Poikani joutui kokemaan hirvittävän trauman 2v.9kk:n iässä. Hänen isänsä loukkaantui tuolloin hengenvaarallisesti. Ampulanssia odottellessa, poika joutui näkemään isänsä verissään , tajuttomana ja kouristelevana. Oli marraskuu ja lapsi olosuhteiden vuoksi sisävaatteilla ulkona, kukaan ei voinut auttaa tai lohduttaa lasta. Pojan äiti oli puhelimessa hätäkekuksen kanssa ja puhelinta ei saanut sulkea, ja pojan isovanhemmat yrittivät auttaa parhaansa mukaan lapsen isää. Puolen tunnin kuluttua ambulanssi saapui ja asia hieman helpotti lapsen näkökulmasta. Isä oli sitten vieraassa kaupungissa teho-osastolla 4viikkoa tajuttomana. Lapsi, äiti ja isovanhemmat olivat kaupungissa hottellissa tuon ajan ,(joka oli tosi merkittävä asia, ja heidän ansiostaan osin, potilas kuntoutui), vaikka lääkärit ei antaneet mitään toivoa henkiin jäämisestä, tai sanoivat, jos jää henkiin niin pahasti vammaisena. Onneksi nuo uhkakuvat eivät toteutuneet ja isä on ollut jo pitkään työelämässäkin.
Mutta lapsella on ihan käsittämättömiä pelkoja esim. hän pyöräili hienosti, tosin apurenkain ja
kun hänen apurenkaita nostettiin, hän ei uskaltanut enää ajaa. Renkaat laitettiin takaisin ennalleen, mutta poika kieltäytyy ajamasta ja sanoo pelkäävänsä. No annoimme ajan kulua ja yritimme sitten houkutella taas ajamaan, mutta ei, sitten hän tuli aivan hysteeriseksi kun yritimme kaikin konstein saada hänet ajamaan ja voittamaan pelkonsa. Se ahdistaa poikaa kun muut ajelevat ja hän ei uskalla ?. Apuja kaivataan ja onko muilla kokemuksia vastaavista ?
Mutta lapsella on ihan käsittämättömiä pelkoja esim. hän pyöräili hienosti, tosin apurenkain ja
kun hänen apurenkaita nostettiin, hän ei uskaltanut enää ajaa. Renkaat laitettiin takaisin ennalleen, mutta poika kieltäytyy ajamasta ja sanoo pelkäävänsä. No annoimme ajan kulua ja yritimme sitten houkutella taas ajamaan, mutta ei, sitten hän tuli aivan hysteeriseksi kun yritimme kaikin konstein saada hänet ajamaan ja voittamaan pelkonsa. Se ahdistaa poikaa kun muut ajelevat ja hän ei uskalla ?. Apuja kaivataan ja onko muilla kokemuksia vastaavista ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
sinä olet? Jos pojan isä oli verissään ja pojan äiti soitti ambulanssia? Alussa puhut "poikani". Njoo taidat olla vain tarinan keksijä. HUONO TARINA...
Kuka voisi keksiä jotain noin kamalaa. Miten sinulle voi tulla edes mieleen mitään noin sairasta.
Ihan loukkasi, koska asia on/oli niin traumaattinen
meille kaikillekkin. Sen voi tietää ihminen, joka on joutunut kokemaan vastaavan kokemuksen ja ihminen jolla on sydän paikallaan.
Nyt olemme hädissään lapsen vuoksi, sillä tuo pyöräily on vain yksi esimerkki.
johtuisiko pojan haluttomuus ajaa pyörällä tästä onnettomuudesta. Tosin on ikävää että lapsi joutuu näkemään tällaista, mutta teillä toivottavasti on keskusteltu tapahtuneesta ja selitetty asiaa lapselle. Meillä lapset eivät halua ajaa ilman apupyöriä koska pelkäävät yksinkertaisesti kaatuvansa. Ilmoittavat että jos apupyörät otetaan pois niin he eivät halua ajaa. Teidän 4-vuotias voi mielestäni vielä ihan hyvin tämän kesän ajella varapyörillä, ja ehkä ensi kesänä koittaa uudelleen. Kyllä se aika vielä tulee kun lapsi haluaa kokeilla ajoa ilman apupyöriä aikuisen avustukselle. Hyvää kesää!!
