Ootsä blondi niin katkera

Ehkä aloittajalle on olemassa sitten joku hänelle parempi nainen, samanlainen kuin hän itse ja löytää sisäisen rauhan.

Menetin joo. Jäi kyllä hämäräksi, että minkä vuoksi. Miten niin ei ole pelisilmää? Mitään ei syntynyt

Anonyymi00005 kirjoitti:

Menetin joo. Jäi kyllä hämäräksi, että minkä vuoksi. Miten niin ei ole pelisilmää? Mitään ei syntynyt

Siis eikö mitään syntynyt mielestäsi? Tämä jättää kysymysmerkkejä pois jostain syystä.

AP.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Ehkä aloittajalle on olemassa sitten joku hänelle parempi nainen, samanlainen kuin hän itse ja löytää sisäisen rauhan.

Näin minäkin toivon sekä aloittajalle, että yhdelle toiselle joten katkeruudesta ei kannata puhua. Taas niitä toinen toistensa perään ladeltuja spekulointeja ja spekuloinnit ainakin minun kohdalla ovat aina kaatuneet faktojen puutteeseen. Kun ei sinnepäinkään.

Itse ajattelen että hänen tarkoitus elämässäni oli "avata minua oman elämäni kahleista", koska nyt tiedän, että minulla alkaa uusi elämä. Nyt olen siihen 100 % valmis. Joten päinvastoin, olen kiitollinen hänelle.

Ja kysymys ei todellakaan ollut siitä, että Tunteet olisivat olleet kepeät. Ei, ei todellakaan. Koskaan en koskaan ole tuntenut näin syvästi, ja se yhteys oli aivan uskomaton kuinka voi vain tietää ja tuntea, sitä ei voi järjellä selittää. Ei ollut unelma-huttua niinkuin moni voisi ilmaista ja ihan ymmärrettävääkin jos "ulkopuolisena" sitä katsoo ilman sitä yhteyttä, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Hän tuli ja avasi sidotut käteni kahleista , ikuisesti kiitollinen siitä hänelle. Se oli tämän asian merkitys, ei ihan pieni merkitys. Nyt alan matkustelemaan, en ilman päämäärää. Minulla ei onneeksi vaihtoehtoja puutu, yksi erittäin varteenotettava ehdotus/tarjous ehdotettiin viime viikonloppuna, matkustamista aina tarpeen tullen, jossa on selvä fokus.

Hänelle toivon vain hyvää. Mutta minä en tule olemaan hänen elämässäni. Minä en jää märehtimään, kun sydämen lukko kloksahtaa lukkoon eikä sisäänpääsyä enää ole.
Ratkaiseva hetki oli pettymys jokunen aika sitten. Se oli hänen toimiin pettymystä. Tulla "naapuriin sähläämään", ja kuvitella, että "kun minä voin ". Ei voinut. "huomenna" " tai vielä huomenna". Siitä alkoi se, mistä nyt vapauduin. Raskasta, todella raskasta ollut kokea näin voimakkaasti kaikki tämä, koska aidosti halusin hänet , kaikkea hänessä ihmisenä, hänen kanssaan olisin saanut monta ihanaa lasta mukanaan, jota rakastaa. Asia jota mietin oli, että haluaisin vain hänet ja hänen lapsensa lähelleni, mutta tiedostin myös sen, että olisi tullut "koko suku mukana", ja sitä mietin pitkään, mutta nyt se ratkesi parin viikon takaiseen sähläykseen. Tämä viikonloppu oli sitten se piste, jolloin vain tiesin asiadta, että näin piti käymän. En osaa selittää, mutta olen täysin varma tästä että näin piti mennä.

Nyt olen valmis uuteen. Nyt minä olen valmis matkustamaan. Suunnitelmiakin on ja ideoita, joita minulle ehdotettiin viime viikonloppuna.

Kavereita meistä ei tule. Jos näen joskus jossain voin hyvin tervehtiä ja kysyä mitä kuuluu, mutta ei mitään enempää. On jopa todennäköistä, että tulemme törmäämään, ei haittaa.

Tämän piti mennä näin. Olen varma siitä. Ja se nyt vain on tosi asia että hän menetti enemmän kuin minä. Näin ajattelen koska minä olisin ollut se joka olisin joutunut joustamaan.

