Että näen hänet. Enkä ole mitään. Hänelle.
Tai mitään ei olekaan.
Vai että en näe.
Tai mitään ei olekaan.
Vai että en näe.
Vaikea päättää, kumpaa pelkään enemmän
Anonyymi-ap
34781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Älä haaveile tuolla asenteella mitään todellista, olet pelkkä pelokas haaveilija.
👍 Totta turiset.
Selvä, lopetan sen nyt.
Sama täällä. Pelkään, että nainen torjuu.
Millä perusteella sulla on tuollainen mielikuva?
Torjuntaan kannattaa totutella, helpottaa huomattavasti ihmisten kanssa lähestymistä kun hyväksyy sen että on mahdollisuus ettei asiat mene kuten itse aina haluaa.
Hän on torjunut minut jo kertaalleen.
💚 Harmi. Olit silti rohkea. Toit tunteesi esiin.
Mua ahdistaa jos nään sen naisen mut toisaalta ahdistaa jos en ikinä näekkään. Halu päästä lähelle on iha älytön mut samaan aikaan ahdistava ristiriitainen tunne
Ai, luulin olevani ainoa näin pelokas.
Kiitos, kun jaoit. 💙
Toki, elämä jatkuu.
Hyvin puit sanoiksi omatkin ajatukseni. Se ristiriita on tosi ahdistava.
Mulla oli tollainen pitkin seiniä juokseva ihailija.
Änkytät vaan sen treffipyynnön tai kysymyksen että ootko sinkku.
Siinäpä nainen näkee luonteesi ja jossei miellytä, niin pääset tuskistasi:)
Mies on jo torjunut, mutta samaa mietin 🤔
Kiitos sullekin!💗 En ollutkaan ainoa.
Sama täällä yhden miehen kanssa.
💛 Tosi" helppo " keskittyä asioihin.
Ei mitään väliä. Ei mitään väliä kun on mennyt eteenpäin.
Kuka on mennyt eteenpäin?
Hän, jota kaipasin.
Minä valitsisin vaihtoehdon ”mieluiten en näe häntä enää koskaan”. Se olisi se vähemmän tuskallinen. Valitettavasti tulen näkemään hänet vielä joskus, joten se totuus on pakko kohdata vaikka ei haluaisi. En usko, että siinä vaiheessa kumpikaan paljastaa enää mitään tunteita. Kaikki on ohi.
Jos ajattelisin noin, pitäisin huolen siitä, että en näe häntä.
Kestän kyllä.
No, jos jompi kumpi muuttaa toiselle paikkakunnalle, niin sitten ei nähdä koskaan. Onhan se toki mahdollista.
Pysy h...etin kaukana.
Täytyypä pysytellä. Niin on paras.
Hei, ethän tule jonkun toisen ketjuun haukkumaan vastaajia. Ei ole tapana itsellä diagnosoida muita kirjoittajia. Ap
🥰👌
Samaa mietin aiemmin. Nyt tullut tulokseen: Kyllä haluaisin nähdä ja saada selvyyden.
Kumpikin olis kamalaa.
Yritän pysyä poissa hänen reviiriltään ja unohtaa. - 💔
Minusta olisi ihan hirveää jos en näkisi häntä enää ikinä.
Eikä hän välittäisi minusta enää.
Tälläkin hetkellä ikävöin kovasti.♡
n>m
Etkö näe sitä ihmistä useinkin? Tuskin se siitä kovin kauas karkaa.
Ennen tuli nähtyä mutta en tiedä miten jatkossa on jos jokin on muuttunut /hän vaihtanut paikkaa.
Pelkäsin pari vuotta hänen kohtaamistaan, järjestelin töitänikin niin, että en kohtaa. Sitten yhtenä iltana törmäsin häneen paikassa, missä hänen ei pitänyt olla. Kaikki haavat avautui uudestaan ja sain niihin balsamia. Mutta se jäi siihen, taas olen samassa tilanteessa. Välttelen ja järjestelen töitä, nyt toisella tapaa, sillä hän meni muuttamaan tässä välillä. Pelkään törmätä. Se vain tekee liian kipeää.
Miten joku voikin päästä niin ihon alle.
2020 hän sinne sukelsi, ja ei ole löytänyt vielä ulos.
On se kumma juttu, ihminen itse valitsee ettei anna rakkaudelle minkäänlaista mahdollisuutta… Ja vain sen takia, että on pieni mahdollisuus epäonnistua!
Mikä on oikea este rakkaudelle? Oma pää ja oma uskallus???
Se on varmaa ettei rakkautta tule koskaan saamaan antamatta itsestään takaisin päin ja ottamatta riskiä! Tietysti voi alkaa parisuhteeseen jonkun mauttoman ja hajuttoman ihmisen kanssa, jonka kanssa tunteet on laimeita ja turvallisia… Tasainen turvallinen kulissi ja onnellinen elämä. Ehkä ei?
Isot tunteet ja se, että antaa kytevän roihun syttyä palamaan on itsestä kiinni. Iso tunne, iso riski. Rakkaus on aina haavoittuvaista. Niin ja siis tietysti puhun tilanteesta, missä oikeanlainen ja tunteita herättävä ihminen on näköpiirissä. Sitä ei ainakaan omassa elämässä ole käynyt kun 1krt/10-20v. Haluaako ITSE päästää sen ohitse ja odottaa seuraavaa kertaa 10-20v?
Ihmiset on niin hölmöjä otuksia! Kivusta selviää, mutta sen kanssa on vaikea elää, ettei edes yrittänyt. S