se iski taas, ja joka kerran voimakkaampana. yleensä sitä pystyy aika kauankin pakoilemaan mutta lopulta se vaan iskee. ahdistus, masennus.. sitä tää on nyt jo kohta kolme vuotta ollut, eikä oikein loppuakaan ole näkyvissä.
väsyttää vaan, ei jaksaisi enää. haluaisin niin muuttua, mutta mistä löytyisi voimat ja motivaatio? eniten satuttaa, ettei kukaan huomaa, tai sitten ei vaan halua huomata.
on vaan niin helvetin paha olla, etten enää tiedä. tekisi mieli luovuttaa, mutta rohkeus (tai mitä se nyt lieneekään..) ei riitä.
haluaisin vaan nukkua ilman että tarvitsisi miettiä enää mitään.
väsyttää vaan, ei jaksaisi enää. haluaisin niin muuttua, mutta mistä löytyisi voimat ja motivaatio? eniten satuttaa, ettei kukaan huomaa, tai sitten ei vaan halua huomata.
on vaan niin helvetin paha olla, etten enää tiedä. tekisi mieli luovuttaa, mutta rohkeus (tai mitä se nyt lieneekään..) ei riitä.
haluaisin vaan nukkua ilman että tarvitsisi miettiä enää mitään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko perheesi sisällä pahojakin ongelmia?? Oletko riippuvainen viinasta?
Kerro vähän lisää... :( Kuulosti kauhealta!
Masennus ja huoh. Aina niin ikävä asia.
Itselläni oli pari vuotta sitten syvä masennus. Kävin psykiatrilla lääkärini lähetteestä, mutten saanut siitä ns. "hyötyä tulevaisuutta varten." Moni varmaan ajattelee, "luulis sen nyt auttavan, auttohan muakin!" mutta minä ja mun maailma. /: Kävin sen oman aikani psykiatrilla, ajattelin, jos se joskus sanoisi jotain auttavaa, mutta joka kerta hän kyseli kuulumisiani ja puhuttii arkisista asioista. Ei koskaan puhuttu, miten pahalta ja synkältä sisälläni tuntui.
Meni puoli vuotta, ehkä enemmänkin, kun aloin valaistumaan. Tutustuin maailman ihanimpaan ihmiseen, Lauriin (nimi muutettu.) Lauri tarjosi minulle lohtua ja apua. Hän sai minut tajuamaan, kuinka elämässä on ehkä paljon hyvääkin. Mutta miksei psykiatri saanut? Itse olin liian ahdasmielinen, en ottanut puheeksi pahaa oloani.
Cold.insideout, jos yhtään auttaa, kannattaa puhua. Kerro miten pahalta sinusta tuntuu, sinulla on iso tukijoukko takana aina sinua tukemassa! Et ole yksin.
Sanoilla saat paljon aikaa.
Tsemppiä ja haleja sinulle.
ensiksikin kiitos kun jaksoitte lukea...
itselläni on samoja kokemuksia: ensin lääkäristä psykologille, sitten psykiatrille. molempien luona jouduin käymään, psykologilla pari kertaa kuussa ja psykiatrilla harvemmin.
mutta eihän se mitään auttanut kun en osaa puhua. se oli useimmiten pelkkää turhanpäiväistä pölinää, enkä enää ole kummallakaan käynyt.
vuosi sitten söin masennuslääkkeitäkin. en oikein osaa sanoa oliko niistä mitään suurta apua, mutta pikkuhiljaa olen harkinnut niidenkin alottamista uudelleen. en kuitenkaan halua elää elämääni lääkkeillä, haluaisin olla onnellinen aidosti. en vain enää oikein keksi muutakaan, ehkä niistä saisi pienen alkusysäyksen jolla saisi itsestään ja elämästään kiinni...?
jotenkin tuntuu niin turhalta olla masentunut, kun on oikeastaan kaikkea.. tai no melkein, mitä nyt vanhemmat eronnu eikä oikeastaan oikeita ystäviä, ainoastaan ymmärtäväinen poikaystävä, mun ainut yhteys ulkomaailmaan ja ainut joka tuntuu huomaavan kuinka paha mulla on olla. mutta sekin tuntuu pahalta kun tiedän että oma ahdistukseni ei voi olla vaikuttamatta poikaystävääni... ollaan kyllä puhuttu tästä, mutta hän ei oikein tunnu täysin ymmärtävän. ja kuinka voisikaan, kun en minäkään ymmärrä itseäni enää.
on vaan sellainen olo kuin jotain... tärkeää puuttuisi.
