Itseriittoisuudestani johtuen en malttanut olla avaamatta uutta viestiketjua.
Toinen syy miksi avasin tämän ketjun on se että olen aivan helvetin päissäni.
Ja kolmas - se varteenotettavin - on Stevie Ray Vaughanin musa joka ei päästänyt mua nukkumaan.
Ja sitten on se neljäs syy jota en tiedä.
Mutta jos viestiketjun avaa, jotain asiaa pitää olla. Eikö?
Asia on sanonnat. Asia on määritelmät.
Me ihmiset määrittelemme jotain joksikin. Määritelmät ovat liukuvia. Ja jos ette usko niin sanon esimerkin:
------------------------------------------------
Kaikki me ollaan yhtä mieltä siitä että kärpäsen paskalla menee huonosti? Ei voi niin huonosti mennä että olisi kärpäsen paska.
Mutta jos ajattelette kivensyöjää jonka päälle kärpäsen paska istahtaa, huomaatte että kivensyöjällä vituttaa.
-------------------------------------------------
Aika karkeaa kielenkäyttöä, mutta idea on se että ei ne määritelmät. Ei ne sanonnat. Ei ne mitä kuulet. Ei ne mitä näet.
Vaan se mitä olet.
Yksinkertaista, eikö?
Mutta helvetin vaikeaa. Kaikenlaista filosofista paskaa sitä voi kertoa kaikenlaisesta elämästä. Mutta kaikkien filosofisten paskojen jälkeen kaikista paras on DNA:n mainos:
"Elämä on"
Hötkyilkää siitä, vammmaiset.
Toinen syy miksi avasin tämän ketjun on se että olen aivan helvetin päissäni.
Ja kolmas - se varteenotettavin - on Stevie Ray Vaughanin musa joka ei päästänyt mua nukkumaan.
Ja sitten on se neljäs syy jota en tiedä.
Mutta jos viestiketjun avaa, jotain asiaa pitää olla. Eikö?
Asia on sanonnat. Asia on määritelmät.
Me ihmiset määrittelemme jotain joksikin. Määritelmät ovat liukuvia. Ja jos ette usko niin sanon esimerkin:
------------------------------------------------
Kaikki me ollaan yhtä mieltä siitä että kärpäsen paskalla menee huonosti? Ei voi niin huonosti mennä että olisi kärpäsen paska.
Mutta jos ajattelette kivensyöjää jonka päälle kärpäsen paska istahtaa, huomaatte että kivensyöjällä vituttaa.
-------------------------------------------------
Aika karkeaa kielenkäyttöä, mutta idea on se että ei ne määritelmät. Ei ne sanonnat. Ei ne mitä kuulet. Ei ne mitä näet.
Vaan se mitä olet.
Yksinkertaista, eikö?
Mutta helvetin vaikeaa. Kaikenlaista filosofista paskaa sitä voi kertoa kaikenlaisesta elämästä. Mutta kaikkien filosofisten paskojen jälkeen kaikista paras on DNA:n mainos:
"Elämä on"
Hötkyilkää siitä, vammmaiset.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jatketaan... kun kerran aloitin...
Ensinnäkin olen itse vammainen. Olen vammautunut. (jotta ei jäisi kenellekään epäselväksi?)
Nyt soi Faith No More:Evidence.
Sanoituksista poimittuja:"... I didn't feel a thing"
Se että kerroin että olen vammainen, ei varmaan ole kellekään yllätys.(Muutenhan kenkku olisi minut poistanut palstalta alta aikayksikön.)
Mä oon kuljaillut vammani kanssa vasta noin neljä vuotta.
Ihminen muuttuu. Maailma muuttuu.
Ei kaikki muutos ole pahasta, mutta nyt mä todellakin olen aivan helvetin päissäni ja jauhan jotain "lässyn lässyä".
Faith No More:"Cuckoo For Caca"... ja sanoituksista lainattua:"Shit lives forever"
ps.. tai parempi lainaus:"There's only one thing that separates the man"
ps.(seitsemäs). Tulipas kirjoitettua jotain aivan helvetin kännissä, mutta uskokaa tai älkää... tää on mun pakotie....(Bon Jovi)
Niin surkuhupaiselta kuin se kuulostaakiin niin en halua olla kivensyöjä.
Käsittämätöntä.
Me vain olemme sellaisia että arvostelemme toisiamme.
