Minusta on kyllä merkillistä tämä kummeus joillekkin, välttämättä ei pidetä minkäänlaista yhteyttä kummilapseen, ei edes pienintä.
Meillä lapsen yksi kummeista ei pidä minkäänlaista yhteyttä lapseeni, ei edes syntymäpäivänä ja jos joskus näkee, niin ei kyllä millääntavoin näytä kiinnostusta lapsesta.
Lapsi odotti aikanaan tältä kummilta syntymäpäivänä pakettia (kun muutkin kummit toi) eipä näkynyt, jouluna tulee paketti kun kummin äiti sen hommaa ( kummi yli 30v ja hyvissä hankkeissa, joten rahaankaan ei voi vedota). Itselleni se lahja ei olisi tärkein, mutta lapselle on. Olisi kiva jos tämä kummi joskus soisi muutaman minuutin ja soittaisi lapselle tai kun joskus käy (harvoin kylläkin) jakaisi muutaman hetken lapsen kanssa.
Itselläni on kaksi kummilasta, ja olen yrittänyt kyllä huomioida heitä aina tavatessa jollain tavoin. Synttärit ja joulut kyllä muistan ja nimmarina onnittelut annan.
Kannattaa miettiä kaksikertaa kummiksi ryhtyessä olenko siihen valmis, sillä mielestäni kummeus on muutakin kun nimi kummi todistuksessa.
Meillä lapsen yksi kummeista ei pidä minkäänlaista yhteyttä lapseeni, ei edes syntymäpäivänä ja jos joskus näkee, niin ei kyllä millääntavoin näytä kiinnostusta lapsesta.
Lapsi odotti aikanaan tältä kummilta syntymäpäivänä pakettia (kun muutkin kummit toi) eipä näkynyt, jouluna tulee paketti kun kummin äiti sen hommaa ( kummi yli 30v ja hyvissä hankkeissa, joten rahaankaan ei voi vedota). Itselleni se lahja ei olisi tärkein, mutta lapselle on. Olisi kiva jos tämä kummi joskus soisi muutaman minuutin ja soittaisi lapselle tai kun joskus käy (harvoin kylläkin) jakaisi muutaman hetken lapsen kanssa.
Itselläni on kaksi kummilasta, ja olen yrittänyt kyllä huomioida heitä aina tavatessa jollain tavoin. Synttärit ja joulut kyllä muistan ja nimmarina onnittelut annan.
Kannattaa miettiä kaksikertaa kummiksi ryhtyessä olenko siihen valmis, sillä mielestäni kummeus on muutakin kun nimi kummi todistuksessa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heti tuli mieleen tilanne kun olette häntä kummiksi pyytäneet. Minkälainen se oli? Itselläni on kaksi kummilasta, joiden arjessa olen päivittäin mukana. Se on ihanaa. Jokunen aika sitten ystäväni pyysi minua lapsensa kummiksi. Kieltäydyin. Katsoin että kummina oleminen on muutakin kuin lahjojen jakoa merkkipäivisin, ainakin minulle se on. Tätä muuta ei yksinkertaisesti olisi minulta tälle uudelle lapselle riittänyt, ainakaan tarpeeksi. Kummiudesta pitää uskaltaa kieltäytyä ettei käy niinkuin teidän tapauksessa.
Vanhemmilla on kovat odotukset kummilta. Lasta pitäisi rakastaa kuin omaansa ja tavata jatkuvasti, huolellisesti harkittuja lahjojakin vielä antaa. Kummiusasiassa pätevät samat lainalaisuudet kuin muissakin luottamustehtävissä (esim. taloyhtiön hallitus): kuraa kaatuu päälle, teet mitä tahansa. Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat, eikä voimia aina riitä kaikkeen, olkaa siis armollisia kummeille.
Olen itsekin äiti ja kummi. Oman kokemukseni mukaan kummius toimii parhaiten silloin, kun vanhempien ja kummien välillä on jo luonnostaan vahva side, johon lapset tulevat mukaan luonnollisena osana. Mutta mistä tietää, kenen ystävän kanssa suhde on sama vielä 15 vuoden päästäkin? Hyvä, että kummeja voi valita useampia, ehkä edes yksi näistä kummisuhteista onnistuu.
Kummin pitäisi soittaa ja pitää yhteyttä jne. Miksi kummilapsi ei voi sitä tehdä? Oma kummipoikani ainakin soittelee minulle jos en hänen mielestään tarpeeksi tiuhaan yhteyttä pidä ja kiva niin :). Seuraavan kerran kun muksu narisee että kummi ei pitdä yhteyttä lykkää sille luuri käteen. Ei se muistaminen ja yhteydenpito ole pelkästään kummin asia.
en ole edes osannut ajatella, että kummius olisi joku kahle jalassa ja aina pitäisi olla ostamassa, muistamassa, soittamassa. kummin lapselle.
on ne synttärit minullakin ja meillekin voi piipahtaa kylään saa piirtää ja kirjoittaa ja muistaa kummia.
mutta kun ei kutsuta edes synttäreille niin miksi muistaa lahjallakaan.
