Aiemmin joskus huhtikuussa kirjoitin närästyksestä ja ruokatorven tulehduksesta tälle palstalle (jos joku sattuu muistamaan). Vaivat ovat vain jatkuneet, ja välillä olleet tosi pahana. Olen menossa tähystykseen. Tsempatkaa! Kielteisiä kommentteja en lue; vaihtoehtoja ei enää ole, pakko mennä siihen toimenpiteeseen. Ja onhan tässä elämässä ollut kaikenlaista, ja hengissä ollaan ainakin toistaiseksi!!!
Tähystykseen
MiaMaarit
4967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
huomaatkaan,sitten oot viisaampi siinä ettei tarvi miettiä mitä mahtaa olla vikana.
Jos sua jännittää se tähystys,niin ajattele niin päin että oot kärsinyt vaivoista näin kauan,mitä se yksi 15 minuuttia enää haittaa.
Mitä rauhallisempi oot,vaikka kuinka pelottais ja etois,niin sitä nopeammin oot ulkona toimenpidehuoneesta.
Purista vaan kädet nyrkkiin,niele letku ja hups,oot selvinnyt siitä.
Pahin on just se letkun nieleminen,itse tutkimus ei oo paljon mikään.
Muista että naisihminen kestää 1000 kertaa paremmin kaiken kun mies,ja jopa miehille tuota tehdään.
Ei kannata pitkittää refluksivaivoja. Tähystys ei ole paha jos tekijä osaa hommansa. kestää vajaat 10 min. tottakai yököttää mutta syvään hengittäminen auttaa. Minulla paheni niin, että löytyi Barrettin muutoksia. Ne parani Nexiumilla, silti jatkuva kontrolli ja tähystyksiä ainakin kerran vuodessa tähän saakka. Ruokavalio ja nukkuma-asento, kohotus n. 10 cm. Toistaiseksi nyt menee ihan kivasti.Mitä aikaisempi ja tehokkaampi hoito sen lyhyempi ja olo paranee.
Kiitos hyvistä vastauksista. Onhan tässä jo kestetty kaikenlaista enemmän kuin miehet..joten eiköhän sekin toimenpide onnistu. Ajattelen, että se on tässä tilanteessa oman terveyden kannalta pakko tehdä. Kipuja en pelkää, niitä on jo ollut riittävästi, ellei liiaksi asti. Kirjoittelen kuulumisia!
Minäkin aina sanoin, että ikinä en suostu tähystykseen, korkeintaan siinä vaiheessa kun on hengenlähtö lähellä. Ihmiset on niin paljon pelotelleet. Kovasti minuakin jännitti. Pyysin rauhoittavan ennen toimenpidettä.
Minusta toimenpide ei ollut mikään kauhea. Voisin mennä vaikka uudestaankin. Vaikka vähän yököttikin, niin ei pahasti. Ihan turhaan ihmiset pelottelee. Minulle ei ainakaan jäänyt mitään traumoja =)
Olisi pitänyt suostua siihen jo paljon aikaisemmin... Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt.
Tsemppiä!