Ihmettelen itseäni. En tiedä enää miksi käyn täällä edelleen tarkistamassa oletko kirjoittanut minusta jotain negatiivista. Miksi teen sitä, kun olen jo kauan sitten turtunut niihin viesteihin, eivätkä ne enää tunnu miltään. Ehkä mietin miksi kirjoitat niitä, kun et saa enää mitään vastinetta. Odotatko, että uudelleen vaipuisin epätoivon valtaan. Ehkä et tiedä, ettei sellaista voi tapahtua kahta kertaa.
En enää tiedä miksi
Anonyymi-ap
18404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mullakaan ei ole mitään järjellistä syytä käydä täällä ja silti käyn.
Olen loppuun väsynyt. En jaksa enää välittää edes periaatteesta siitä, haukkuuko se nainen täällä minua. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on. Jatkakoon vaikka lopun elämäänsä. Kirjoittakoon vaikka kirjan, jossa vatvoo ja erittelee yksityiskohtaisesti miten ruma, sairas ja vammainen olen. En jaksa enää yrittää vaikuttaa asiaan, kun millään mitä sanon ei ole mitään merkitystä, eikä ole koskaan ollutkaan.
Olet harhassa, haukkaa välillä happea. Lähde aamukävelylle ihmisten ilmoille.
En ole harhassa, olen täysin loppu. Rakastuin siihen naiseen enemmän kuin keneenkään koskaan ja näin siinä kävi. Olen loppuunkulunut, en tule tänne enää.
Olisko palstan runopoika kuitenkn niin, että sinä itse kirjoitat nämä proosat tänne joko niin, että haukut naisia tai esiinnyt miehiä/miestä haukkuvana naisena? Jotenkin ontuu tämä näytelty uhrinarratiivi raskaasta taakasta
Ja siinä joku haukkumista harrastava kävi rutiiniin omaisesti kategorisesti kieltämässä tällaisen ilmiön olemassaolon. Minä näen kaksi klovnia apmies ja sinä
Miksi haukkuisi? Mietipä nyt
Mitä jos olet palstaharhassa ja vain kuvittelet että ne haukkimaviestit on sinulle?
Entä jos niin ei olekaan ?
No tämä!
Todellakin menee niin roudasta rospuuttoon taas, että omalle pihalle huutamaan vaan näin symbolisesti ilmaistuna
Munkin pitäis jo lopettaa täällä käyminen. Turhaa ajan haaskuuta, kun voisin hoitaa asiaa livenä yhtä lailla ja paremminkin.
Sama tilanne täälläkin. Mies ei ole palstalla eikä kiinnostunut. Tuskin muistaakaan enää, sentään melkein kymmenen vuotta kulunut.
Mä taas käyn katsomassa oisko täällä jotain kivaa juttua. Mutta aina on jotain negatiivisia. Että silleen.
Sama täällä. Toinen on sen tyyppinen ihminen, että ei kirjoittelisi negatiivisia, mutta eipä kirjoittele positiivisiakaan...
Mulla ei toivoakaan, että just mulle kirjoittais mun kaipaamani nainen, mutta jos ikinä kirjoittais, en kyl haukkuis enkä muutakaan negaa kirjoittais hänestä tai hänelle. Aijuujoo no sen verran negaa kirjoittaisin, että valittaisin tätä karmeeta ikävää ja tyhjyyttä, minkä jätti hänen lähtönsä. Muita negoja tuskin laittaisin, jollei kaipaus sitten iskisi niin lujaa jos huomaisin hänen tekstin mulle, että pitäis ihan vollottaa alkaa, ni siitä sit ehkä valivali. No, nyt ku aattelen tarkemmin, niin eihän siinä muuta tuliskaan ku sitä negaa, koska valittaisin ikävää ja tuskaa. Pitäis sit kai olla vastaamatta mitään, ni ei tulis kirjoitettua mitään negoja. Sori että kirjoitin tämänkään tekstin tähän.
Teillä kaikilla,on ikävä siihen tunteita liikuttavaan aikaan menneessä
Siihen kun sai tuntea ja tunteita heräsi…
Eräänlainen sopeutuminen menossa yksin elämiseen ja sinkkuelämästä joka
Ei tavallisesti elettynä ole mitenkään tunteisiin keskittyväää vaan melko tylsää.
Kyllä sitäkin saa ikävöidä ja kaivata … tunteitaan meinaan…
Ja ikävoivien ihmisten tekstit voi trikkedoidä tunteita pintaan edes vähän
Vaikka ne eivät ole omilta kaivetuilta vaan jonkun vaan jolkkin kirjottamia…
Ehkä ajattelet asioita väärin? Harvemmin ihmiset ovat niin pahoja, että haluavat toiselle vain pahaa (negatiivisuus, uhriutuminen jne.). Enempi uskon, että yrittävät jotain tilanteita läpikäydessään oppia jotain, miksi koki jonkun asian niin kuin koki tai oliko toisen käytöksessä jotain sellaista miksi tilanne oli mitä oli?
Sairas mieli voi olla paha, säälimätön, ylireakoiva, pahan mielen tuova ... Vähemmän ymmärrettävä tilanne kulku. Asioiden oikeanlainen käsittely, johon liittyy myös itsekritiikkiä on hyvästä, koska riitatilanteisiin tarvitaan aina kaksi.
Mikä ruokkii kärjistymisiä, se on minusta hyvä kysyä itseltä? Asioiden käsittely itselle voi viedä oman aikansa. Mikä toisen käytöksessä, tekemisessä, sanomisessa ärsyttää itseä? Onko niistä hyvä, järkeväkin syy ärsyyntyä? Miksi tilanteet kärjistyvät? Tai niistä syntyy itselle ongelma?
Luottamuksen puute toiseen synnyttää epäilyjä aina. Arvaamaton ihminen huijaa aina lopulta.