(tähän saavat toki kommentoida muutkin kuin O.M)
Tämä on vastaus kirjoitukseesi, jonka kirjoitit "Nettiparannus"-keskusteluun
otsikolla "Reaaliaikaisuus?". Kyseinen keskustelu löytyy tämän saman vastauksen(otsikolla "olet oikeassa siinä että...") kanssa vanhojen keskustelujen joukosta sivulta 3.
Tässä se varsinainen vastaukseni:
Olet oikeassa siinä että todistus Jumalan seurakunnassa on tärkeää.
Olet oikeassa, että yleisestä saarnasta ei vielä olla saatu tätä todistusta. Ja Jumalan valtakunnan maaperän mullassa(uskovaisissa ihmisissä) on ainoastaan Pyhä Henki ja siten myös ainoastaan elävä evankeliumi, joka on Jumalan voima itse kullekin sen uskovalle autuudeksi.
Ja voi sitä, joka asuisi Jumalan huoneessa eikä käyttäisi evankeliumia. Kuinka käyttää evankeliumia, ellei ole yhteydessä Jumalan valtakunnan asukkaisiin?
Kuinka puun juuret imisivät ravinteita(sielun tarvitsemia ravinteita ovat Pyhä Henki ja evankeliumi sekä Jv:n neuvot), ellei sitä oltaisi istutettu Jumalan valtakunnan multaan.
Olen myös kuullut sellaisesta tapauksesta, jossa eräässä siionissa huomattiin, että joku siionille ennestään tuntematon mies-henkilö oli ruvennut käymään säännöllisesti seuroissa.
Joku paikkakunnan uskovaisista sitten jututti häntä, jolloin mies kertoi että hän tuli vl-uskooon, kun käydessään erään kerran seuroissa, kuuli yleisen evankeliumin, eli tähän tapaan: uskokaa vaan aivan jokainen omalle kohdallensa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ja mies kertoi myös, ettei hän ollut aiemmin kertonut asiasta kenellekään uskovaiselle, mutta oli ruvennut käymään seuroissa säännöllisesti kuulemassa Jumalan sanaa ja yleistä evankeliumia.
Sitten se jo aiemmin uskovaisena ollut henkilö sanoi tuolle miehelle, että tämän olisi tärkeää ottaa vastaan myös henkilökohtainen evankeliumi, että hänestä jäisi todistus Jumalan valtakuntaan, ja että olisi tärkeää myös paljon vielä käyttää henkilökohtaista evankeliumia, että pysyisi Jumalan lasten keskinäisessä rakkaudessa sekä saisi säilyä uskomassa sekä saisi laittaa syntiä myös nimeltänsä pois. Tuo mies lupasi uskoa henkilökohtaisen evankeliumin, kun se aiemmin uskovainen henkilö saarnasi hänelle synnit anteeksi.
(näin siis tu tapaus suunnileen meni)
Tuo mies oli saanut syntinsä anteeksi jo silloin, kun hän otti nöyränä vastaan yleisen evankeliumin. Silloin hän myös parantui syntisairaudestaan ja sai Pyhän Hengen.
Tärkeää kyseisessä tapauksessa oli se, että tuo mies alkoi rakastamaan Jumalan valtakuntaa ja sen asukkaita. Sen huomaa siitä, että hän otti kuuliaisena vastaan myös tuon henkilökohtaisen evankeliumin, jota hänelle Jumalan valtakunnasta sen puuttuvaisen asukkaan kautta tarjottiin.
Rakkaus on Hengen hedelmä. Rakkaus ja siitä pakosti seuraava kuuliaisuus Jumalan valtakunnalle olivat merkki siitä, että tuo mies oli syntynyt Pyhästä Hengestä siinä yleisen evankeliumin uskomisessa. Tästä kaikesta me voimme siis päätellä, että hän oli ottanut sen yleisen evankeliumin oikealla mielellä vastaan, koska muuten hän ei olisi syntynyt Pyhästä Hengestä ja saanut Hengen hedelmiä. Hedelmistä puu tunnetaan.
