Masentuneille.

Pidän itseäni ehkä hieman masentuneena. Tai pidin ja syynä oli elämän vastoinkäymiset.
Lääkkeitä en halunnut ja purin murheeni veljelleni tai jonnekkin päin nettiä. Myös pelien pelaaminen ja elokuvien kattominen auttoi. Katoin 6 elokuvaa kahden päivän aikana.
Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, kun on kesälomakin alkamassa ja kaikkea. Menneet vaivat ovat enään pieniä murheita, joita sitten murehditaan iltaisin, jos siihen on aikaa.

Ottakaamme sitten huomioon, että tätä masennusta on niin monenlaista. Hyvä kun jotkut selviää "pelkällä säikähdyksellä". Ja erottaisin vielä tässä yhteydessä aidon masennuksen tuosta mielialan laskusta

Toihan se on se yleisin itsekusetus masennuksessa ja ja yleensä huomataan vahinko liian myöhään että siihen enään henkilökohtasesti voisi vaikuttaa.

Samat ajatukset. Itse sinnittelin liian kauan ilman apua! Tulokset olisi voineet olla erittäin pahat, jos en olisi rohkaissut mieltäni ja lähtenyt juttelemaan ammattilaisille. Pikkuhiljaa sain lisää vihreää valoa omille päätöksille, jotka syntyivät hitasti mutta varmasti. Ammattilainenhan ei saa puuttua suoraan asiakkaan elämään. Hän vain avustaa keskustelun välityksellä asiakasta näkemään itse asiat eri tavoin. Ovat myöskin ymmärtäväisiä.

Lisänä oli lääkitys, joka oli hyvä lisuke selviämiselle. Sitä ei vain pidä heittää liian aikaisin pois, ettei masennus iske uudelleen. Minulla se on purkamiskokeilussa, keskustelujakaan en enää tarvitse. Olen vahvempi ja näen asiat toisin kuin vuosi sitten..

Paljon rohkeutta ja tsemppiä, koska me kaikki voimme selvitä.. Apu ei ole häpeä.