä selvä.