Ihan hienoa että on monenlaisia mielipiteitä.
Mutta miksi ryhdytte kummeiksi jos ette halua millän tavoin sitä kummi lasta muistaa?
En tarkoittanutkkaan että pitäisi olla aina lahjoja hankkimassa, mutta se olisi vähintä mitä voisi tehdä. Kannattaisi ehkä tarkkaan miettiä mitä se kummiksi ryhtyminen on, ja mitä sillä tavallaan lupaa. Tuskin me vanhemmat kysellään tarkasti kummilta miten hoidat kummiutesi. Moni vanhempi uskoo että se olisi jo tiedossa kummilla mitkä on kummin "velvollisuudet".
Kylläpä meillä ainakin kumeja kysyessä oltiin innoissaan, mut ei enää muutaman vuoden kuluttua.
Ja jos kyse on pienistä lapsista tuskin he tajuavat itse olla yhteyksissä kummeihin, kyllä se on mielestäni kummin puuhia silloin tällöin ottaa yhteyttä lapseen.
Ja mitä niihin lahjoihin tulee kyllähän se on ollut aika kauan tapana kummi lasta muistaa esim, syntymäpäivänä. EI SE HINTA, VAAN LAATU(aika) tuskin se kovin montaa taloutta nurin veisi jos pienen paketin tuo lapselle, ja ennenkaikkea tulee itse (mikäli ei matka ole esteenä), kyllä me vanhemmat kahvit keitetään.
Niin, tuleekin mieleen että olettekos te kenties myös muuttuneet vuosien varrella. Kannattaa välillä katsoa peiliinkin ennen kuin alkaa syyttelemään muita. Minulla on itselläni kaksi kummipoikaa, joista kummastakaan en oikein pidä, enkä heitä nykyisin edes näe. Kyllä voisin pitää yhteyttä, koska kummi olen, mutta kun ei vanhemmatkaan pidä minuun saatikka sitten että kummilapsesta joskus jotain kuuluisi. Molemmat ovat jo niin isoja, että osaavat kirjeen/sähköpostia laittaa.
Eli mikä yksinoikeus kummilla on vaan muistaa lasta, voi se mennä toisinpäinkin. Lahjanosto ei ole ongelma, ei se minua haittaisi, jos joskus niistä lapsista/vanhemmista kuulisikin, mutta nyt on ihan sama kuin ostaisit jollekin tuntemattomalle lapselle lahjan, joka tulee kadulla vastaan.
Ja silloin kun kummiksi lupauduin, oltiin vielä todella hyviä ystäviä, mieheni ja kummilasten vanhempien kanssa porukalla liikuttiin paikoissa. Jostain syystä vaan nämä lapselliset sitten jäi pois tai heidän puolelta yhteydenpito loppui, ikään kuin me oltaisiin eriarvoisia (ala-arvoisia), kun meillä ei lapsia ole. Vaikea sitä on tietää miten elämä muuttuu, kun kummiksi lupaudutaan, varsinkin jos ollaan hyviä kavereita, tottakai sitä ajattelee, että meidän ystävyys kestää.
Tuttua meilläkin. Oli tässä taannoin esikoisen kevätjuhla ja kummit oli pyydetty mukaan. Pariskunnasta toinen oli ulkomailla ja toinen vierailemassa paikkakunnallamme mutta ei pyynnöstä/soitosta (samana päivänä)huolimatta saapunut paikalle. He käyvät usein paikkakunnalla jossa asumme, mutta meille asti eivät vaivaudu. Omaa kummilastamme muistamme vierailuilla ja postitse ja puhelimitse. Vaikka välimatkaa on n. 250km haemme kummitytön meille tai käymme jossakin yhdessä. Lapsemme kysyi miksi kummi * ei tullut? Emme osanneet vastata vaan hän kysyy tältä kummilta kasvotusten (muiden aikuisten lääsnäollessa) miksi ei tullut. Matka ei tuskin ollut este, kummi oli 2km päässä juhlapaikasta. Olisi edes ilmoittanut ettei pääse. Onneksi toiset kummit tulivat vastavasten paikalle 100km:n päästä! Meitä on moneen junaan ja toiset ovat assan wc:ssä lukkojen takana :)
Hyvä, että lapsellanne on muitakin kummeja ja sellaisia jotka muistavat.