Sanoit, ettei sinulla ole oikeita ystäviä... Kuitenkin uskoisin olevan niitä, jotka välittävät ja haluaisivat olla ystäviäkin.
Ittellänikin on ollu ongelmia, kun vitsailla voi muttei puhua oikeesti mistään. Tarvitsee sitä useampiakin joille purkautua, mutta kun ei ole sellaisia läheisiä - kaikki aina menossa jossain, muita tuttuja ja kaikkea.
Mutta... Jos pohdit ettei siulla ole oikeita ystäviä niin älä väheksy ittees. Missä vaan kadulla sinua saattaa katsoa joku joka miettii, miten kiva ois tutustua tai jutella enemmän kuin ennen.
Onko tuttua sulle, olisko siis täältä jotain apua sinun tilanteestasi: www.rikurinne.com
Sinne sähköpostiin voi laittaa viesti, monet ovat laittaneet.
Olet menossa oikeaan suuntaan. Olet tullut ulos kuorestasi kirjoittamalla tänne palstalle masennuksestasi. Se on ensimmäinen askel. Masennuksesta ei pääse jos ei jaa murheitaan kenenkään kanssa, olo helpottuu kun voi purkautua jollekkin joka kuuntelee ja ottaa kantaa. Taakka tuntuu puolet keventyneen.
Nauti ihanasta uudesta kesästä, katso ympärillesi, elämässä on paljon asioita joista voit kerätä voimia, pienetkin asiat ovat merkityksellisiä.
moi!
kärsin hirveestä masennuksesta monta vuotta, kävin kaikki maholliset hoidot läpi ja mistään ei ollu pitkä aikasta apua... mut noin puoli vuotta sitten vaihdoin ruokavalion ja alotin liikunnan, ja en oo ikinä voinu paremmin ku nyt. vegaani, superterveellinen ruokavalio ja kunnon hiki liikuntaa nii monta kertaa viikko ku jaksaa. auttaa ajatteelee positiivisemmin ja tulee tosi hyvä olo! plus kaikki heitä kaikki negatiiviset ihmiset sun elämästä ulos, ainaki siihen asti et tuntuu paremmalle. pidemmän päälle tää on toiminu, muyt älä odota ihmeitä viikossa!!! tsemppiä!!! ja iso hali!!!
On ollu vähän samat mietteet, siis vegaanimpaan ja liikunnallisempaan elämäntapaan siirtyminen... Pitää vain vielä odotella, kun tässä muuttaa omaan kämppään (on ajan ja ruuanlaiton suhteen mahd.).
Liikuntaa olen harrastanut jokseenkin jatkuvasti. Mutta mitä vegaanius tekee mielelle/keholle?
Auttaako?
on ollut kyllä mielessä tuo liikkuminen, ei ole viime aikoina saanut itsestään irti lähteä liikkumaan. kun se normaali kävely/hölkkääminen tuntuu jotenkin niin päämäärättömältä. eikä sekään varsinaisesti se syy ole, mutta pelkään liikkumista. minulla kun on diabetes, niin jos meinaa lähteä liikkumaan, täytyy ensin miettiä verensokerit ja syömiset, myös liikunnan aikana ja vielä sen jälkeenkin.
mutta täytyy varmaan vaan pistää se pelko syrjään ja uskaltaa elää. voisi tästä vaikka samantien lähteä lenkille.
heissan!
aluksi tosta vegaani jutusta… siis homma alko siitä kun olin aina väsynyt ja kun väsyttää ni myös masentaa enemmän. luin paljon artikkeleita miten liika vehnä, sokeri, punanenliha jne vaikuttaa ihmisen terveyteen ja jätin kaiken pois… oon ollu aina kasvis syöjä, mutta syöny ihan liian epäterveellisesti… eli vaihdoin vegaani diettiin ja jätin myös samalla pois kaikki huonot hiilihydraatit, sokerin, jne… ai niin ja kaikki valmis tuotteet, limut jne… jotka sisältää aivan älyttömiä määriä kemikaaleja. ja noi 3vkon päästä huomasin eron. on ollu niin paljon energiaa, ettei uskois ja mieli pysyy tosi hyvänä. otan myös vitamiini C:tä, multivitamiinia, zinciä ja omega rasvahappoja säännöllisesti. mulla ainaki autto kun elimistö puhdistuu kaikesta siitä kuonasta mitä länsimainen dietti tuo kroppaan. oikeesti kannattaa kokeilla, mutta se kyllä ottaa aikaa, eikä kannata luovuttaa!!!