Se ennestään uskovaisen henkilön teko, että hän kehoitti tuota miestä ottamaan vastaan myös henkilökohtaisen evankeliumin, on samaistettavissa Jeesuksen kysymykseen("Kuka koski vaatteisiini") seuraavassa Raamatun paikassa. Ja naisen esiin tuleminen ja koskettamisen tunnustaminen ovat taas samaistettavissa sen kertomukseni miehen lupaukseen uskoa henkilökohtainen evankeliumi.
Mark. 5
"
24 Jeesus lähti miehen mukaan, ja suuri väkijoukko seurasi häntä ja tungeksi hänen ympärillään.
25 Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. 26 Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut. 27 Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa. 28 Nainen näet ajatteli: "Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen." 29 Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa.
30 Jeesus tunsi heti, että hänestä oli lähtenyt voimaa. Hän kääntyi tungoksessa ja kysyi: "Kuka koski vaatteisiini?" 31 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Sinä näet, millaisen tungoksen keskellä olet, ja kysyt: kuka koski minuun?" 32 Mutta Jeesus katseli ympärilleen nähdäkseen sen, joka niin oli tehnyt. 33 Nainen vapisi pelosta, sillä hän tiesi mitä hänelle oli tapahtunut. Hän tuli Jeesuksen eteen, heittäytyi maahan ja kertoi hänelle totuudenmukaisesti kaiken. 34 Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi."
"
Jos joku on uudestisyntynyt yleisen evankeliumin kautta Pyhästä Hengestä ja saa tietää, että hänen täytyisi päästä Jumalan lasten yhteyteen ja saada omasta tilastaan todistus Jumalan valtakuntaan, niin hänen täytyy myös tehdä näin. Jos hän tahallaan jättää sen tekemättä, niin hän tekee tahallista syntiä ja hänen saamansa elävä usko muuttuu kuolleeksi uskoksi.
Nimityksinä käytin "yleinen evankeliumi" ja "henkilökohtainen evankeliumi". Siinä mielessä ehkä harhaan johtavasti, että yleisen evankeliuminkin saa ja pitääkin uskoa aivan henkilökohtaisesti. Mutta näillä käsitteillä on kuitenkin eroa, jonka vuoksi käytin niiden toisista erottamiseksi kyseisiä nimityksiä. Ero on siinä että "yleinen evankeliumi" ei jätä sen kautta Hengestä syntyvästä todistusta Jumalan valtakuntaan yms., mutta "henkilökohtainen evankeliumi" jättää.
Todistus Jumalan valtakunnassa on siis erittäin tärkeää. Kuitenkin, jos joku yleisestä evankeliumista elävään uskoon tullut kuolee ehtimättä päästä Jumalan valtakunnan todistuksesta osalliseksi, hän kuitenkin pääsee taivaaseen, mutta tässä kohtaa täytyy olla tarkkana ja ottaa huomioon myös muut kohdat tässä kirjoituksessani. Nimittäin Jumalan valtakunnan todistusta ei saa halveksia, kuten ei kastettakaan saa halveksia. Kaikki lapset ja kehitysvammaisetkin pääsevät taivaaseen ilman Jumalan valtakunnan todistusta ja myös ilman kastetta, mutta kasteen halveksiminen kadottaa näiden huoltajat. Samoin myös epäuskosta elävään uskoon tullut pelastuu ilman kastetta ja ilman Jumalan valtakunnan todistustakin, mutta näiden halveksiminen on kuolemansynti, eli näitä halveksiva ja niistä tahallaan jättäytyvä menettää elävän uskon.
Tämä on vastaus kirjoitukseesi, jonka kirjoitit "Nettiparannus"-keskusteluun
otsikolla "Reaaliaikaisuus?". Kyseinen keskustelu löytyy tämän saman vastauksen(otsikolla "olet oikeassa siinä että...") kanssa vanhojen keskustelujen joukosta sivulta 3.
Tässä se varsinainen vastaukseni:
Olet oikeassa siinä että todistus Jumalan seurakunnassa on tärkeää.
