Onko kellään muulla sellainen olo ettei voi kirjoittaa tänne mitä todella haluaa. Sellainen olo että joku tuttu kuitenkin lukee ja alkaa arvostella tai joku muu. Itselläni todella vaikea elämäntilanne haluaisin edes anonyyminä puhua siitä jonnekin mutta ei tännekään voi. Jotenkin ahdistaa.
Tämän paikan ilmapiiristä
Anonyymi-ap
32388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Soita kriisipuhelimeen.
Ehkä parempi, ettei anna miymtään liian tarkkoja tuntomerkkejä kun onhan siinä kyse sen toisenkin asioista...
Ei mistään tuollaisesta asiasta edes kyse. Liittyy läheisen sairastumiseen.
Voi että, ompa hirveää, jos läheisesi on sairas. Sinulla on varmasti paha olo. Ehkä olet väsynyt ja ajattelet sairautta ja pelkäät.
Miten voisin lohduttaa❤️
Varmaan vaan läheisen kanssa oleminen auttaa, jos teillä on hyvät välit.
En nyt hakua asiaa enempää kommentoida. Kiitos kuitenkin. Ei tässä nyt oikein kukaan voi mitään auttaa.
Voimia sinulle ja läheisellesi❤️
Itsellänikin läheinen sairastunut ja kaipaisin vertaistukea. Kirjoittaminen on joskus helpompaa, siinä tulee se olennainen esille. Mutta ei tulisi mieleenkään avautua niin arasta aiheesta tänne palstalle.
Juu. Huomannut. Ei ollut tarkoitus oikeastaan mainita koko asiaa. Mutten vaan halunnut että aloitus nyt käsitetään ihan väärin.
Ei siinä mitään, että mainitsit. Itselläni sama tilanne, vastasin kun kysyit aloituksessa, että onko kokemusta.
Jaksamista sinulle sinnekin. Minä menen nyt nukkumaan.
Kiitos ja jaksamista sinnekin. Ja hyvää yötä.
Kiitos . Hyvää yötä.
Ei tänne oikein kannata avautua, tulee kuitenkin sitä sontaa niskaan, heti.
Huomannut. Jotenkin vaan kun en ole kyennyt kellekään puhumaan vielä ns. oikeassa elämässä niin helpottaisi jonnekin jakaa. Saada ees jotain ajatuksia onko muut olleet samassa tilanteessa ja kuinka jaksaneet yms. Mutta turhaa. Täällä vaan näitä ihme sekilijioita palstasuhteineen.
Voihan tänne avatua, mutta pitää kyetä elämään sen kanssa, että joku/jotkut kuitenkin "hyökkäävät" kimppuun. Asiallistakin keskustelua kyllä syntyy, ainakin yleensä, niin on se yksi vaihtoehto.
Joo. En taida kuitenkaan kyetä. Liian kipeä aihe. Sekin jo kertoo etten kykene vielä edes ystäville puhumaan kun tuntuu että silloin siitä tulee liian totta.. Täällä niin tylyä jengiä että antaa olla.
Ehkä niin. Usein tuollaisessa tilanteessa auttaisi, jos voisi avautua jollekin nmobodylle, tuntemattomalle, monessa tapauksessa jollekin ammattilaiselle, mutta yhtäkaikki henkilölle joka ei omassa elämässä ole mitään. Löytäisitkö jonkun sellaisen, palstan sijaan?
Sepä se. Onhan niitä varmaan ihan vertaistuki ryhmiäkin olemassa. En vaan vielä ole valmis sellaisiin. Sepä juuri kun ei haluasi muita läheisiä enää kuormittaa omilla peloilla.
No se oli vain esimerkki, enemmänkin ajattelin että jos sinulla olisi joku helposti löydettävä, sinällään riippumaton henkilö jolle avautua. Joku riittävän tuttu ja turvallinen, mutta oman elämäsi kannalta ei varsinaisesti läheinen ihminen. Siis yhtä aikaa somebody ja nobody, tyyppi joka haluaa ja osaa kuunnella, odottamatta mitään muuta. Harvassa ovat, mutta sellaisiakin joillakuilla on.
En nyt oikein keksi sellaista henkilöä aika läheisiä ovat tai sitten sellaisia joille en puhuisi tästä. Itse olen ollut aina se kuuntelija jotenkin vaikeaa nyt kun itse tarvitsisin kuuntelijaa en tiedä kenen puoleen kääntyisin.
