Kuinka voin pelätä näin,
pelätä tyhjyyttä.
Pelätä iltoja ilman sinua,
tunnetta ettet ole siinä.
Sydäntäni en pelkää,
sen särkymistä.
Itse kai sen särjen,
sillä että annoin sinulle luvan.
Sydämeni lämpöön sinut laskin,
annoin sinun sitä koskettaa.
Omaa syytäni siis
että nyt pelkään.
Anteeksi en koskaan anna,
jos sanot että omasi rikoin.
En halunnut koskaan julma olla,
tunteilleni vain mitään en mahda.
pelätä tyhjyyttä.
Pelätä iltoja ilman sinua,
tunnetta ettet ole siinä.
Sydäntäni en pelkää,
sen särkymistä.
Itse kai sen särjen,
sillä että annoin sinulle luvan.
Sydämeni lämpöön sinut laskin,
annoin sinun sitä koskettaa.
Omaa syytäni siis
että nyt pelkään.
Anteeksi en koskaan anna,
jos sanot että omasi rikoin.
En halunnut koskaan julma olla,
tunteilleni vain mitään en mahda.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä oli jälleen kerran hieno runo sinulta :)
On fiilis runosi tuo. Kai jokainen joskus
kokenut. Hieno runo.
runo
kaunis runo
tuttua mullekin, josta kauniin runon kirjoitit :)
teille kaikille.
kukin meistä on pelonsa kourissa
uljaat majakat valaiskoon väylämmme
pirstovat kalliot takertuvat liperiin
tukahduttaen, sylihinsä
itkiessäsi sydämesi palon jälkeen,
tiedät että sinulla on sydän,
jäävuoret eivät ole sitä talvihorrokseen saattaneet,
saati anteeksiantoon pakottaneet
kesän kynnyksellä lohduttomuus
pyyhkii rannoille edellisen syksyn
julmaksi et kasva,
jos jaksat vastustaa.
w
runo, kiitos!