Minäpä kerron. Elämäni miehet siis he joiden kanssa olen onnistunut olemaan suhteessa ovat kaikki olleet huumorintajuisia, itseironia on ollut yksi yhteinen tekijä, jollakin tapaa verbaalisti lahjakkaita, enempi hiljaisia kuin todella puheliaita, jollakin tapaa hellyttäviä, eivät erityisen ahkeria (luen miinukseksi), eivät kovin suosittuja naisten keskuudessa eräin poikkeuksin ja jotenkin erikoisia. Rosoisia, rikkinäisiä, elämää nähneitä ja niin poispäin. Hellyys on usein ollut se ensimmäinen tunne, jos puhutaan oikeaksi tärkeiksi muodostuneista suhteista. Ulkonäkö ei ole ollut vaikuttava tekijä vaan se vuorovaikutus ja selkeä kiinnostuksen osoittaminen. Ei mitään epäselvää, onko kiinnostusta vai ei. Näistä on lähdetty. Näin se mennee ehkä jatkossakin. Itselläkin on parantamisen varaa monessa suhteessa. Mutta jospa sitä parantaa niinkuin sika juoksuaan...
Mikä on ns. minun tyyppiäni
Anonyymi-ap
7237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rikkinäinen huora tai "damaged goods" tulee mieleen.
Ei jatkoon.
Toivottavasti tuli hyvä mieli. Suhteista puhuin ilman numeroita ja ikääkin on sen verran, että muutamia suhteita on ollut. Joten voin sanoa: älähän poika viitsi itseäsi munata.
Joku elähtänyt pubiruusu.
No niin. Nyt vähän puuroa ja maitoa , sitten hammaspesulle ja tarhaan. Älä leiki liikaa kännykällä.
Kuvailit just mut. 😊
En tiedä, onko se hyvä asia. Mutta hyvä tietää, että potentiaalia löytyy✌️
👍 Kivalta kuulostaa