Seuravaa...
Olen seurustellut mieheni kanssa nyt reilu kaksi vuotta. Ennen tapaamistamme hänen alkoholinkäyttönsä oli runsasta ja helposti alkoholia meni putkeen koko viikon lopun. Tavattuamme ei tällaista ilmennyt, nautiskelimme joskus silloin tällöin = "normaalisti". Nyt tilanne näyttää siltä, että mieheni on luisumassa takaisin vanhoihin "hyviin" tapoihin alkoholin suhteen, siis alkoholin juontiin usein ja ilman sen selkeämpää tarkoitusta. Kanssamme asustaa myös mieheni poika, jonka ei mielestäni tarvitse yhtään sen enpää kuin minunkaan moista katsella.
laitan tähän esimerkkejä tilateista joita kotonamme alkoholin/mieheni takia käymme läpi:
- Saavun iltavuorosta kotiin ja ukko päissään. Syy: huomenna on vapaa päivä. Olen usein kysynyt onko vapaapäivä syy nauttia alkoholia. Usein olen viikonloput töissä joten olen myös maininnut hänen vastuustaan poikaansa kohtaan (9v).
- kaljaa kitataan viikollakin, usein menen yksin nukkumaan ja ukko juo yksinään.. työnsä kyllä hoitaa.
- vastuunotto lapsen elämästä ja arjesta hyvin vähäistä. Hän muunmuassa yhden yövuoroni aikana oli juonut aamuun asti. kun saavuin kotiin ukko vielä pystyssä, mutta ympäri humalassa. Siinä oli vaihtoehtona jäädä hereille tai mennä nukkumaan yövuron päätteeksi. Toki jäin hereille ja tungin ukon nukkumaan.
esimerkkejä voisi latoa pöytään tuhat ja yksi. Olen hyvin kiukkuinen tilanteeseen. Itse käytän alkoholia kohtuudella, enkä myöskään ymmärrä jatkuvaa kittausta etenkään kun samassa taloudessa elää myös lapsi. Mieheni valittaa usein seksin vähyydestä. Kukapa sitä olisi kiinnostunut moisesta kun ukko haisee kaljalta ja saapuu nukkumaan usein monta tuntia jälkeeni. Kaljan juonti ottaa päähän jo siinä määrin, että ärsytyksen takia ei myöskään ole mitään mielen kiintoa seksiä kohtaan vaikka mieheni ei olisi juonutkaan.
Tämä nyt lähinnä tällainen sekavahko vuodatus johon saa vastata jotain jos siltä tuntuu.
Olen seurustellut mieheni kanssa nyt reilu kaksi vuotta. Ennen tapaamistamme hänen alkoholinkäyttönsä oli runsasta ja helposti alkoholia meni putkeen koko viikon lopun. Tavattuamme ei tällaista ilmennyt, nautiskelimme joskus silloin tällöin = "normaalisti". Nyt tilanne näyttää siltä, että mieheni on luisumassa takaisin vanhoihin "hyviin" tapoihin alkoholin suhteen, siis alkoholin juontiin usein ja ilman sen selkeämpää tarkoitusta. Kanssamme asustaa myös mieheni poika, jonka ei mielestäni tarvitse yhtään sen enpää kuin minunkaan moista katsella.
laitan tähän esimerkkejä tilateista joita kotonamme alkoholin/mieheni takia käymme läpi:
- Saavun iltavuorosta kotiin ja ukko päissään. Syy: huomenna on vapaa päivä. Olen usein kysynyt onko vapaapäivä syy nauttia alkoholia. Usein olen viikonloput töissä joten olen myös maininnut hänen vastuustaan poikaansa kohtaan (9v).
- kaljaa kitataan viikollakin, usein menen yksin nukkumaan ja ukko juo yksinään.. työnsä kyllä hoitaa.
