Ajattelin kohtaamistamme eilen illalla taas nukkumaan mennessä. Tuntuu niin väärältä että kaikki tuntuisi olevan juuri eikä melkein mutta silti maailma ei anna. Minkä voin. En minkään.
Aliarvioin sinut kun heitin sen peliliikkeen. Minun mieleiseni nainen ei sellaisesta pitäisi. Luulin tekeväni fiksusti kun esitin erilaista kuin oikeasti olen. Virhe isolla v:llä. Joka tapauksessa esiintuloni oli liian aikaista. Ja meni se pahasti mönkäänkin ajoituksesta riippumatta. Hui hai.
Aliarvioin sinut kun heitin sen peliliikkeen. Minun mieleiseni nainen ei sellaisesta pitäisi. Luulin tekeväni fiksusti kun esitin erilaista kuin oikeasti olen. Virhe isolla v:llä. Joka tapauksessa esiintuloni oli liian aikaista. Ja meni se pahasti mönkäänkin ajoituksesta riippumatta. Hui hai.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkä sulle annetaan toinen mahdollisuus :)Elä toivossa niin minäkin.
...sinusta oikeasti välittää, ei ole olemassa käsitettä "liian aikaisin"
Mutta eipä taida hän tänne eksyä edes vahingossa...
Se oli kaunis liike, mutta peliliike ..ja mullahan ei pelailla. Se ei ollut sitä ihmistä, johon tutustuin ja josta todella pidin.. se oli joku muu. Vaikka maailma meitä nyt eri puolille heittelee, tuskin sitä miestä koskaan täysin unohdan. On kuitenkin aika mennä eteenpäin.
Näinhän se on. Liike ei tosin ollut mikään kaunis vaan ruma, joten olet joku toinen. Ei kovin yllättävää. Vai miten mukat pidit liikettäni kauniina?
Miten niin maailma ei anna? Tilanne, ympäristö vai läheiset ihmiset?
Aliarvioit tai yliarvioit, en minä tiedä mitä sinä minusta ajattelet ja mitä oikein haluat... Jotain selvästi mutta mitä?! Enkä tiedä mitä sinusta ajatella. Mikä esiintulo muka jos kerran esitit muuta kuin olet? Oletko pelimies vai onko sen kovan kuoren alla jotain aitoa ja rehellistä?
Ajoitus ainakin tuntuu olevan aina väärä. Minulla nimittäin.
Käsittämätöntähän se on, että tämä koko kuvio on voinut mennä näin. Aina kun luulee, että ehkä nyt niin ei kuitenkaan vaan peli menee entistä kamalammaksi. Kohtaloko? Joko pitäisi uskoa, ettei siitä koskaan tule mitään?
Aliarvioit minut kieltämättä pahasti, mutta toisaalta mistä olisit voinutkaan tietää... Näin kyllä, että esitit muuta kuin olet ja yritinkin selittää ymmärtäväni, mutta tajusin kyllä ettei se mitään enää auttanut.
Mutta mokasin minäkin. Anteeksi siitä.
Ei uskota. Se ei tässä tapauksessa anna voimia. Toivo elää ainakin jossain määrin. Sille ei sovi kuiteskaan mitään enää rakentaa ennenkuin jotain konkreettista tapahtuu.
olisi hyvä olla yhteinen perusta, josta alkaa vasta rakentamaan. : )
Mutta kauanko vielä?
"Riittääkö usko
riittääkö päiväksikään
säilyykö toivo
elossa kauaa enää..."
Jälleen kerran nuo sanat soivat vainoten päässäni, vaikka jo luulin... Ei siis vielä armoa kuitenkaan? Vaikka vaikeapa tällä hetkellä mitään konkreettista on tapahtua.
Mutta toivotaan. Toivossahan on hyvä elää ja uskossa kuolla. ;)
En ymmärrä miksi sitten sen teit.
Arvostithan rehellisyyttä!
Aikaista tai myöhaistä en tiedä.
Olen minäkin sitä monesti miettinyt.