Tänään aiheena pitkän sinkkuuden aiheuttama itsenäisyyden tunne, josta on alkanut nauttimaan.
En ole ennen osannut ajatella sitä kuinka olen alkanut mieltään asioita elämässäni "mun asioiksi" ja "mun reviiriksi" ja kun tulen tilanteeseen jos jota kuta tapailen huomaankin että nousee niskakarvat pystyyn ihan kun joku yrittää astua "mun asioiden " alueelle. Alkaa ärsyttämään ja tulee tunne että kohta joudun alkaa puolustamaan et tää on mun elämä ja mun asioita.
Pitkä sinkkuus on saanu mut kokeen ylpeyttä siitä että tämä on yksin mun elämä ja mun valinnat. Kotini olen mieltänyt mun reviiriksi jota suojelen omana pesänäni kaikilta vierailta. Jotenkin jos kotini asioihin puututaan, tuntuu kuin reviirini alueelle tultais liikaa.
Pitkä sinkkuus myös on saanu mut nauttimaan omasta rauhasta, jotenkin jatkuva mun iholla kiinni olo alkaa tuntuu ahdistavalta ja kaipaan omaa tilaa. Sitä henkilökohtaista reviiriä joka on yleisimmin ihmisillä joku 45 cm - 1 metri.
Olenko aina kokenut näin vai onko tää nyt kun pitkään sinkkuna ollu vai onko vaan ehkä väärä ihminen jota tapailen? Ehkä en olekaan niin kiinnostunut hänestä kun luulin,
Onneks tapailu on aikaa kun tutustutaan ja mietitään toimitaanko yhteen ja kasvaako tunteet vai ei. Tässä kohtaa voi vielä laittaa pakin reilusti päälle kun ei olla vielä edes seksuaalista puolta aloitettu.
En ole ennen osannut ajatella sitä kuinka olen alkanut mieltään asioita elämässäni "mun asioiksi" ja "mun reviiriksi" ja kun tulen tilanteeseen jos jota kuta tapailen huomaankin että nousee niskakarvat pystyyn ihan kun joku yrittää astua "mun asioiden " alueelle. Alkaa ärsyttämään ja tulee tunne että kohta joudun alkaa puolustamaan et tää on mun elämä ja mun asioita.
Pitkä sinkkuus on saanu mut kokeen ylpeyttä siitä että tämä on yksin mun elämä ja mun valinnat. Kotini olen mieltänyt mun reviiriksi jota suojelen omana pesänäni kaikilta vierailta. Jotenkin jos kotini asioihin puututaan, tuntuu kuin reviirini alueelle tultais liikaa.
Pitkä sinkkuus myös on saanu mut nauttimaan omasta rauhasta, jotenkin jatkuva mun iholla kiinni olo alkaa tuntuu ahdistavalta ja kaipaan omaa tilaa. Sitä henkilökohtaista reviiriä joka on yleisimmin ihmisillä joku 45 cm - 1 metri.
Olenko aina kokenut näin vai onko tää nyt kun pitkään sinkkuna ollu vai onko vaan ehkä väärä ihminen jota tapailen? Ehkä en olekaan niin kiinnostunut hänestä kun luulin,
Onneks tapailu on aikaa kun tutustutaan ja mietitään toimitaanko yhteen ja kasvaako tunteet vai ei. Tässä kohtaa voi vielä laittaa pakin reilusti päälle kun ei olla vielä edes seksuaalista puolta aloitettu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
minäkin nautin :)
Jos tapailet eikä tunnu hyvältä ja nousee niskakarvat pystyyn niin ei varmaan ole sulle oikea.
Minä en nauti. Haluaisin elää yhden naisen kanssa kenellä on samat pyrkimykset elämässä kuin minulla. Sinkkuus on tylsää. Saa toki mennä ja tulla oman mielen mukaan, mutta ei saa rakastaa romanttisesti ja tuntuu että hän puuttuu. Yhteenkuuluvuus on tärkeä tunne myös. Itseäni ei kiinnosta mitkään sinkkuna puuhastelut. Mieluummin olisin vaimon kanssa kotona ja keskittyisin siihen että meidän asiat olisi hyvin.
Sinusta tuskin koskaan tulee onnellista, kun onnesi riippuu jostakin toisesta ihmisestä. Mielikuvituksen tasolla se ehkä toimii, mutta käytännössä tulee aiheutumaan ongelmia ja mielipahaa, mitä sinkkuna ollessa ei tarvitse kokea.
Voi kauheaa. Ei onnellisuus ole minulle minkään arvoista. Jos tulet onnelliseksi niin kai ymmärrät että se päättyy? Onni kääntyy aina lopulta epäonneksi. Joku todella hyvin menestynyt voi erehtyä luulemaan että se kestää mutta pettää itseään. Ihmisen luulot itsestään ja omasta onnestaan ovat vain luuloja jotka katoavat.
Onni on myös pitkälle itsestä kiinni.Elämässä pitää vain etsiä ja löytää ne pienet onnen kultajyvät :)
Ei se onni ole vain jotain ihmeellistä vaan se voi löytyä ihan arkisista jutuistakin. :)
Sanoisin että onni on myös hyvä parisuhde joka löytyy samankaltaisesta ihmisestä kuin itsekin on. :)
♡
Kauheasti parjaatte toisianne, kun koette ja ajattelette toisin. Miksi noin teette. Osa on onnellisempia sinkkuina, osa parisuhteessa. Osa tykkää ihmisistä ympärillään ja osa tykkää muutoinkin olla enempi itsekseen. Itseäni ihmetyttää vain ajattelunne mustavalkoisuus. Ei parisuhteen tarvitse tarkoittaa jatkuvaa kyyhöttämistä toisen kyljessä jne. Elämästä tulee aika yksitotista noin värittömällä asenteella.
En mä mitään ole parjannut.
♡
Herää kysymys, mitä onni sulle merkitsee?
Olen samaa mieltä, mutta tilanne voi muuttua jos kohtaan suunnilleen ikäiseni miehen, joka ns. kolahtaa kaikin tavoin. Silmin avoimin kuljen ja katselen niitä ihania tummatukkaisia, jospa löytyisi sopiva.
Mitä jos onkin vaaleat hiukset? Laitatko silmät kiinni.