Uudelleenkoulutus

Minut kela on kouluttanut kokonaan uudelleen, mukaan lukien pohjakoulutuksen parantamisen siis ylioppilaaksi ja sitten ylemmän korkeakoulututkinnon, yhteensä seitsemän vuotta.
Minulla oli hyvät omat suunnitelmat ja taustalla myös kuntotutustutkimus.
Koulutuksen ajalta sain kuntoutusrahaa,se on laskennallinen työkyvyttömyyseläke jokin prosenttikorotus, ei siis suuren suuri, mutta kyllä sillä toimeen tulee. Lisäksi tuli oppimateriaalirahaa 2 krt vuodessa, matkakuluja tms. Kela ei korvaa.
Jos olet työelämässä ollut pitempään, niin sinulla on mahdollisuus myös työeläkelaitoksen kuntotukseen, mutta siinä on eroja Kelaan nähden.
Kesältä Kelan raha on pienempi, mutta ainakin minä olen viime kesinä ollut työssä, joten sillä ei ole merkitystä.
Lisäksi opiskeluaikana voit tienata jonkin verran, ilman että kuntoutusraha laskee.
Käy kelan sivuilla lukemassa ja pyydä päästä kuntoutustutkimukseen.

Olin työtön, kun sairastuin nivelreumaan. Heti sen jälkeen työvoimatoimiston lääkäri oli päättänyt, etten voi päästä mihinkään ammatilliseen kuntoutukseen. Lukuista pyynnöistäni huolimatta en ole saanut päätöstä kirjallisena. Olen niin lopussa, etten jaksa enää perätä oikeuksiani.

Olin peruskoulun jälkeen ammatillisessa kuntoutuksessa. Hain siellä suositeltavaan koulutukseen (vaatetus- kaupallinenala) ja Kela maksoi kuntoutusrahaa. Niitä töitä en tehnyt päivääkään (ei ollut tarjolla). Sitten tilanteeni muuttui ja tuntui, että se ammatti ei minulle edes sovi. Olin jälleen ammatillisessa kuntoutuksessa ja sain jälleen vinkkejä mikä ammatti minulle sopisi. Kouluttauduin toiseen ammattiin (tradenomi) myöskin Kelan kuntoutusrahan turvin ja nyt olen koulutusta vastaavassa työssä. Minun kuntoutusrahani oli vähän yli 500€/kk ja syksyllä ja keväällä tarvikerahaa muistaakseni n. 170€. Kyllä sillä rahalla jotenkin kitkutteli... Eli ei muuta kuin uudelleenkoulutukseen, jos vanha ammatti ei sovi!

Tsemppiä kaikille!

Kirjoittelin tälle palstalle tuossa hieman aiemmin lähes samasta aiheesta, kuin tän viestin alkuperäinen kirjoittaja. Kävin juuri tänään minua hoitavan reumalääkärin vastaanotolla mm. lääkityksen tarkistamisen ja ammatillisen kuntoutuksen tiimoilta.

Sairauteni on edelleen aktiivisessa vaiheessa: yöt kipuilen ja nukun huonosti. Arjen pyörittäminen on raskasta ja kevään myötä olen mielestäni mennyt huononpaan kuntoon, jota fyysisesti raskas työnkuva ei ainakaan helpota. Reumalääkäri totesi tähän vain, että "koeta valita ne työtehtävät, joissa selkä ei rasitu". Sehän ei tietysti ole mahdollista hoitotyössä, jossa esim. raskaat nostelut vaatvat molemmilta avustajilta yhtäläisen panoksen.

Lääkärin mukaan ammatillinen kuntoutus ei kuitenkaan kohdallani ole nyt ajankohtainen, koska olen "kiukkuinen, väsynyt ja kyllästynyt" nykyiseen työhöni. Nämä tulevaisuutta koskevat päätökset pitäisi kuulemma tehdä vasta sitten, kun tuntee ettei selkää tarvitse 'kantaa mukana'.

