Neuroleptit ja unettomuus

Yleistän omasta kokemuksestani. Minä tarvitsen unilääkkeitä jatkuvasti. Ennrn neuroleptien käyttöä nukkuminen oli hyvää, enkä ollut koko elämäni aikana käyttänyt yhtäkään unilääkettä. Ei ole ollut tarvetta. Ja kyllä, olen elinikäistä neuroleptilääkitystä vastaan omalla kohdallani. Voin selvästi paremmin ilman neuroleptejä, ja elämäni on paljon helpompaa ilman niitä. Pitkä kokemus.

Niin, mikä nimi meni väärin?
Neuroleptit on ainakin edelleen voimassa oleva lääkeryhmän nimi.

Neuroleptic ovat se alkuperäinen nimi ja kuvaa paremmin lääkkeiden toimintaa kuin anti-psykootit. Ne lääkkeet tosiaan lamaavat hermostoa. Uusi termi anti-psykoottinen lääke on osaksi lääketehtaiden ja psykiatrien yritys pestä noiden lääkkeiden mainetta. Neurolepti on edelleen ihan validi lääketieteen termi.

Neuroleptien kutsuminen "antipsykooteiksi" on harhaanjohtava kahdesta syystä. Laajan meta-analyysin (Leucht et al 2017) mukaan ne vähentävät positiivisia eli psykoosioireita vain 23 % lääkeriippuvaisista koehenkilöistä, eli käytännössä 76 % ei tule kunnon vastetta edes psykoosioireisiin. 14 % plasebolle satunnaistetuista saa saman vasteen, ja absoluuttinen ero lääkkeen ja plasebon välillä on keskimäärin 6 pistettä PANSS-skaalalla. Nuo kyselylomakkeisiin pohjautuvat mittarit mittaavat aika lailla kaikkea mahdollista epämiellyttävää ja epätoivottavaa tunnetta ja käyttäytymistä niin tiheästi, että pienet ohimenevät muutokset ihmisen mielentilassa ja voinnissa lisäävät helposti paljonkin ihmisen pisteitä noilla mittareilla. Kun absoluuttinen ero on kuusi pistettä 210 pisteen skaalalla, ero on niin olematon, ettei sitä huomaa potilaan voinnissa. Toisin sanoen psykiatri ei huomaisi, syökö potilas plaseboa vai aktiivista lääkettä, jos joutuisi sitä arvioimaan. Mielenterveyden häiriötä mittaavat skaalat eivät mittaa dikotomisesti mitään, kuten esimerkiksi sydänkohtauksen saamista, eivätkä ne mittaa mitään biologista ilmiötä vaan tunnetiloja ja niiden ilmentämistä. Kun kokeet on tehty huolimattomasti eikä todellista lääkkeetöntä kontrolliryhmää ole olemassa, vaan plasebolle ajetuista suurin osa kärsii lääkkeiden komplikaatioista vieroitusoireiden johdosta, niin nuo epämääräiset tunnetilat ja reaktiot tulkitaan helposti johtuvaksi sairaudesta, eivätkä esimerkiksi vieroitusoireista. Pitkällä aikavälillä on lisäksi pikemminkin näyttöä siitä, että neuroleptit lisäävät tilastollisesti psykoosiriskiä.

Neuroleptien kutsuminen antipsykooteiksi on myös siinä suhteessa harhaanjohtavaa, että niitä käytetään paljon esimerkiksi lasten käytöshäiriöiden hoitoon ja niiden käyttöaihe on muutenkin laaja. Neurolepti viittaa paremmin niiden yleiseen vaikutusmekanismiin, jonka sivuseurauksena voi jonkun psykoosiin liittyvä kiihtymystila vaimentua hieman. Samasta syytä on mahdollista, että aggressiivisen lapsen tunneilmaisu tasoittuu, koska ne lamaavat tunteita. Lääkärit tosin pitävät ihmisiä hieman heikkolahjaisina olettaen, että psykoosisairas ihminen ei käsitä, ettei lääke korjaa mitään välittäjäaine-epätäsapainotilaa hänen hermostossaan ja että psykoosi ei tosiaan ole kuin korkea kolesteroli. Monesti lääkärit ovat tässä oletuksessaan myös oikeassa, ihmisiä on helppo aivopestä, vaikka lääkärien puheissa ei olisi mitään logiikkaa eikä järkeä.