Vammaisuus tuntuu olevan edelleen nyky-yhteiskunnassa tabu ja vaikea kohdata. Ja sit puhutaan et yhteiskunta on kehittynyt ja muuttunut ; mutta millaiseksi? Ollaanko nykymaailmassa yhtään sen parempia kuin joskus esim.100 vuotta sitten jos ajatellaan vaikka suhtautumista yleensä vammaisiin, saatikka kehitysvammaisiin. Koska itse olenkehitysvamma-alalla töissä tulee vastaan lähes päivittäin erilaisia tilanteita ja reaktioita vammisuuden tiimoilta. Lähes joka kerta kun mainitsen olevani kehitysvammaisten asuntolassa töissä, on toisen osapuolen kommentti että "Varmaan tosi rskasta". Kertokaapa nyt mulle mikä tässä työssä on raskasta, koska en sitä itse ymmärrä. Syy miksi pystyn tekemään tätä työtä ilman "raskauden" tunnetta on varmaan se että en näe heitä vammaisina vaan aivan tavallisina ihmisinä joilla on omat puutteet ja ongelmat elämässä(fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset)aivan kuten meillä ei vammaisilla. Me kaikki ollaan ihmisiä, yksilöitä ja mahtavia persoonia huolimatta olemmeko vammaisia vai emme. Toiset vain tulevat toimeen ja pärjäävät ilman ulkopuolisen apua, tukea ja ohjausta ja toiset eivät. Olen kohta tehnyt tätä työtä 15 vuotta enkä vaihtaisi alaa; ainekaan vielä; mihinkään. Aika voi tuoda mukanaan muutoksi ja sitten katsotaan uudestaan mutta nyt kehitysvammaisten auttaminen selviytymään jokapäiväisestä elämästä on parsta mitä voin tehdä.
Mitä tarkoitat tuolla että määritelmät ovat liukuvia. Siis määritelmien tarkoitushan on kuvata jokin asia täsmällisesti. Esimerkkisi huonosti menevyydesta tarkoittaa sitä että käsite itse ei ole hyvinmääritelty. Jos joku joskus keksii antamaan täsmällisen määritelmän huonostimenevyydelle, voidaan eksaktisti luokitella meneekö kärpäsellä vai sulla huonommin. Siihen asti huonostimenevyys on määrittelemätön ominaisuus, josta voidaan vain saada jonkinnäköistä intuitiota.
Tarkoitan juuri sitä että määritelmät ovat liukuvia.
Luonnossa ei ole tarkkoja rajoja. Esimerkiksi et voi sanoa milloin yö loppuu ja aamu alkaa.
Hyvinmääritellyt käsitteet ovat tuntemattomia todellisuudessa. Tokihan ne toimivat omassa viitekehyksessään, mutta ne kuvaavat jotain tilannetta vain likimääräisesti.
Ja jos kärpänen määrittelee huonostimenevyyden käsitteen koskemaan itseään ja kivensyöjä itseään, ei voida sanoa kumpi on oikeassa. Ei voida sanoa eksaktisti kummalla menee huonommin. Kyse on vain määritelmästä.
Idea on siis se että huonostimenevyydelle ei voida antaa täsmällistä määritelmää. Ja laajemmin:Millekään todellisuuden ilmiölle ei voida antaa täsmällistä määritelmää. (vrt.epämääräisyysperiaate).
Ja tästähän tuolla alempana on kyse. Jollekin sopii sana vammainen, jollekin invalidi ja jollekin puinen hammasratas. Itselleni käy kaikki.
Tänään en ole helvetin päissään.
Tänään lopetin lukemisen. Lukemiseni loppui omiin jorinoihin mitä olen kirjoittanut.
Käsittämätöntä jorinaa sitä suoltaa "luovuuden"- ja humalantuskissaan...
En sinällänsä ihmettele että kirjoittelen kaikenlaista juovuspäissäni yön pimeinä tunteina. Yöllä ajatus lentää.
Ja näin selvinpäin (jos kukaan enää uskoo että kirjoitan selvinpäin) Tom Waits:n jorinatkin kuulostavat varsin hienoilta.
Yöllä olen vapaa koko maailmasta. Yöllä on vain ajatukset ja ajatuksissa ei ole olemassa rajoja. Yöllä olen tosiaankin vapaa.
Ootko tullut siihen ikään, että saat keppanaa kaupasta ? Tuntuu vaan siltä, kun noita sun tilityksiä lukee ! Tosi käyttäjä vetää mieliala lääkkeitä ja piriä, vasta silloin alkaa kynä lentämään. Kokeileppa !
Heh. Onneksi en ihan "tosi"-käyttäjä ole.
Mitään mielialalääkkeitä ei edes huvita käyttää. Todellisuus täytyy ottaa sellaisena kuin se tulee vastaan. Joko päissään, selvinpäin tai krapulassa.
Ja varmaan uskon että jos vetää mömmöjä niin ajatus voisi lentää kauemmas sfääreihin mitä pelkällä kaljalla. Mutta ei kiinnosta.
Nuo humalaiset tilitykseni ovat senverran joutavanpäiväisiä (suomennos:paskaa) että niistä nyt ei paljoa kannata välittää. Itse olen sitä mieltä että ne voisi poistaa kaikki.
Mutta jotain hyvääkin. En terrorisoi koko palstaa, vaan sen verran "järkeä" humalassakin on että pidän jorinani yhdessä tai kahdessa ketjussa.
Ja iästäni. Isot pojat ostavat mulle kaljaa, täytinhän juuri vasta kuusi vuotta. (Tämä ikä sopii ainakin suurimpaan osaan korreloimaan kirjoitusteni tasoa).
Tänään mä muuten vedin perseet olalle..