- vastuunotto lapsen elämästä ja arjesta hyvin vähäistä. Hän muunmuassa yhden yövuoroni aikana oli juonut aamuun asti. kun saavuin kotiin ukko vielä pystyssä, mutta ympäri humalassa. Siinä oli vaihtoehtona jäädä hereille tai mennä nukkumaan yövuron päätteeksi. Toki jäin hereille ja tungin ukon nukkumaan.
esimerkkejä voisi latoa pöytään tuhat ja yksi. Olen hyvin kiukkuinen tilanteeseen. Itse käytän alkoholia kohtuudella, enkä myöskään ymmärrä jatkuvaa kittausta etenkään kun samassa taloudessa elää myös lapsi. Mieheni valittaa usein seksin vähyydestä. Kukapa sitä olisi kiinnostunut moisesta kun ukko haisee kaljalta ja saapuu nukkumaan usein monta tuntia jälkeeni. Kaljan juonti ottaa päähän jo siinä määrin, että ärsytyksen takia ei myöskään ole mitään mielen kiintoa seksiä kohtaan vaikka mieheni ei olisi juonutkaan.
Tämä nyt lähinnä tällainen sekavahko vuodatus johon saa vastata jotain jos siltä tuntuu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
alkoholisoituvan tai jo alkoholisoituneen miehen kanssa. Voit keskustella asiasta miehen kanssa, mutta voipi olla, ettei mikään auta. Alkoholismiin ei ole keksitty mitään poppaskonstia vieläkään. Vain alkoholisoituneen oma halu olla juomatta voi saada ratkaisun aikaan. Nalkuttaminen, riiteleminen, pullojen hävittäminen kotoa jne. mikään ei miestä pysäytä, vain pahentaa tilannetta. Jos ei rauhallinen puhe auta tai herätä miestä, jäljelle jää miettiä, mitä itse haluat. Missä on rajat, minkälaista elämää sinä haluat elää. Ja siinä sivussa, kun vanhemman roolissa olet, mieti mitä pojalle tapahtuu. Alkoholistin kanssa kahden eläminen olisi pojalle hirmuinen temppu. Kuka ottaa vastuun pojasta? Isä, te yhdessä vai äiti? Jaksamista vaikeiden asioiden keskellä sinulle.
Aika tyypillinen tilanne monelle,ei seksiä,ei viina,ei meininkiä...ei muuta kuin läskit silmille.
mulla on tänään seksiä ja meininkiä. Johtuu kuule siitä,että en käytä alkoholia,eikä tuu läskit silimille, eikä ole naama ja sielu turvoksissa. Tunnut olevan viinasi kanssa onnellinen.
Olet jo tarpeeksi mahdollistanut miesystäväsi juomista. Nyt sinun on tehtävä itse ratkaisu; juoppo ulos talosta tai hoitoon. Vaihtoehtoja löytyy näiltä palstoilta useita.
Älä usko juopon selityksiä vaan toimenpiteitä. Sairaus on kova ja siihen ei pehmoilu auta.
Tunnen henkilökohtaisesti sairauden, kuitenkin olen saanut kokea raittiuden, kun minut saatettiin tosiasioden eteen.
Ensitietoa AA:n Auttava Puhelin; 09-750 200.
..jamassa. Seurusteluvaiheessa juominen oli normaalia, mutta paheni pian. Nyt tätä on jatkunut jo vuosikausia. Olen hankkimassa itselleni asuntoa..
Missä pojan äiti on? Oletko millaisissa väleissä? Olen itse onneksi hyvissä väleissä ex-vaimon kanssa. Olen asiasta hänen kanssaan puhunut pitkää ja perusteellisesti. Poika menee äidilleen, minä saan tavata säännöllisesti häntä. Yhteiselomme on kestänyt niin kauan, yli puolet pojan elämästä että hän on minulle kuin oma. Onneksi hänellä on hyvä äiti, en tunne hylkääväni häntä.
Olen oman mieheni kanssa käynyt pitkän taipaleen tässä alkoholiasiassa. Lupauksia ja niiden rikkomisia on riittänyt. On käyty katkolla useaan otteeseen, terapian jätti kesken, antabuksia syö hieman milloin sattuu eli yleensä putken jälkeen päivän tai kaksi. Jo se että hän myönsi että alkoholi on ongelma vei useita vuosia.
Mies käy AA;ssa siis milloin ei juo. Olen ollut AA;n sisar-ryhmässä eli al-anonissa joka on tarkoitettu alkoholistien omaisille. Suosittelen sinulle samaa ryhmää, sieltä saat parhaiten tietää millaista alkoholismi on, se on sairaus. Saat myös tukea itsellesi.