Olet oikeassa, että yleisestä saarnasta ei vielä olla saatu tätä todistusta. Ja Jumalan valtakunnan maaperän mullassa(uskovaisissa ihmisissä) on ainoastaan Pyhä Henki ja siten myös ainoastaan elävä evankeliumi, joka on Jumalan voima itse kullekin sen uskovalle autuudeksi.
Ja voi sitä, joka asuisi Jumalan huoneessa eikä käyttäisi evankeliumia. Kuinka käyttää evankeliumia, ellei ole yhteydessä Jumalan valtakunnan asukkaisiin?
Kuinka puun juuret imisivät ravinteita(sielun tarvitsemia ravinteita ovat Pyhä Henki ja evankeliumi sekä Jv:n neuvot), ellei sitä oltaisi istutettu Jumalan valtakunnan multaan.
Olen myös kuullut sellaisesta tapauksesta, jossa eräässä siionissa huomattiin, että joku siionille ennestään tuntematon mies-henkilö oli ruvennut käymään säännöllisesti seuroissa.
Joku paikkakunnan uskovaisista sitten jututti häntä, jolloin mies kertoi että hän tuli vl-uskooon, kun käydessään erään kerran seuroissa, kuuli yleisen evankeliumin, eli tähän tapaan: uskokaa vaan aivan jokainen omalle kohdallensa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Ja mies kertoi myös, ettei hän ollut aiemmin kertonut asiasta kenellekään uskovaiselle, mutta oli ruvennut käymään seuroissa säännöllisesti kuulemassa Jumalan sanaa ja yleistä evankeliumia.
Sitten se jo aiemmin uskovaisena ollut henkilö sanoi tuolle miehelle, että tämän olisi tärkeää ottaa vastaan myös henkilökohtainen evankeliumi, että hänestä jäisi todistus Jumalan valtakuntaan, ja että olisi tärkeää myös paljon vielä käyttää henkilökohtaista evankeliumia, että pysyisi Jumalan lasten keskinäisessä rakkaudessa sekä saisi säilyä uskomassa sekä saisi laittaa syntiä myös nimeltänsä pois. Tuo mies lupasi uskoa henkilökohtaisen evankeliumin, kun se aiemmin uskovainen henkilö saarnasi hänelle synnit anteeksi.
(näin siis tu tapaus suunnileen meni)
Tuo mies oli saanut syntinsä anteeksi jo silloin, kun hän otti nöyränä vastaan yleisen evankeliumin. Silloin hän myös parantui syntisairaudestaan ja sai Pyhän Hengen.
Tärkeää kyseisessä tapauksessa oli se, että tuo mies alkoi rakastamaan Jumalan valtakuntaa ja sen asukkaita. Sen huomaa siitä, että hän otti kuuliaisena vastaan myös tuon henkilökohtaisen evankeliumin, jota hänelle Jumalan valtakunnasta sen puuttuvaisen asukkaan kautta tarjottiin.
Rakkaus on Hengen hedelmä. Rakkaus ja siitä pakosti seuraava kuuliaisuus Jumalan valtakunnalle olivat merkki siitä, että tuo mies oli syntynyt Pyhästä Hengestä siinä yleisen evankeliumin uskomisessa. Tästä kaikesta me voimme siis päätellä, että hän oli ottanut sen yleisen evankeliumin oikealla mielellä vastaan, koska muuten hän ei olisi syntynyt Pyhästä Hengestä ja saanut Hengen hedelmiä. Hedelmistä puu tunnetaan.
Se ennestään uskovaisen henkilön teko, että hän kehoitti tuota miestä ottamaan vastaan myös henkilökohtaisen evankeliumin, on samaistettavissa Jeesuksen kysymykseen("Kuka koski vaatteisiini") seuraavassa Raamatun paikassa. Ja naisen esiin tuleminen ja koskettamisen tunnustaminen ovat taas samaistettavissa sen kertomukseni miehen lupaukseen uskoa henkilökohtainen evankeliumi.
Mark. 5
"
24 Jeesus lähti miehen mukaan, ja suuri väkijoukko seurasi häntä ja tungeksi hänen ympärillään.
25 Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. 26 Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut. 27 Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa. 28 Nainen näet ajatteli: "Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen." 29 Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa.
