Kipeä ex-vaimo pt. 1

Hei. En ole pystynyt juuri muualle purkamaan ajatuksiani, koska olen jo useamman vuoden ajan joutunut pelkäämään mieheni ex-vaimoa, joka käyttäytyy hyvin oudolla tavalla. Nyt, kun akuutein tilanne tämän ihmisen suhteen on jo hallinnassa ja olemme saaneet hieman kotirauhaa, olen alkanut väsymään ja oireilemaan siitä kaikesta pinnistelystä mihin kykenin parin vuoden ajan ihan vain selvitäkseni. Sama pinnistely ja valtavan työn määrä koskee aviomiestäni, joka niin ikään on joutunut ihan hirveään myllyyn tämän hänen lastensa äidin tiimoilta.

Mieheni ja ex-vaimon erosta oli noin kolme vuotta siinä vaiheessa kun tapasin mieheni ja aloimme seurustella. Siihen saakka heidän keskinäinen lasten asioiden hoitaminen oli sujunut mieheni mukaan ongelmattomasti - olihan mies usein valmis joustamaan esimerkiksi aikataulumuutosten suhteen, jos ei sattunut olemaan mitään sovittua menoa, eikä siinä vaiheessa hänellä ollut parisuhdettakaan, mihin olisi halunnut panostaa ajallisesti ja rakentaa jotain uutta yksityisesti.

Mieheni oli sinkkuaikana tutustunut toki pariinkin otteeseen naiseen ja kokenut tapailun mielekkäänä, mutta korvaani särähti sellainen seikka, kun hän kertoi tämän ex-vaimon puuttuneen ja arvostelleen miehen yksityiselämää, vaikkei kyseessä ollut muu kuin tapaileminen ja tutustuminen uuteen ihmiseen.

Kun me tämän miehen kanssa aloimme seurustella, rakastuimme toisiimme tosi tulisesti ja tiesimme, että haluamme todellakin tutustua syvemmin. Molemmilla oli se ajatus, että on ollut ihanaa löytää ihminen kenen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Myös minulla on lapsia edellisestä liitosta, joten ymmärsimme toisiamme siinäkin mielessä hyvin.

Kun tämä ex-vaimo kuuli, (hänelle kerrottiin reilusti) että lastensa isä seurustelee, alkoi meillä yli kaksi vuotta kestänyt helvetti. Mieheni ja tämän naisen erosta tosiaan oli tuolloin kulunut kolmisen vuotta ja tämä nainen itse oli jo ollut tuossa vaiheessa vakaassa suhteessa, eläen jo uusperhe-elämää pitkään, ehkä parikin vuotta.

Mieheni kotiin -missä minäkin vietin runsaasti aikaani myös nuorimman lapseni kanssa- ex tunkeutui vara-avaimilla. Minua mustamaalattiin uudelle miesystävälleni vaikkei ex-vaimo edes tunne minua (kuvan perusteella arvosteli), myös lapsille minua on haukuttu. Hän kuskasi mieheni asuntoon kyselemättä viherkasvejaan ja lampunvarjostimiaan. Hän vaati saada tarkalleen tietää, missä mieheni viettää vapaa-aikaansa (no ei kerrottu). Lasten huoltajuuskysymys nostettiin esille kyseenalaistaen lasten isän kykyä olla isä. Viesti- ja soittotulva oli välillä sietämättömän raskas minulle ja miehelleni kummallekin. Soitot usein menivät haistatteluksi ja haukkumiseksi sekä uhkailuksi, mutta vähän väliä mieheni sai myös todella erikoisia vähän päinvastaisiakin viestejä.

Noin puoli vuotta me yritettiin jaksaa taistella kahdestaan tätä epävakaalta vaikuttavaa ihmistä kohtaan. Mieheni oli aluksi peloissaan, että ex kykenisi jotenkin viemään lapset häneltä, mutta rohkaisin häntä asettamaan reilusti sellaiset rajat, mitkä hän haluaa. Muistutin, että hänen täytyy rakastaa ja kunnioittaa itseään sen verran, että uskaltaa vetää rajat haitalliselle käytökselle.

Ja niin päätimme ottaa erillisen puhelinnumeron, mihin tämä ihminen sai ottaa lasten asioissa yhteyttä. Ei muuta kautta. Sen jälkeen päätimme, että otamme yhteyden kunnalliseen perheneuvolaan ja haemme sieltä apua ja varaamme sieltä keskusteluaikoja aluksi miehelleni sekä tälle ex-vaimolle, jotta saisimme työkaluja arkeen siitä miten lasten asiat voidaan riitelemättä hoitaa. Halusimme perheneuvolaan myös siitä syystä, että saisimme joskus kotirauhan sekä mustaa valkoiselle siitä, että lapset voivat meillä ollessaan hyvin.

Tähän väliin mainitsen, että olemme olleet kohta 2,5 vuotta yhdessä mieheni kanssa, menimme myös viime kesänä naimisiin kaikesta vastustuksesta huolimatta. Elämme joka toinen viikko kaikkien lastemme kanssa ihanaa uusperhearkea ja meillä rakastetaan ja huolehditaan jokaisesta lapsesta heidän alkuperään tuijottamatta.

Noh, perheneuvolassa kävimme yli vuoden eri kokoonpanoilla. Kaiken tämän ajan tuo ex on käyttäytynyt kuin mikäkin ihmishirviö ilman empatiakykyä muita ihmisiä kohtaan. Oma etu ja maine julkisessa virassa sekä sosiaalisen median maailmassa on hänelle ollut tärkeintä. Hän tosiaan tekee ”auttamistyötä” ja korostaa valtavan paljon itseään oman ammattikuntansa edustajana mm. somessa ja muutenkin. Hän on sanonut miehelleni, että hänen työnsä on paljon tärkeämpää kuin mieheni työ, joten meidän tulisi joustaa siinä että otamme lapset meille silloin kun hän niin vaatii.

Tämän kaiken seurauksena minulle puhkesi vakavat paniikkihäiriöt öisin, sain paniikkikohtauksia myös pian päivisin ja reagoin pelolla aina kun jotain kyseisestä ihmisestä kuulin. Ihmettelimme mieheni kanssa, että miksi vapisen ja hampaat lyö loukkua kesken yöunien, ja selvittelyjen kautta minulla diagnosoitiinkin sitte traumaperäinen stressihäiriö. Jatkuu..