Tärkeintä on pitää huolta itsestäsi ja lapsesta. Miehesi ei siihen pysty. Valitettavasti kuulostaa siltä että miehelläsi on pitkä matka edessä, jos edes suostuu apua itselleen hakemaan.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja tässä vielä *virtuaalihalaus*.
Hyvät pyssyt, kyllä meitä alkoholistien vaimokkeita riittää. Oma avoliittoni on pahasti raiteiltaan miehen juomisen ja masennuksen takia, takana yhteiseloa 15 vuotta. Alkuaikoina viikonloppua vietettiin toki iloisina yhdessä ja baareissa käytiin, sehän kuului parikymppisten opiskelijoiden elämään. Vuosien saatossa huomasin, että miehen on päästävä joka viikonloppu, pe la, dokaamaan vaikka itse en olisi enää jaksanut hillua kapakoissa. Aikaa myöten syntyi ainoa lapsikin, toivottu ja odotettu. Jo odotusajan viikonloput vietin yksin tietysti kotona, mies liihotti baareissa edelleen. Ja lapsi ei mitenkään menoa muuttanut, vaikka niin luulin ja toivoin. Hoidin siis lapsen ja kodin työssäkäynnin ohella, ja haaveilin "normaalista perhe-elämästä". Nykyisin mies juo viikollakin, pari mäyristä saattaa mennä ihan noin vaan, eikä suurempaa krapulaa edes tule. Työnsä hän edelleen hoitaa hyvin, siitä en valita. Mutta viikonloput menee samaa rataa, ja loivennusta on otettava sitten aamuisin. Ällöttävä kaljan haju leijuu hänen ympärillään viikonloppuisin. Puolisen vuotta on nyt mennyt ihan päin peetä parisuhteessa, ei seksiä eikä mitään muutakaan, hän kun ei jaksa masentuneena innostua mistään (muusta kuin juomisesta, hah.) Hän myöntää ongelmansa alkoholin kanssa, mutta ei ole sitä tyyppiä, joka hakeutuisi hoitoon. Ja itse en aio osallistua mihinkään aa-toimintaan, minä en ole se alkoholiongelmainen, vaan hän! Eroa olen pyöritellyt mielessä jo hyvän aikaa, puhunut lapsellekin siitä, jos muutettaisiin omaan kotiin. Kallis ratkaisuhan se on, mutta yksi elämä käytettävänä, ja vietänkö sen sitten kärsien, en tiedä. Paljon hyvääkin miehessä on, hyvä isä ja fiksu ihminen selvinpäin, mutta viikonloput on silkkaa tuskaa minulle. Itse en alkoholia juurikaan käytä, viikonloput kuluu muutenkin kotitöitä ja asioita hoidellessa. Toivonkin hyviä vinkkejä sisaret, Lisbeth, sulla taitaa olla aika samanlaista taustaa.
Otan osaa. Mutta kerrot, ettet sinä ole ongelmainen vaan miehesi... Sellainen mitä? mitä? mitä? tunne tuli hetkeksi. Olen tavannut muutamia AL-Anonin jäseniä. Heillä tuntuu olevan hiukan eri käsitys asioita. Tuntuu että joillakin heillä on auennut jopa silmät. En kyllä suostu uskomaan että terve ihminen viitsisi katsella alkoholistisesti juovaa ihmistä 15 vuotta!!!
Niinhän se usein menee. Alkoholisti toimii syntipukkina eikä puoliso näe malkaa omassa silmässään vaan ikään kuin kaipaa olemassa olevaa olotilaa peittääkseen - tiedostamatta - oman sairautensa. Kun sitten juoppo sattuukin raitistumaan koko kuvio paljastuu ja ero on usein väistämätön.
