Heinolan talous saatava kuntoon

Onko Heinolan päätöksenteossa "metsästäjämieltä" — vai "viljelijämentaliteettia" ? Hankejohtaja Mäkilä IH:n mielipide-sivulla 26.6. peräänkuuluttaa Heinolassa tarvittavan, "metsästäjämieltä".

Hankejohtaja luennoi myös muutosvastarinnasta: "muutosvastarinta pystyy aistimaan tulevan organisaatiomuutoksen jopa 200 metrin etäisyydeltä", on sanottu radiossa 15 vuotta sitten.

Ei Heinolassa mitään muutosvastarintaa ole ollut - ehkä Ylessä on ollut 15 vuotta sitten.
Heinolassa on tehty isoja organisaatiomuutoksia, joita asukkaat eivät ole vastustaneet — tuskin ovat muutoksista tienneetkään.

Asukkaat kyllä vastustivat kaupunginjohtaja Rinnevaaran erottamista, mitä myös nykyinen hankejohtaja luottamushenkilönä avusti ja haki sitten itsekin kaupunginjohtajuutta.
Rinnevaaran "metsästys" aloitettiin ennen hänen Heinolaan tuloa, kun jotkut olivat niin huolissaan "Heinolan tulevaisuudesta".

Kaupunginjohtajat ovat vaihtuneet Komosen jälkeen nopeaan tahtiin ja samalla Heinolan velkataakka on nopeasti kasvanut. Lieneekö sitten johtunut "metsästäjien" vääränlaisista hankkeista, kun ei ole kuultu niitä "viljelijöitä" eli kaupungin taloudesta huolta kantavia?

Jussi Teittinen toimi Rinnevaaran jälkeen vain lyhyen aikaa Heinolan johdossa. Vuonna 2017 Teittinen pyysi itse eroa ja erosikin vuoden lopussa.
Nykyisen kaupunginjohtajan tuloon asti kaupunginjohtajan virkaa ehti vielä hoiti hallinto- ja kehitysjohtaja Sinikka Malin.

Muutoksia on Heinolassa tehty konsulttien esityksistä: keskisuuresta Heinolasta tehtiin "pikkukaupunki, iso elämä".
"Metsästäjien strategiat" ovat jääneet kaupunkilaisille epäselviksi ja niiden tulokset huonoiksi. Heinolan strategiana on ollut muun muassa vanhusten palvelutalojen rakentaminen ja uusien kaavoittaminen koulujen sijaan. Lapsiperheet ehtivät lähteä ennen uusien koulujen valmistumista, kun parakkikouluihin ei oltu tyytyväisiä.

Heinolassa on eletty yli varojen. Kalliiksi tulleita hankkeita on tehty ilman muutosvastarintaa. Heikkimäki-projekti on esimerkki epäonnistuneesta hankkeesta.

"Asiakkuusprosessien käyttö" voi sopia yritysmaailmaan, mutta kiireellä eteneminen Heinolan uusissa hankkeissa vaikuttaa epätoivoiselta yritykseltä ja pelkona on Heikkimäki-projektin virheet moninkertaisena.

Seminaari-projektia ei suinkaan vastusteta muutosvastarinnan takia, vaan liian suurena taloudellisena riskinä, mihin Heinolassa ei ole varaa.
Kaupungintalon myyntiä/vuokrausta ei voi perustella siten, että seminaari ei saa ränsistyä. Seminaari on jo pahoin ränsistynyt ja sen kunnostus kaupungintaloksi on valtavan suuri ja valtavan kallis, turha urakka. Kaupungintalo on peruskorjattu ja jos tiloja on käyttämättä, niille löytyy käyttöä kulttuuritiloina: kirjasto, kokoustiloja, harrastustiloja, näyttelytiloja jne. Paikallisen kulttuurin arvostus on Heinolassa liian vähäistä. Sote-palvelut ja niistä päättäminen on siirtynyt Päijät-sotelle, joten koulutuksen ja kulttuurin pitäisi saada enemmän tilaa ja näkyvyyttä.

Lakisääteisiä kuntapalveluja ei Heinola voi muuttaa, olivatpa ne sitten stabiileja tai niitä "tietynlaisia", joita heinolalaiset haluavat.
Heinolassa on "METSÄSTETTY" erilaisia hankkeita. Hankkeihin on käytetty heinolalaisten verorahoja ja saatu myös EU-rahaa, mutta tulos on ollut heikko. Osa hankkeista on keskeytetty tuloksettomana. Näitä vastaavia hankkeita, jotka tulevat kalliiksi, ei enää tässä taloustilanteessa pidä metsästää eikä ainakaan aloittaa.