Nyt minulle tarjoutuu paljon vapautta mahdollisuuksineen. Aika ajasta, se on merkityksellistä. Ajoitus ilman laskelmointia olisi ollut se juttu, mutta ei ollut.

Paljon annoin jo "anteeksi", mutta ei minun kanssani pelleillä, tyylin "nyt vain ole täällä, koska voin .. ei voi, koska aika ei enää palaa takaisin. Ei tiedä hyvää jos "tulee naapuriin pelehtimään". Ala-arvoista, ei itse- eikä toisen kunnioittamista. Ja sitä ei voi hyvittää, kun se tapahtui jo. Kyllähän minullakin olisi "mahdollisuus " tehdä samoin, mutta ei tulisi mieleenkään.

Ja varmasti tulen hänen kotipaikkakunnallakin käymään ja monesti, jos ryhdyn siihen "matkakaveriksi" työhön, jota minulle ehdotettiin viime viikonlopulla. Nyt kesän aikana ei mutta syyskuusta ehkä. En kuitenkaan lupautunut vielä, mutta sanoin harkitsevani. Siinä mielessä hyvä että se oli "maailmalla" eikä yhdessä paikassa (ainakaan täällä 😅).

En minä jää tuleen makaamaan. Mutta en halua mitään kaveruutta tai työjuttuja hänen kanssaan. Olisin halunnut ensimmäisen vuoden vain tutustua ha olla hänen kanssaan , "kotiutua" ensin ja katsoa vasta sitten mihin suuntaan toimintaan panostaa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Näin minäkin toivon sekä aloittajalle, että yhdelle toiselle joten katkeruudesta ei kannata puhua. Taas niitä toinen toistensa perään ladeltuja spekulointeja ja spekuloinnit ainakin minun kohdalla ovat aina kaatuneet faktojen puutteeseen. Kun ei sinnepäinkään.

Itse ajattelen että hänen tarkoitus elämässäni oli "avata minua oman elämäni kahleista", koska nyt tiedän, että minulla alkaa uusi elämä. Nyt olen siihen 100 % valmis. Joten päinvastoin, olen kiitollinen hänelle.

Ja kysymys ei todellakaan ollut siitä, että Tunteet olisivat olleet kepeät. Ei, ei todellakaan. Koskaan en koskaan ole tuntenut näin syvästi, ja se yhteys oli aivan uskomaton kuinka voi vain tietää ja tuntea, sitä ei voi järjellä selittää. Ei ollut unelma-huttua niinkuin moni voisi ilmaista ja ihan ymmärrettävääkin jos "ulkopuolisena" sitä katsoo ilman sitä yhteyttä, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Hän tuli ja avasi sidotut käteni kahleista , ikuisesti kiitollinen siitä hänelle. Se oli tämän asian merkitys, ei ihan pieni merkitys. Nyt alan matkustelemaan, en ilman päämäärää. Minulla ei onneeksi vaihtoehtoja puutu, yksi erittäin varteenotettava ehdotus/tarjous ehdotettiin viime viikonloppuna, matkustamista aina tarpeen tullen, jossa on selvä fokus.

Hänelle toivon vain hyvää. Mutta minä en tule olemaan hänen elämässäni. Minä en jää märehtimään, kun sydämen lukko kloksahtaa lukkoon eikä sisäänpääsyä enää ole.
Ratkaiseva hetki oli pettymys jokunen aika sitten. Se oli hänen toimiin pettymystä. Tulla "naapuriin sähläämään", ja kuvitella, että "kun minä voin ". Ei voinut. "huomenna" " tai vielä huomenna". Siitä alkoi se, mistä nyt vapauduin. Raskasta, todella raskasta ollut kokea näin voimakkaasti kaikki tämä, koska aidosti halusin hänet , kaikkea hänessä ihmisenä, hänen kanssaan olisin saanut monta ihanaa lasta mukanaan, jota rakastaa. Asia jota mietin oli, että haluaisin vain hänet ja hänen lapsensa lähelleni, mutta tiedostin myös sen, että olisi tullut "koko suku mukana", ja sitä mietin pitkään, mutta nyt se ratkesi parin viikon takaiseen sähläykseen. Tämä viikonloppu oli sitten se piste, jolloin vain tiesin asiadta, että näin piti käymän. En osaa selittää, mutta olen täysin varma tästä että näin piti mennä.