30 Jeesus tunsi heti, että hänestä oli lähtenyt voimaa. Hän kääntyi tungoksessa ja kysyi: "Kuka koski vaatteisiini?" 31 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Sinä näet, millaisen tungoksen keskellä olet, ja kysyt: kuka koski minuun?" 32 Mutta Jeesus katseli ympärilleen nähdäkseen sen, joka niin oli tehnyt. 33 Nainen vapisi pelosta, sillä hän tiesi mitä hänelle oli tapahtunut. Hän tuli Jeesuksen eteen, heittäytyi maahan ja kertoi hänelle totuudenmukaisesti kaiken. 34 Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi."
"
Jos joku on uudestisyntynyt yleisen evankeliumin kautta Pyhästä Hengestä ja saa tietää, että hänen täytyisi päästä Jumalan lasten yhteyteen ja saada omasta tilastaan todistus Jumalan valtakuntaan, niin hänen täytyy myös tehdä näin. Jos hän tahallaan jättää sen tekemättä, niin hän tekee tahallista syntiä ja hänen saamansa elävä usko muuttuu kuolleeksi uskoksi.
Nimityksinä käytin "yleinen evankeliumi" ja "henkilökohtainen evankeliumi". Siinä mielessä ehkä harhaan johtavasti, että yleisen evankeliuminkin saa ja pitääkin uskoa aivan henkilökohtaisesti. Mutta näillä käsitteillä on kuitenkin eroa, jonka vuoksi käytin niiden toisista erottamiseksi kyseisiä nimityksiä. Ero on siinä että "yleinen evankeliumi" ei jätä sen kautta Hengestä syntyvästä todistusta Jumalan valtakuntaan yms., mutta "henkilökohtainen evankeliumi" jättää.
Todistus Jumalan valtakunnassa on siis erittäin tärkeää. Kuitenkin, jos joku yleisestä evankeliumista elävään uskoon tullut kuolee ehtimättä päästä Jumalan valtakunnan todistuksesta osalliseksi, hän kuitenkin pääsee taivaaseen, mutta tässä kohtaa täytyy olla tarkkana ja ottaa huomioon myös muut kohdat tässä kirjoituksessani. Nimittäin Jumalan valtakunnan todistusta ei saa halveksia, kuten ei kastettakaan saa halveksia. Kaikki lapset ja kehitysvammaisetkin pääsevät taivaaseen ilman Jumalan valtakunnan todistusta ja myös ilman kastetta, mutta kasteen halveksiminen kadottaa näiden huoltajat. Samoin myös epäuskosta elävään uskoon tullut pelastuu ilman kastetta ja ilman Jumalan valtakunnan todistustakin, mutta näiden halveksiminen on kuolemansynti, eli näitä halveksiva ja niistä tahallaan jättäytyvä menettää elävän uskon.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jt Käppäilijä ja O.M.
Kirjoitan lyhyesti. Vastasi aamenta kirjoituksesi. Tuossa aiemmin oli O.M:n kanssa kirjeenvaihtoa kysymyksestä: Voiko netissä saarnata epäuskoiselle synnit anteeksi ja mitä se vaikuttaa?"
Käsitykseni on että voi saarnata, mutta sillä ei uskoa synny. Ts. jos ihminen sen jälkeen kuolee niin ei peri iankaikkista elämää.
Seuroissa sananapalvelijan julistaessa äänellistä evankeliumia tilanne on kokonaan toinen. Silloin evankeliumin julistaja on läsnä ja tunnistettavissa kristityksi ja näin yleisestä saarnasta voi uskoa epäuskon anteeksi ja tulla näin Jumalan lapseksi.
mieltä.
"Samoin myös epäuskosta elävään uskoon tullut pelastuu ilman kastetta ja ilman Jumalan valtakunnan todistustakin, mutta näiden halveksiminen on kuolemansynti, eli näitä halveksiva ja niistä tahallaan jättäytyvä menettää elävän uskon."
Näinhän se luonnollisestikin menee, kun asiaa tarkemmin miettii. Näistä internetpalstoista on ihan aiheellisesti sanottu, ettei täältä pitäisi kenenkään hakea uskolleen vahvistusta. Sanottakoon kuitenkin, että nyt ainakin selvisi yksi mieltä askarruttanut kysymys. Kiitos Sinulle siitä, Käppäilijä.
