Mut on valittu esimiestehtäviin, alaisia liki 20. Homma henkilöstöhallintoa, ohjausta, kannustamista, rekrytointiin osallistumista, kokoustamista. Homma kusee vaan siinä, että poden visiin (ei diagnosoitu) 2-suuntaista mielialahäiriötä, jonkinlaista sosiaalista jännittämistä ja ahdistumista (sosiaalinen fobia?)ja masennuskausia. Ahdistaa jo nyt vaikka duunin vaihtoon aikaa vielä muutama viikko. En tiedä edes tuosta alasta juuri mitään, eli tiedollinenkin puoli tai sen puute ahdistaa.
Mitä tässä tekisi? Onko näille oireille vaan parasta hoitoa se, että "siedättää" itseään piku hiljaa sosiaalisemmaksi, totuttautuu? Olen kuullut että mm. sosiaaliselle fobialle auttaisi tämä siedätyshoito eli rohkeasti haasteita vastaan vaan.
Onko muilla samoja kokemuksia vastaavissa tehtävissä??
Mitä tässä tekisi? Onko näille oireille vaan parasta hoitoa se, että "siedättää" itseään piku hiljaa sosiaalisemmaksi, totuttautuu? Olen kuullut että mm. sosiaaliselle fobialle auttaisi tämä siedätyshoito eli rohkeasti haasteita vastaan vaan.
Onko muilla samoja kokemuksia vastaavissa tehtävissä??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos tiedottomuus uudesta työstä ahdistaa mene käymään uudella työpaikallasi tutustumassa ihmisiin ja työympäristöösi. Ota selvää kenen puoleen voit töissä kääntyä, jos sinua askarruttaa jokin asia. Ja voithan ajatella asiaa siltä kannalta, että jos uusi työ osottautuisikin sinulle liian isoksi palaksi ei sinua siellä kukaan pakota olemaan. On kuitenkin hyvä että otat vastaan haasteita, etkä jää jumittamaan paikoillesi. Vain silloin voit oppia tuntemaan rajasi. Ja niinhän sitä sanotaan että ei yrittänyttä laiteta! Tsemppiä!
Ota yksi asia kerrallaan, niin mörkö ei kasva liian suureksi hallita.
Uudessa hommassa ollaan aina alussa, eihän kukaan ole seppä syntyissään, vaikka jotkut niin ehkä kuvitteleekin. : )
Anna itsellesi mahdollisuus kokea ja oppia uutta vaikka hiukan kompuroidenkin äläkä paketoi itseäsi valmiiksi johonkin itse keksittyyn diagnoosiin. Sä selviät hommista juuri niin hyvin kuin sillä hetkellä osaat ja voit. Keskity siis vaan kulloikin käsillä olevaan asiaan, se riittää.
Työniloa!
- ja vieläkin ahdistaa, välillä. Muutenkin samankaltaiset oireet, vaikka tuota 2-suuntaista en (vielä) ole epäillyt...
Itse asiassa en osannut hirveästi etukäteen pelätä, sillä vaikka olin jo viime vuoden esimies-harjoittelun pohjalta välillä aika poikki niin odotin, että tilanne muuttuu kun oma esimies vaihtuu (org. uudistuksessa). No muuttuihan se; uusi on kyllä entistä monessa mielessä paljon parempi, mutta dynaaminen "kaaos"-johtaja, jolla itselläänkin näyttämisen paikka. Niin että vauhti on kova, uusia kehitysideoita tulvii, vaikka operatiivisen toiminnan pyörittämisessäkin täysi työ (entistä pienemmällä porukalla).
Mitäpä osaisin antaa neuvoksi, edellisten lisäksi... ainakin sen ettei työllä pidä itseään liikaa kuormittaa, se pahentaa oireita. Ja jos et ennen ole esimiestehtävissä ollut, niin siihen voisi saada tukea tiedollisen esimieskoulutuksen lisäksi esim. mentoroinnista, jos sellaista on tarjolla.
Tsemppiä - kaikki mikä ei tapa, vahvistaa:-)
"Tsemppiä - kaikki mikä ei tapa, vahvistaa."
Jos osaa ottaa opikseen.
Tuosta bipolaari-häiriö epäilystä kannattaisi kysyä joltain ammattilaiselta. Jos on, niin sitäkin voidaan hoitaa: mitä pikemmin, sen parempi.
Kiitos teille kannustuksesta! Itse mietin myös tuota tulta päin menoa. Eiköhän se siitä. Hyvää kesää! :)
Hieman tuttua. Ihmissuhdeongelmat yms. vaivaavat. Ainakin yhden työtoverin kanssa otettu kerran todella kovasti yhteen. Kammoksuttaa! Pelottaa! Mutta ei auta mikään. Täytyy vain yrittää uskaltaa. Onneksi rakastan työtäni, joten se hieman auttaa tässä "esimiestyössä".