Nyt olen valmis uuteen. Nyt minä olen valmis matkustamaan. Suunnitelmiakin on ja ideoita, joita minulle ehdotettiin viime viikonloppuna.

Kavereita meistä ei tule. Jos näen joskus jossain voin hyvin tervehtiä ja kysyä mitä kuuluu, mutta ei mitään enempää. On jopa todennäköistä, että tulemme törmäämään, ei haittaa.

Tämän piti mennä näin. Olen varma siitä. Ja se nyt vain on tosi asia että hän menetti enemmän kuin minä. Näin ajattelen koska minä olisin ollut se joka olisin joutunut joustamaan.

Nyt minulle tarjoutuu paljon vapautta mahdollisuuksineen. Aika ajasta, se on merkityksellistä. Ajoitus ilman laskelmointia olisi ollut se juttu, mutta ei ollut.

Paljon annoin jo "anteeksi", mutta ei minun kanssani pelleillä, tyylin "nyt vain ole täällä, koska voin .. ei voi, koska aika ei enää palaa takaisin. Ei tiedä hyvää jos "tulee naapuriin pelehtimään". Ala-arvoista, ei itse- eikä toisen kunnioittamista. Ja sitä ei voi hyvittää, kun se tapahtui jo. Kyllähän minullakin olisi "mahdollisuus " tehdä samoin, mutta ei tulisi mieleenkään.

Ja varmasti tulen hänen kotipaikkakunnallakin käymään ja monesti, jos ryhdyn siihen "matkakaveriksi" työhön, jota minulle ehdotettiin viime viikonlopulla. Nyt kesän aikana ei mutta syyskuusta ehkä. En kuitenkaan lupautunut vielä, mutta sanoin harkitsevani. Siinä mielessä hyvä että se oli "maailmalla" eikä yhdessä paikassa (ainakaan täällä 😅).

En minä jää tuleen makaamaan. Mutta en halua mitään kaveruutta tai työjuttuja hänen kanssaan. Olisin halunnut ensimmäisen vuoden vain tutustua ha olla hänen kanssaan , "kotiutua" ensin ja katsoa vasta sitten mihin suuntaan toimintaan panostaa.

Se on aina hyvä, jos elämä ja suunnitelmat tuntuvat selkiytyvän. Mutta ymmärsinkö oikein: joku varattu tyyppi vonkasi sinua naapuriinsa sähläämään kanssaan, koska "sinä voit"? Millainen ihminen ehdottaa tuollaista, jestas sentään. Toivottavasti et suostunut.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Menetin joo. Jäi kyllä hämäräksi, että minkä vuoksi. Miten niin ei ole pelisilmää? Mitään ei syntynyt

Syntymästä, hyvä tovi. Mikset, tullu ristiäisiin.
T.F

Anonyymi00003 kirjoitti:

Ehkä aloittajalle on olemassa sitten joku hänelle parempi nainen, samanlainen kuin hän itse ja löytää sisäisen rauhan.

Tai sitten aloittaja joutuu keskustelemaan itsensä kanssa kuten esim ny

Anonyymi00003 kirjoitti:

Ehkä aloittajalle on olemassa sitten joku hänelle parempi nainen, samanlainen kuin hän itse ja löytää sisäisen rauhan.

Millä tavalla samanlainen tai erilainen? Kuvaile, mitä tarkoitat?

Pahemmin ei voi nolata itseään, kuin menemällä jonkun "naises perään".

Anonyymi00013 kirjoitti:

Pahemmin ei voi nolata itseään, kuin menemällä jonkun "naises perään".

Kuningas Charles meni naisensa perään ja nyt on naimisissa sen kanssa

Anonyymi00013 kirjoitti:

Pahemmin ei voi nolata itseään, kuin menemällä jonkun "naises perään".

Maailmasta tuskiinkin käpertyneenä seuraisn jokakolkkaan perässä jollen vastassa

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kuningas Charles meni naisensa perään ja nyt on naimisissa sen kanssa

Camilla oli vastaanottavainen toista se on sukkahousuätmien kanssa

Pääsiskö siitä ihan värjäämällä hiukset sitten?

Esimerkiksi näin, kaikenlaisia nokkahuilun soittajia vaa ilman melodiaa