Tämä osoittaa yhdessä muiden ei-vl-uskovaisten (syntymättömät ja pienet lapset, vaikeasti kehitysvammaiset, muiden maiden meidän tavallamme uskovat joista emme tiedä) kanssa, että "vain-me-vl:t-oppia" ei ole olemassakaan. Kukaan ei tiedä, montako ihmistä on uskonut syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä yleisestä saarnasta seuroissa käydessään ja suviseuraradiota kuunnellessaan, mutta jotka eivät ole ennen kuolemataan ymmärtäneet seurakuntayhteyden tärkeyttä omalle kohdalleen eivätkä ymmärtämättömyyttään myöskään ole sitä voineet halveksua. He ovat kuolleet uskovaisina, vaikka eivät olleet vl:ia (tai Lutherin aikana luterilaisia). Luther tarkoittanee heitä sanoessaan, että yllätymme taivaassa nähdessämme siellä sellaisia, joita emme siellä uskoneet näkevämme.
Ihan hyvää tekstiä Käppäilijällä oli. Mutta tuli mieleen pikku kommentti O.M:lle.
O.M. kirjoitti:
"Tämä osoittaa yhdessä muiden ei-vl-uskovaisten (syntymättömät ja pienet lapset, vaikeasti kehitysvammaiset, muiden maiden meidän tavallamme uskovat joista emme tiedä) kanssa, että "vain-me-vl:t-oppia" ei ole olemassakaan. Kukaan ei tiedä, montako ihmistä on uskonut syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä yleisestä saarnasta seuroissa käydessään ja suviseuraradiota kuunnellessaan, mutta jotka eivät ole ennen kuolemataan ymmärtäneet seurakuntayhteyden tärkeyttä omalle kohdalleen eivätkä ymmärtämättömyyttään myöskään ole sitä voineet halveksua."
Tiinaliina:
Laskekaa vaan lapset, kehitysvammaiset jne. vl:iksi. Ei siinä mitään vikaa. Mutta niitä syntejä saarnataan anteeksi muuallakin, kuin vL:ien seuroissa ja syntinsä voi niissä muissakin uskoa anteeksi. Siihen asti kunnes sen ymmärrätte, niin se teidän oppinne on vain-me-vl:ät-oppia. Ei voi mitään.
Siitä olen samaa mieltä, että seurakuntayhteys on tärkeätä. Jokaisen uskovan pitäisi yrittää löytää itsellensä "oma" seurakuntansa, vaikka se saattaa joskus hiukan vaikealta tuntuakin. Kun eihän kaikilla ole sopivaa seurakuntaa ihan lähellä. Siinä saattaa joskus mennä pitkäänkin, ennen kuin sen oikean löytää. Ei se seurakunnattomuus silti tarkoita, etteikö ihminen olisi uskova, mutta kieltämättä se vaikeuttaa uskossa pysymistä. Jos ei Jumala silloin pitäisi kiinni, niin siinä olisi ihminen niinkuin lastu laineiden vietävänä, kun eihän yksin ole vahva. Onneksi Jumala useasti niitäkin (eli meitäkin) "irtolaisia" johdattaa, siihen seurakuntayhteyteenkiin.
T: Tiinaliina
juuri niin ajattelen minäkin.
Hyvä että uskomme samalla tavalla.
On totta että vain-me-vl:t-oppia ei ole olemassa, juuri siitä syystä jonka mainitsit.
Oli hyvä että muistutit myös siitä, että suuri osa pelastuvista on syntymättöminä kuolleita. Tässä asiassahan muutamat vääräuskoiset ovat meitä pilkanneet sanoen, että vl:ien taivaassa on suurin osa hedelmöittyneitä munasoluja. Mutta minun mielestäni tämä on juuri yksi hyvin kaunis piirre uskossamme.
Se ruumis joka ylösnousemuksessa nousee ylös taivaaseen, ei ole sama ruumis kuin se missä ihminen ajallisuudessa elää. Vaan se on Kristuksen kaltainen ruumis ainakin siltä osin, ettei siinä ole sairauksia, vaivoja tai synnin turmelusta.