No laita meiliä. Mulla on profiilissani meiliosoite. Jutella voin aina, tosin työt vievät aika rajusti pitkin kesää ja vielä pitäisi pitää kesärientojakin, niin ei kannata pidättää hengitystään vastausten odottelun kanssa, pari-kolme päivää menee helposti etten ehdi/jaksa keskustella syvällisesti. Ja siis palstahan pääosin ei ole syvällistä, vaan länkytystä 😂
Kiitos tarjouksesta. Sekin tuntuisi vähän oudolle. Yritän nyt selvitä ihan omin avuin.
Eipä mitiä, tuli nyt vain mieleen. Outoa ja outoa, pitäisi varmaan laskuttaa moisesta, edes 1€/h, niin se tuntuisi heti vähemmän oudolta 😂
Toivottavasti saat jäsenneltyä ajatuksiasi itekseen ja pärjäilet 🤗
Kyllä mä pärjään. Enköhän jossain vaiheessa puhu sitten muillekin kunhan nyt alkujärkytyksestä vähän toipunut.
Kaikki pärjää, jos vain haluavat pärjätä. Aina ei vain jaksa haluta, niin hyvä että on jotain tukea, vaikka sitten ammattilaisia.
Juu, varmaan se asettuu kun ehtii ajatella ja makustella, jäsentää asiat oikeisiin lokeroihin ja miettiä missä kohtaa maa törmää jalkoihin. Niinhän se usein onneksi menee.
Nyt lähden pihahommiin, sade loppui, adios.
Juu. Ei suinkaan ensimmäinen kerta kun näitä asioita tulee elämässä eteen. Pakkohan niistä on selvitä.Silläpä ehkä oppinut ettei nyt kannata jäädä yksin miettimään . Tähän nyt liittyy niin paljon muutakin asiaa kuin aiemmin. Mutta elämä on.
Miten nuori olet?
Oiskelwtko?
Käytkö töissä?
Ainahan niitä asioita elämässä loikkaa silmille. Joskus saa pitkäänkin taivaltaa rauhassa, mutta kyllä ne sitten loikka jossain vaiheessa kuitenkin. Selviytymisen osalta kyse on lähinnä valinnasta aikooko jaksaako vai ei.
Ainahan niihin pohdintoihin liittyy paljon kaikenlaista, ihmisen elämä ei ole mitenkään yksiselitteinen juttu. Ja mitä enemmän kilometrejä on takana, sitä enemmän on asioita joita on syytä pohtia, olkoonkin että osan saa pohdittua "valmiiksi" vuosien varrella.
Elämä on. Kunnes ei enää olekaan.
Ei tuttu vaan tuntematon. Täällä on lauma itsekkäitä ihmisiä, joiden elämäntehtävä on nöyryyttää jokaista tänne aidosti tai tunteella kirjoittavaa. Kamalia ihmisiä ja aina paikalla ilkeine kommentteineen!
Ei se kirjoittamista estä, enkä pelkää arvosteluja, tutuilta, ai tuntemattomilta. Mutta jännäks tääl välil menee, kun ihmeelliset katkeruuden ja loukkaantumisen, ja ties miten ymmärtämisen kuviot saa ihmiset käyttäytymään kummasti. Sitten täällä vielä kerrotaan avoimesti maalittamisesta, tai että kostoa ja pahaa karmaa on joltakin nyt sitten tulossa. Rikös se kannattaisi kättää etukäteen edes kertomatta? Että joku vivahdus hämmästystä saataisiin ehkä aikaan. Täällä on kummallista vuoristorataa, mutta ihmisten kauneus raadollisuudessaan, tulee näppärästi poikkileikkauksena esiin. Samoin, se toinen, mahdottomuuksiin asti jatkuva toivo. Kyllä täällä voi kirjoittaa, mitä haluaa, kunhan tiedostaa, mitä psykologisia reaktioita todennäköisimmin on sitten luvassa. Välillä on jopa ylläreitä, pitää hommaa freesinä.
Ei tosiaankaan. Tänne voi kirjoittaa ihan tasan mitä vaan. Toki ylläpito näkee ip:t, mutta niillä on vaitiolovelvollisuus ja kaikki tietoturvasanktiot mitä nyt onkaan, joten kirjoittele hyvä ihminen ihan rauhassa mitä sattuu ja mitä ikinä mieleen tuleekin. Hyvän maun ja Suomen lakien rajoissa
Ei täällä kukaan tuttu lue tai tunnista. Monilla sama tilanne.
Ja auttaahan se jos pääsee edes johonkin purkamaan mitä mielenpäällä.