Eino Leinon päivää vietetään runoilija Eino Leinon syntymäpäivänä 6. heinäkuuta. Se on ollut vuodesta 1998 vakiintunut liputuspäivä, jota vietetään runon ja suven päivänä. Aloite runon ja suven päivästä on peräisin Veikko Sinisalolta. Hän ehdotti sitä vuonna 1991 kulttuuriministerille Tytti Isohookana-Asunmaalle. Wikipedia
Päivämäärä: torstaina 6. heinäkuuta 2023
Mitä päivä sinulle merkitsee?
Päivämäärä: torstaina 6. heinäkuuta 2023
Mitä päivä sinulle merkitsee?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eipä tämä sen kummempia merkitse, en edes muistanut. Mutta nyt kyllä kukat on erityisen reheviä, kun saatiin sadettakin.
Löytyi tällainen kukkatesti.
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/luonnonkukkatesti
Itse olisin kissankello ja kyllä se kuvaus minuun sopii, vaikka ei minulla kissaa olekkaan.
Minulle tuli lemmikki ja pidän itse niistä kukista paljon.
Sitä merkitsee,,, tänään on torstai 6.7.2023 ,,
aurinkoinen kesäpäivä,,,
Nostimme lipun aamulla auringonpaisteessa tuulen hulmutettavaksi, nyt se nuokkuu sateesta märkänä. Tyypillistä Suomen kesää, huomiselle näkyy jo sääkartalla auringon kuvia, lätköistä heijastuu taas poutapilvet ja auringonkilo. Värit ovat sateessa kirkastuneet, pölyt pyyhkiytyneet, on raikasta ja hapekasta hengittää, metsä kasvaa jotta kohina käy.
Aikoinaan kävin useampanakin kesänä Kainuun runoviikolla Kajaanissa asuneen ystäväni opastama. Nyt näkyy Kati Outinen olevan taiteellinen johtaja, ohjelmaakin hiukan vilkaisin, nauttisin varmaan annista.
Keskikesää vielä eletään, Eino Leinon runo Juhannus sopii vielä tunnelmiin.
Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen,
ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus,
ja juhla ja minttumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.
Kukkatestissä sain lemmikin, ja se onkin suloinen luonnonkukka, alkukesästä kukkii mättäinä omenapuitteni ympärillä. Kai tuossa luonnehdinnassakin jotain osuu kohdalleen.
Pienentyy mun ympärr elon piiri .........
:(
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie.
Sitkeä sinnkäs valkoapila.
Se onkin mieluinen kukja, se kelpaa myös elukoitten ruuaksi ja mehiläiset pörrää. Nättikin tuollsine kukkiva apilapelto tai pihalla ruohikkona.
Olen piikkiohdake, ei tarvitse testata.
Enpä muistanut tuota päivää ennenkuin näin lippujen liehuvan. Miki Liukkosen kuolema edelsi ikävästi tuota päivää. Hänen viimeinen kirjansa ilmestynee postuuminä.
Ei niin, että olisi paljon häneltä lukenut, mutta persoonana hän jäi kyllä mieleen.
Kukkatestissä minulle tuli metsäkurjenpolvi. Kovin mairitteleva oli taas kuvaus..))
Energinen ja sinnikäs apila olisin. Olen sitä aina tosiaan ollutkin, viime vuosina vaan voimat huvenneet. Mutta tulen toimeen vielä itsenäisesti.
. Runoja pitäisi olla esillä enemmänkin, niissä on niin paljon tunnetta ja kauneutta.
Minulla meni Miki Liukkosen kuolema tunteisiin. Itku pääsi. Samaan itkuun sulautui liian monen menetetyn nuoren sielu huonosti hoidetun mielenterveystyön vuoksi.
Olen katsonut Yle Arenasta Sivullinen -ohjelmaa, jota Miki Liukkonen veti.
Arenasta löysin myös Dora Siivosen vuosi elämästä kertovan ohjelman. Dora asui yksin Iniön saarella ympäri vuoden vielä 87-vuotiaana. Talvisin hän oli saaren ainoa asukas. Hän ei halunnut hoivakotiin vaan halusi elää itsenäistä elämää lapsuudenkodissaan.
Luin, että hän menehtyi 91-vuotiaana hoivakodissa, mihin oli joutunut muistivaikeuksien vuoksi.
Apilaksi itseni testasin. Lapsuudesta muistelen, että apila vaikutti lehmän maidon makuun. Siksi kai säännösteltiin ettei lehmät liiaksi apilaa syöneet. Onko oikea muistikuva vai unta, en tiedä.
Tykkään runoista.
Riipaiseva oli nuoren lahjakkaan kirjailijan kohtalo, niin surullisen yleinen tapahtumienkulku. Avunhuutoihin ei vastata ajoissa.
Suomessa on kesäisin paljon kulttuuritapahtumia pienilläkin paikkakunnilla. Monille taiteelliset harrastukset antavat tilaisuuden osallistua, kuulua jä näkyä. Eilen liputettiin Suomen kuvataiteen kunniaksi Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä. Taidemuseoissa ja puistoissa ” taiteiltiin” monin tavoin, esimerkiksi maalattiin yhdessä akvarellitaiteilijoiden kanssa, lapset muistettiin myös.
Lyriikka ei saa kovin paljon huomiota, vaikka sekin on hyvä mielen ravitsija. Onnittelu- ja muistotilaisuuksiin etsitään sopivia värssyjä ja ovathan laulujen sanatkin usein erinomaisia tunteiden tulkkeja. Jenni Haukio omalta osaltaan nosti lyriikan arvostusta toimittamallaan teoksella ” Katso pohjoista taivasta.”