Ilmeistä siis on että kaikki ovat taivaassa samanikäisen tyyppisessä ruumiissa kuin Jeesus oli ylösnoustessaan, eli ilmeisesti vähän yli 30 vuotiaan ihmisen tyyppisessä ruumiissa. Voi olla toisinkin, mutta joka tapauksessa tämä on hyvin mahtava asia myös jos me voimme olla taivaassa erilaisia: tällaisia, pitkiä, lyhyitä, vanhoja, nuoria, kehitysvammaisia, ja erilaisilla luonteilla varustettuja. Joka tapauksessa taivaassa on mahtavaa, koska siellä iloitaan aina ja siellä ei ole vaivoja. Mutta luulen, että me olemme taivaassa täyteen mittaan kasvaneita ilman varsinaista sukupuolta(vaikkakin ilmeisesti muodoltamme miehiä, koska Kristuksen kaltaisia) ja täydessä Kristuksen ymmärryksessä ja viattomuudessa, vaikkakin ehkä omalaatuisine ulkonäköineen.
...tulee aina vastuttamattomasti mieleen, että käppäilijä on pitänyt aika paljon hauskaa lukijoiden kustannuksella. :)
"Vaan se on Kristuksen kaltainen ruumis ainakin siltä osin, ettei siinä ole sairauksia, vaivoja"
Siis tarkoitin että ylösnousseen Kristuksen kaltainen. Ennen ylösnousemustaanhan Kristus oli sairauden tuttava ja kipujen mies tjs.(=tai jotenkin sillain) ja hän kantoi meidän kipumme ja sairautemme ja ennen kaikkea syntimme.
> Laskekaa vaan lapset, kehitysvammaiset jne. vl:iksi.
Ei niitä lasketa vl:iksi vaan niitä pidetään samalla tavoin uskovina. Eihän useimmat heistä ole vl:istä kuulleetkaan. Ehkä asian voisi esittää pikemminkin päin vastoin: vl:ät laskevat itsensä lapsen lailla uskoviksi.
Taisi tuo viimeinen kappale olla pikku kevennys. ;-)
Tiilaliina,
voin sanoa esim. apostoli Johanneksesta, että hän ei ollut vl, mutta oli kuitenkin uskovainen. Voin myös todeta hänestä jääneen maan päälle todistuksen, että hänen sielunsa kelpasi Jumalalle. Kuinka on mahdollista, että minä vl:na voin sanoa tällaista, jos on olemassa vain-me-vl:t-oppi?
Olen pohdiskellut paljon, että miksi Jumala säätänyt anteeksiantamuksensa vain ihmisten kautta tapahtuvaksi. Luultavasti Jumala suuressa viisaudessaan on nähnyt, miten paljon langenneet ihmiset rikkovat toisiaan vastaan ja miten paljon he siksi tarvitsevat anteeksiantamusta. Säätäessään anteeksiannon ihmisten väliseksi asiaksi hän ikään kuin pakottaa ihmiset olemaan toisilleen vähemmän petoja kuin he muuten saastaisen lihansa vuoksi saattaisivat olla. Lihallisiin sydämentauluihin kirjoitettu hengen saarnavirka on siten suurta Jumalan viisautta.
Me uskomme, että on vain yksi lammashuone, yksi pyhä seurakunta ja vain yksi pyhien yhteys. Joh.10:
"16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen."
Muut lampaat ovat niitä, jotka ottavat evankeliumin vastaan yleisestä saarnasta, mutta eivät vielä ymmärrä seurakuntayhteyden tärkeyttä. Myös heidät pitää saattaa saman lammashuoneen asukkaaksi, jotta se saavat kuulla hyvän paimenen äänen.
Ei voi olla niin, että olisi monta lammashuonetta ja paimen puhuisi toisille sitä, toisille tätä, toisille tuota. Ei voi olla niin, että saman lammashuoneen lampaat kuulisivat paimenen puhuvan itselleen eri tavalle kuin veljelle, veljelle eri tavalla kuin sisarelle jne. Room.15:
"4. Sillä mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyyden ja Raamattuin lohdutuksen kautta toivo olis.
5. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala antakoon teille, että te keskenänne yksimieliset olisitte Jesuksen Kristuksen perään:
6. Että te yksimielisesti yhdestä suusta kiittäisitte Jumalaa ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isää.
7. Sentähden korjatkaat toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on meitä Jumalan kunniaksi korjannut."
... minä olen saanut sen käsityksen, että teidän mielestänne kukaan muu kuin vl:ät eivät ole "samalla tavalla uskovia". Eli jos ne lapset ovat samalla tavalla uskovia kuin tekin, niin silloinhan heitä pidetään vl:inä (tai ainakin teidän pitäisi pitää heitä vl:inä)! Ei kai se nyt siitä ole kiinni, minkä puljun papereissa lapsen nimi seisoo?! Eihän niillä papereilla uskota.
T: Tiinaliina
Ei tuossa raamatunpaikassa sanota, että pitäisi joka ainoasta opinkohdan pilkustakin olla justiinsa samaa mieltä.
"...että te keskenänne yksimieliset olisitte Jesuksen Kristuksen perään: Että te yksimielisesti yhdestä suusta kiittäisitte Jumalaa ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isää."
Tuo on se asia, jossa pitää olla yksimielisyys, ei jokaisessa raamatuntulkintakysymyksessä.
Vähän lisäystä: Niissä "perusopeissa" pitää tietysti olla yksimielinen, jos haluaa itseänsä kristityksi kutsua. Mutta niissäkin opeissa on eri ihmisillä pieniä vivahde-eroja, jotka eivät kuitenkaan vie pelastusta. Ei me olla toistemme klooneja! Eikä Jumala meitä sellaisiksi tarkoittanutkaan.
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa". Sen Jeesus sanoi niille, jotka JO olivat uskovia. Tarkoitus on etsiä, etsiä ja vieläkin etsiä, koetella kaikki ja pitää se hyvä. Sillä tavalla me kasvamme lapsesta aikuiseksi, "täyteen miehuuteen", yrityksen ja erehdyksenkin kautta, mutta kuitenkin koko ajan Jumalan armon alla.
Lapsi ei koskaan kasva "täyteen miehuuteen", jos hänelle sanotaan, että "Näin on! Jos et näin usko, kuin minä sanon, niin et enää olekaan minun lapsi!". Ei myöskään Jumalan lapset kasva, jos ei heiltä hyväksytä etsimistä, erehtymistä ja vajavaista ymmärrystä, vaan hänen erimieltä ollessaan sanotaankin, että "Olet äpärä, etkä lapsi!"
Taisi mennä vähän aiheen ohi? Koitin selittää sitä, että ne oppejen tulkintaerot ja eroavat näkemykset "kuuluvat asiaan" tässä uskovien matkalla kohti "aikuisuutta" (Mihin ei kyllä tämän maallisen elämämme aikana kukaan päästä). Ei ne erot välttämättä tarkoita, että toiset olisivat "oikeampia" ja toiset "väärempiä" uskovia.
T: Tiinaliina
"minä olen saanut sen käsityksen, että teidän mielestänne kukaan muu kuin vl:ät eivät ole "samalla tavalla uskovia". Eli jos ne lapset ovat samalla tavalla uskovia kuin tekin, niin silloinhan heitä pidetään vl:inä (tai ainakin teidän pitäisi pitää heitä vl:inä)!"
Tiinaliina,
ainakin minä olen yrittänyt selittää Sinulle (ja muillekin), että pidämme uskovaisina kaikkia, jotka mielestämme ovat elävässä uskossa. Vanhoillislestadiolaisuus on kirkkohistoriallinen termi, joka ei kata kaikkia uskovaisia ja jonka sisään mahtuu myös epäuskoisia (mädänneet kalat). Syntymättömät ja pienet lapset ovat uskovaisia, mutta eivät vl:ia. Meidän vakaumuksemme mukaan heidän uskonsa samanlaista kuin meidänkin, lapsenmielistä. Vastaavasti meidän uskomme on heidän, uskon esikuvien, kaltaista. Voidakseen olla elävässä uskossa ei tarvitse ymmärtää minkään sortin teologisia oppirakennelmia. Väittäisin melkein, että mitä vähemmän ymmärtää, sitä paremmin voi uskoa.