Näin ulkopuolisena vaikuttaisi post-traumaattiselta stressireaktiolta. Lapsi on joutunut tilanteeseen, jota ei ole ymmärtänyt ja oirehtii jälkeenpäin. Ei siis johdu siitä, etteikö asiasta olisi keskusteltu, vaan siitä, ettei ikänsä vuoksi ymmärrä tapahtunutta. Jos tilanne on laajempi, kuin pelkkä pyöräily. Esim. ongelmia syömisessä, oppimisessa tai nukkumisessa, eroahdistusta tmv. Onko lapsi saanut psykiatrista hoitoa ? Ehkä kannattaisi pyytää sellaista.
huomasin myös, että aika epäjohdonmukaisesti kirjoitettu: tarkoitan nimenomaan "poikani", "pojan isä" "lapsen äiti".. myöskin se että aloitus nimenomaan on poikani ja se kuin unohtuu matkanvarrella..
no, oli miten oli. en oikein usko, että pyöräilyn lopettaminen liittyy kovinkaan tuohon onnettomuuteen. varsinkin kun on tuon ikäinen. antakaahan lapsen olla pyöräilemättä ja kuitenkin pyörä esillä. kyllä se siitä pikkuhiljaa siirtyy pyörää lähemmäksi.
jos tämä oli ainoa "oireilu", elikäs ei muita omituisuuksia niin tuskin antaa aihetta olla ihme huolissaan.
sitten eri juttu jos yöllä pelkotiloja, tai jotain muita mitä esim. yllä olikin mainittu.
mitä tuota väkisin yrittää, aika pienihän tuo vielä on.
Anteeksi, että tuo kirjoitustaitoni on huonoa !
Pojalla ei ole yöllisiä pelkotiloja ja hän on pääsääntöisesti onnellinen. Mutta selvästi isänsä loukkaantumisen jälkeen, hänelle on tullut oireita
mm. pelkää joskus kiipeilyä ( isänsä kaatui tikapuilla ), on todella arka, loukkaantumisen pelko on ilmeinen, pelkää putoamista, eikä luota siinä aikuiseen (miksi luottaisi,kun onnettomuus sattui nämä luotettavat ja turvalliset vanhemmat, olivat kaikkea muuta kuin turvaa antavia, olivat itse paniikissa, eikä kukaan voinut auttaa lasta, ennen ambulanssin tuloa), turvallinen maailma oli pirstaleina. Lapsi on erittäin herkkä ja hieman vapiseekin joskus kohdatessaan jotain hyvää tai epämiellyttävää. Muuten poika on kehittynyt oikein hyvin. Puolivuotta ainakin hän hoidossa leikki leikkiä jossa hän oli isä ja hän kaatui tikapuilla ja joutui sairaalaan, muut olivat leikissä lapsia.
Poika on ja oli erittäin isänpoika. Hoidossa oli ostettu linna jossa oli tikapuut, niin leikki alko just pariviikoa sitten uudelleen. Lapsen kanssa on puhuttu asiasta, mutta ymmärrettävästi asia on vaikea.
Ei ole olennaista, että hän nyt ajaisi ilman apurenkaita. Vaan se ettei hän suostu ajamaan enää myöskään apurenkain, sanoo pelkäävänsä kaatumista.
Muut kaverit ajavat puörillä ja poika selvästi haluaisi ajaa, mutta ei uskalla, vaikka miten yrittäs saada luottamuksen heräämään pyörään taas.
Yksi hänen ystävistään oli kaatunut pyörällä aika pahasti, niin että kasvot oli ruhjeilla ja turvonneet, silloin poika pelästyi ystävänsä ulkonäköä ja se ehkä laukaisi pelon pyöräilyyn. Ja toi tämän isänsä loukkaantumisen taas mieleen.
pelätä kaatumista ihan tosissaan.Olisko mahdollista että sais kokeilla kuntopyörää?Vois myös laittaa lapsen pyörän jonkinlaiseen telineeseen,että vois siinä kokeilla paikallaan polkemista,sillai kun me itse ollaan pieninä poljettu vesilätäkön päällä.Sekin vois olla pelkoa pienentävää just että se pyörä olis sen lätäkön päällä,isot pyörittäisivät poljinta kädellä,ja lapsi sais katsoa vieressä kuinka vasi lentää.
Mun lapseni joutui pitkälle sairaalareissulle itse kolmen vanhana ja lopetti puhumisen yli vuodeksi.Lapset oireilee niin monella tavalla traumoihin.
Noihin tikkaisiin vois tutustua niin,että laittais tikapuut maahan pitkälleen,noin 10-20 sentin korkeudelle,alle vaikka tiiliä,ja porukalla kontataan tikkaita pitkin.
Koska lapsi asuu pienellä paikkakunnalla, ei ole ollut saatavissa bsykiatria ja koska vielä ei ole ilmennyt esim. yökastelua tmv. ei ole saatu lähetettä kaupunkiin.
En ymmärrä, että voitti pelkonsa näin pian, sillä pelko oli todellista ja voimakasta.
Kyllä poika on nyt onnessaan!
Kiitos keskustelijoille ja ymmärtäjille !
Terveisin: lapsen mummu.
kerro miten ihmeessä saitte noin nopsasti asian kuntoon.
Tuli oikein hyvä mieli kun luin tuon viestin.Muistan kuinka kauheen vaikeeta oli oman poikani puhumattomuutta korjata.