Et tulisitko yhtään surulliseks, edes hiukan surulliseks jos et enää ikinä näkis mua?
Nainen kelasin tässä
Anonyymi-ap
24599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
No, jos kuvittelisin sut mun kaivatuks, niin tulisin hirveen surulliseks
Jos olisit se eräs jonka näin tänään vähän aikaa sitten, niin kyllä, erittäin surulliseksi!
Riippuu siitä kenet.
Jos olisit ex tai yks toinen mies josta edelleenkin tykkään tuntisin kyllä syvää surua.
Semoista mikä pysäyttää koko elämäni Enkä halua elää
Millään ei olis mitään väliä_
Otahan yhteyttä minuun en ole hylkäämässä
Tulisin ....
Ilman muuta. Mutta voihan se olla että näkeminenkin toisi tuskaa. Ei tiedä.
Toivottavasti täällä ei tule hirveää itkupotkuraivaria, kun olen loppupäivän poissa. Huomannut monesti, että raivo repeää, kun ei käy. Ehkä kuvittelen. Ollaan onnellisia uskossamme.
No arvaas vaan!
Kaukaanäkeminen saattais ehkä helpottaa, tai mielipaha saattais kasvaa. Ei voi tietää.
kyllä
Se särkee sydämeni. Tavallaan kuitenkin hyväksynyt sen.
En omi aloitusta. Mutta minulla on kolme ihmistä, joita jos en enää koskaan näkisi, jos saisin tietää, että he eivät enää "tallaa näitä polkuja". Se surun määrä olisi mittaamaton. Ei viikon tai kaksi, ei kuukauden tai kaksi, vaan suru jättäisi pysyvät jäljet sydämeeni ja elämääni. He jäisivät elämään minun sieluuni ja sydämeeni. Olen kerran kokenut tämän, tiedän syvästi mitä se tarkoittaa ja miltä se tuntuu. Ei sanat riitä kertomaan. Häntä tunsin todella hyvin. Mutta miettikää, nämä kolme, joista nyt tässä puhun en edes tunne, mutta sielunyhteys on voimakas, ja tiedän, että myös he surisivat jos minun polkenut päättyisivät täällä.
Elämä on ihmeellistä. Kaikki nämä kolme jättäisivät erilaisen jäljen. Yksi jättäisi toivottomuutta, koska se olisi niin lopullista. Hirveää edes ajatella.
Toinen, joka vaikuttaa tässä jossain ympäristössä (ymmärsit oikein, vinkki) katuisin lopun elämää, miksi, miksi en koskaan kävellyt viereesi ja puhunut. Kolmas liittyy tähän toiseen mieheen. Hän on herrasmies, joka tuntee sydämellään ja ymmärtää järjellään, hyvin älyllinen. Hän on jäänyt tunnemuistiin syvästi. Muista kohdella ystävääsi hyvin (toivottavasti olette edelleen läheisiä). Tämä kolmas ei edes aavista varmasti, että hän on jäänyt tunnemuistiin. Hän oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja täysin tyhjentävästi läsnä minulle ja minun siskolleni. Siitä ei enempää. Hän ei voi edes arvata, kuinka paljon Hän auttoi.
......Ja mikä vaikutus hänellä oli. (Hatkumoa ed. Viestiin)
No tulisin 🥺
En kommentoi. En vaan jaksa tätä loputonta pskan jauhantaa. Jos olet hän niin ota yhteyttä tai ole hiljaa.
Olen jatkuvasti surullinen, kun en häntä näe. Parempi kuitenkin näin, kun olen tuntenut vuosia voimakkaita tunteita häntä kohtaan, saamatta toivottua vastakaikua häneltä. Joka kerran kun ollaan tavattu, tulen vähän enemmän onnettomaksi, koska todellisuus ei kohtaa toiveideni kanssa. Yritän elää päivän kerrallaan ja odotan, että muisto hänestä haalistuisi ja olo sitä kautta vähän helpottuisi.
Millaisessa tilanteessa hän on?
En tiedä. En ole nähnyt häntä missään ja varmaan numeronikin on poistanut 😢 Ei meillä kyllä ihan ok välit ole ollut, etten sinänsä ihmettele, jos niin olisikin. Jollain lailla olisin odottanut häneltä sellaista vähän lämpimämpää suhtautumista, silloin kun pitkästä aikaa nähtiin. Tuli sellainen olo, että olin siinä taas vaan paremman puutteessa. Juttu- ym. kaveri. Eikä ollut ensimmäistä kertaa tuo olo.
Lopulta on niin, että olen itse vastuussa omista tunteistani. Jatkuvasti ikävöin, vaikkei olla nähtykään. Pelkään vaan että jos näkisimme, sama toistuisi, mikä on jo ennenkin tullut nähtyä. Ja suhtautumisellani tietysti omalta osaltani toteutan sitä pelkoani. Olen kyllä miettinyt, että ei hänelläkään ole helppoa ollut. Ehkä ei ole helppoa olla seurassani. Ei varmaan. Ollaan ehkä vieraannuttu toisistamme liikaa. Tässä tällainen vuodatus.
Jatkoa...
Olen myös miettinyt, että olin varmaan ankara häntä kohtaan. Mutta kyllä siinä oli taustalla aito huoli. Toivottavasti hän sen ymmärtäisi. En osannut toimia toisin.
Olen jo nyt, kun en näe enkä kuule hänestä😢
Jos olisit M mies niin en ehkä kestäisi sitä ajatusta.
T: M nainen
Sillä tavallako nyt sitten yrität minua kiduttaa ja kiristää, kun et saa mitä haluat?
Et ole kiva ihminen, mutta senhän jo tiesin.
Lontoossa oli joutsenparin uros lentänyt voimalinjaan. Naaras oli vaan jäänyt siihen keskelle motaria ja eläinpelastajien oli ollut pakko hakea se pois.
Siltä minusta tuntuu, kiitos sinulle.
Minä voin ehkä antaa sinulle kaiken anteeksi, mutta antaako maailmankaikkeus? Mietippä sitä.
Huonolle miehelle oikein hauskaa perjantaina.
No eipä tuota muutenkaan nähdä.
Vaikka pelkään hänen (pitkäaikainen osaksi mielikuvitusihastus) näkemistään yli kaiken, niin en myöskään oikein voi kuvitella tai halua, että en näkisi. Vaikka hänellä varsin tyydyttävä oma elämä ilman mua.
Näen häntä joka puolella ja koko ajan, jonkun posket toisen reppu,kolmannen selkä.
Mähän oon jo surullinen...