En tiedä oikein mitä ajatella. Mileen hiipii vain pelko, että noinkohan sitten sairauden taltuttua enää ammatilliseen kuntoutukseen enää pääsen? Ei kai siinä vaiheessa, kun toimintakyky on palannut ja tulehdus sekä kipu ovat poissa enää ole aihetta kuntouttaa? Vai onko?

Lisäksi olen työn ohessa suorittanut yliopisto-opintoja tavoittenani korkeakoulututkinto ja näissä opinnoissa olen pian voiton puolella, joten opintosuunnitelmakin olisi jo omasta takaa, mutta ilmeisesti en ole tarpeeksi 'romuna' tai sitten on niin, että hoitohenkilökuntaa tarvitaan jopa työntekijöiden terveyden kustannuksella...

Itse olen uudelleenkoulutuksessa jo kolmatta vuotta ja saan kuukaudessa n. 2100€ plus kirjarahat syksyllä ja keväällä muistaakseni jotain 180€ kerta. En ole katunut päivääkään valintaani. Suosittelen lämpimästi. Tzemppie =)

kerrankin asiaa.

Itse pääsin keväällä peruskoulusta, ja hain ammttikouluun, ja tuli kirje kesällä, ettei minua ole hyväksytty minnekkään.. No minäpä soitan sinne kouluun ja kysyn syytä, niin sitten läväytetään ilmoille, että kun sinulla on perus sairaus, niin sinua ei valittu kouluun, koska oli mahdollisuus ottaa terveitä ihmisiä luokkaan..

Ei toki masenna yhtään, nyt ollaan sitten himassa ilman mitään. Lääkäri kirjotti heinolassa mulle paperin, että työkkärin pitäs mulle niitä harjotteluviikkoja saada, niin kävin kysyy työkkärissä, niin niillä ei ole mahdollisuutta siihen kuulema.

Tulevaisuus on todella synkkä, ja sitten kun olen vielä yksin tämän asian kanssa,niin se tekee tästä vielä pahemman, kun ei tiedä mistä hakea apua tähän asiaan?

tsemppiä kaikille syksyn puuskissa:)

Ensimäisen kerran Kela koulutti, siis kustansi koulutuksen. Olin opiskelemassa maatalousalalla, kun reuma iski kiinni ja opiskelut jäivät kesken, en pystynyt jatkamaan sillä kouluttautumissaralla. Kela kustansi kaksivuotisen ammatillisen kouluttautumisen piirtäjäksi.

Olisihan se varmaan kustantanut pidempiaikaisenkin koulutuksen, vaan siihen maailman aikaan reumanuorta ei otettu mihinkään oppilaitokseen. Ainoa pakka, jonne voi päästä, oli invalidien ammattioppilaitos. Sieltä valmistuin piirtäjäksi ja sain välittömästi koulun jälkeen töitä, enkä työttömänä ole ollut päivääkään.

Kela maksoi kuntoutusrahan, eli rahaa käyttöön, sitten opiskelusta muodostuneet kulut; koulutarvikkeet kaikki. Lomilla matkat kotiin ja takaisin. Minulle lentokoneella ja taksilla, kun kulkuyhteyksiä ei oikein ollut.

20 vuoden kuluttua olin uudelleen tilanteessa, jossa joko työkyvyttömyyseläkkeelle tai uudelleenkoulutettavaksi. Valitsin uudelleen kouluttautumisen. Työeläkelaitos kustansi, koulumatkat, koulukirjat ja tarvikkeet. Kela maksoi fyysisen kuntoutuksen erittäin hyvin. Koko ajan sain lymfaterapiaa joka viikko. Sekä kesällä loman aikana laitoskuntoutusta.

Nyt vaikka olenkin työkyvyttömyyseläkkeellä, silti teen harrastuksena töitä sen minkä jaksan. Enhän jaksakkaan paljoa tehdä, mitä eläkelainsäädäntö antaa periksi koska nyt sairastan vaikeaa hallitsematonta tulehdusreumaa ja suurin osa ajasta kuluu taudin hoitoon ja kuntoutukseen.