ja etenkin jos on diabettes, niin tiedät varmasti miten tärkeä ruokavalio on!
liikunnasta…
kannattaa kokeilla urheilua mistä nauttii, esim. tanssi tms. huomasin ite lenkkeilyn kanssa että kyllästyin nopsaa siihen. kynnys lähteä oli iso, koska ei se nyt nii erityisen hauskaa ollut yksin metsässä rämpiä. kannattaa kokeilla eri lajeja, ja löytää se oma juttu. se liikunnan idea on et se tuo sulle hyvän mielen! ni sillon sitä ei ees ajattele liikuntana vaan jonain, mitä haluaa koko ajan tehdä, kun tulee niin hyvä olla. (mulle meinaa sana liikunta oli ennen ku kirous)
näiden juttujen kaa täytyy olla kärsiväinen, se hyvä olo ei tuu yhessä yössä… eikä kannata piiskoa itteään muuttamaan elintapoja yhtäkkiä, meinaan sitten ku epäonnistuu ni tulee vaan pahempi olo… anna itelles aikaa ja ota ihan rauhallisesti!
tiedän että aina ei jaksa yrittää, mutta jos ei yritä, ei voi mitään saavuttaakkaan!
paljon tsemppiä molemmille!!!!
mulla on ollu parin vuoden ajan masennusta..se tulee sillon tällön ja huomaan ite ku se iskee..sillon myös menee itsetunto ja ei tee mieli tehä mittää.en oo käyny missään lääkärillä..ja tästä ei tiiä kukaan koska osaan salata sen niin hyvin.mut onnee sulle,jos sulle käy paremmin ku mulle =D==D .. :(
harrastan liikuntaa ;/
Suosittelen kirjaa Filosofian lohdutukset, löytyy kirjastosta. Mukavia arkisia juttuja ikuisten filosofien suusta. Lohduttavat kummasti.
minulla oli saman tapainen tilanne.vain pienikokoisempana.onko sinulla ystäviä joiden kanssa pystyisit keskustelemaan?jos ei,voitahn turvautua esim koulun terveydenhoitajaan?tuo tunne on voimakas ja raskas,mutta jos vain jaksat yrittää niin uskon että pääset yli.:)
VOIMIA!JA MUISTA,ETTÄ KUKAAN EI SYDÄMESSÄÄN HYLKÄÄ SINUA!AI LAAV JUU!!:)
jos haluat purkaa ajatuksia,niin mailiini saa kirjoitella. [email protected]
Mä oon ollu kohta about 7 vuotta masentunu, saan hoitoa ja oon syöny monii eri lääkkeitäkin mut mikään niist ei sopinu mulle ja meinasin kuollakki niitten takii joten en syö niit enää. Välillä on ollu hyviäkin aikoja, mut sit aina välil romahdan tosi alas. Oon menettyny 6 tärkeää ihmistä vuoden sisällä 3 niistä lopullisesti. Se on liian iso menetys ja tiedän etten pääse siitä koskaan yli. Noitten menetysten takia en enää luota ihmisiin, en uskalla rakastaa ja pelkään elämää. Elän vaa päivä kerrallaan. Jaksan pysyä hengissä perheeni takia tai sen mitä siitä on enää jäljellä, sillä ne on kokenu yhtä paljon tuskaa kuin minä ja ne ei jaksais jos mäkin vielä kuolisin. En vois tehdä sitä niille. Mun on pakko kituu, mut mä uskon että tuun olee vielä onnellinen jos en täälä nii jossain muualla sillä sen onnen mä oon ansainnu. Mä tunnen joka päivä kuinka mä heikkenen on vaa ajan kysymys milloi romahdan fyysisesti. Ois kiva mailailla. Ois joku joka ymmärtää.
[email protected]