Ahaa, siis mulla onkin joku sairaus tai ongelma, kun en ymmärrä alkoholistiani. Tuli vähän sellainen fiilis, että minäkö sen alkoholismin aiheutan, jessus. Ja että peittelen omaa sairauttani (?) syyllistämällä miestä juomisesta. EN ole häntä siitä syyllistänyt, vaan antanut asialle aikaa ja toivonut, että hän itse tajuaisi raitistua vähitellen, ihan oman terveytensä vuoksi. Ja ilmeisesti en ole terve ihminen, jos siltikin rakastan miestäni, onhan takana paljon hyviäkin aikoja ja yhteinen lapsi. Tosiaan olisi hauska tietää, mikä on tämä "kuvio", joka paljastuisi jos hän raitistuisi... Hän vaan pääsisi osallistumaan enemmän siihen vapaa-aikaan mitä lapseni kanssa viikonloppuisin vietän, harrastuksiin, ostoksille, ystävien tapaamisiin jne. Niihin hän ei krapuloissaan ole jaksanut/halunnut juurikaan osallistua. Että hui kauhistus, kestäisikö tuollaista tavallista perheen yhteistä aikaa kukaan?!?
Näyttää siltä että on naisia, jotka rakastuvat alkoholistiluonteeseen. Ja jos he sattuvat eroamaan niin kuvioissa on ennemmin tai myöhemmin mies - ja kuinka ollakaan taas alkoholisti!
Nämä naiset pitävät hyvää huolta. Auttavat ja tekevät parhaansa perheen ja miehen eteen. Uhrautuvat. Lulevat olevansa hyviä ja korvaamattomia. Minulla ainakin alkaa hälytyskellot soida jos heihin törmään (olen entinen juoppo ja kokemusta on) Jos ihan suoraan sanon, niin kaikessa jumaluudessaan nämä tyypit edesauttavat laitoshoitoon tai ennenaikaiseen hautaan siirtymistä.
Minusta nämä "emot" ovat sairaita. Itsellään heillä on ihan eri luulo itsestään - se on säälittävintä. Jotakin kauan sitten lapsuuden perheyhteisössä on tapahtunut. Viina voi olla ollut mukana kuvioissa. Mutta ei välttämättä. Joku epäterve kuvio kuitenkin varmasti.
Eli olen vakaasti sitä mieltä, että jos ihminen katselee ja sietää juovaa ihmistä - siinä samalla pakottaen lapsensakin siihen (kierre on valmis) - 15 vuotta, niin viimeistään nyt olisi ammattiavun paikka. Al-anon on kuulemma hyvä vaihtoehto myös joka ei sulje pois ensiksimainittua.
Mainitsemassi toisen "auttamisessa" on kyse puhtaasta vallankäytöstä joka on kätketty "hyvyyden ja uhrautumisen" kaapuun. Näen sieluni silmin miten jotkut tälläkin palstalla vierailleet naiset ovat "pelastaneet" miehensä mitä moninaisimmista alkoholin aiheuttamista tilanteista. Jos sitten mies päättääkin ottaa ohjat käsiinsä oman elämänsä suhteen lopettamalla juomisen niin erohan siitä useimmiten seuraa. Vaimo menettää hartaasti vaalimansa valta-aseman kun taas mies alkaa havaita ihmissuhdepelin todellisen luonteen raadollisuuden.
no nyt sitten "napsahti", sanoin ukolleni, että hänen elämässään on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko hän normalisoi juomisensa tai sitten pakkaan kamani ja painun muualle. Enpä ole ajatellut viettää elämääni alkoholistin kanssa, tiedän että elämällä on muutakin tarjottavanaan...
"Joko hän normalisoi juomisensa tai..."
Mitähän ajattelet juomisen normalisoinniksi? Olet antanut äijälle pitkän luvan todistaa että hänestä tulisi normaali juoppo, jos sinä et olisi esteenä ja jos seksin puute ei ahdistaisi niin että ei pysty juomaan normaalisti.
Seksin puutteeseen on muuten miehille olemassa vaikka kuinka paljon privaattistrippareita, seksibaareja, thaihierojia sun muita ammattilaisia. Miksiköhän homma pyörii niin hyvin.
Mäntti! Luuletko tosiaan, että niissä mainitsemissasi paikoissa käydään puutteen vuoksi?
Mutta miten akalla nyt menee? Tsemppiä joka tapauksessa. Ei tässä elämässä aina ole hurraamista. Toisaalta harva tänne kai hurraamaan on tullutkaan.