Sinua vaikuttaa miellyttävän ajatus, että vl:illa olisi "vain-me-vl:t-oppi". En kuitenkaan ole koskaan kuullut vl:ien keskuudessa saarnattavan, että vain vl:t pelastuisivat. Sen sijaan saarnataan, että kaikki uskovaiset pelastuvat. Me uskomme, että uskovaisia ovat pienet lapset, ymmärrykseltään pienten lasten tasolla olevat, ja ne, jotka ovat uskoneet kohdalleen Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin. Kaikkina aikoina uskovaisia ei ole sanottu vl:iksi ja nykyäänkään suurin osa esim. tänään kuolevista uskovaisista ei ole vl:ia. Eihän Bangladeshissa tänään kuoleva 2 kk:n ikäinen lapsi voi olla vl. Uskovaisena hän silti kuolee ja taivaaseen hänen sielunsa liitää riemuiten.
"Ei myöskään Jumalan lapset kasva, jos ei heiltä hyväksytä etsimistä, erehtymistä ja vajavaista ymmärrystä, vaan hänen erimieltä ollessaan sanotaankin, että "Olet äpärä, etkä lapsi!""
Jumalan lapsi ei jääräpäisesti pysy kannassaan, vaan toteaa: Olin väärässä, haluan uskoa kaiken epäuskoni syntinä anteeksi ja rukoilla Jumalalta lisää ymmärrystä. Jumalan lapsi haluaa olla jäsen Kristuksen ruumiissa, rakastaen veljiä ja sisaria. Iloiten sydämestä, jos yks saa kunniaa ja kärsiä kaikkien kanssa, jos yksi sairastaa, myös kantaa pesumaljaa, synnistä puhdistaa.
O.M. kirjoitti:
"Jumalan lapsi ei jääräpäisesti pysy kannassaan, vaan toteaa: Olin väärässä, haluan uskoa kaiken epäuskoni syntinä anteeksi ja rukoilla Jumalalta lisää ymmärrystä. Jumalan lapsi haluaa olla jäsen Kristuksen ruumiissa, rakastaen veljiä ja sisaria. Iloiten sydämestä, jos yks saa kunniaa ja kärsiä kaikkien kanssa, jos yksi sairastaa, myös kantaa pesumaljaa, synnistä puhdistaa."
Tiinaliina:
Tottakai pitää olla valmis muuttamaan kantaansa, jos/kun ymmärtää olevansa väärässä. Mutta jos ei ymmärrä, niin se ei automaattisesti tarkoita, ettei silti oli Jumalan lapsi ja uskova. Ei ymmärtämättömyys tai väärät tulkinnat ole sama asia kuin epäusko!
T: Tiinaliina
Hyvä on jos pidätte uskovaisina muitakin (elävässä uskossa olevia)kuin vl:iä. Yleensä vaan näiden keskustelujen perusteella saa sen käsityksen, että teidän mielestänne joka ainoa kynnelle kykenevä elävässä uskossa oleva juoksee RY:n seuroihin tai ainakin Jumala johdattaa hänen luokseen jonkun vl:än. Ja jos joku ei juokse eikä kukaan vl tule hänen luokseen, niin se tarkoittaisi ettei hänellä mitään elävää uskoa olekaan. Lisäksi muistatte aina huomauttaa, että pidätte uskovina lapsia, olivatpa missä tahansa. Sillä sitten perustelette sitä, ettei teillä olisikaan mitään vain-me-oppia. Samalla unohdatte sen että niitä elävässä uskossa olevia aikuisiakin on muuallakin kuin teidän porukoissanne. Tai eipä se taida unohtamista ollakaan, vaan sitä teidän oppianne. Voihan sitä tietenkin kutsua muullakin nimellä kuin vain-me-vl-oppi, mutta asia ei siitä nimityksestä miksikään muutu.
T: Tiinaliina