oli kaikki toisin. pärjäsin koulussa, olin iloinen, puhelias ja sain helposti uusia ystäviä. olin sanavalmis ja humoristinen.
nykyään lähes inhoan ihmisiä.. en pysty esittämään iloista ja vapautunutta kun en sitä todellakaan ole. tuntuu että kaikki puhuvat minusta pahaa ja katsovat pahasti.en siedä tätä enää.. en jaksa.. kyllä minä TAHTOISIN olla myös iloinen, pirteä ja energinen, mutta kun ei.. joka paikkaan vaan koskee, väsyttää, ahdistaa ja itkettää.kaikkea pitäisi tehdä ja osata niin paljon.. ja minä en enää PYSTY keskittymään mihinkään, en muista paljon mitään ja sekoan sanoissani ja ajatuksissani. muut ovat niin innoissaan kun alkoi kesäloma-minä en. ajattelen jo etukäteen mitä kaikkea tulee eteen kesän aikana ja mistä kaikesta pitäisi kesän lopulla ja sen jälkeen taas selviytyä- ja tiedän etten selviydy. lääkkeet ja psykologit eivät ole minua auttaneet, vaikka monia ollaan kokeilta jne..mikä voisi auttaa? häpeän sairauttani. olen laiska, onneton paskiainen. ja turha sanoa etten olisi yrittänyt; yrittänyt olen, paljonkin. mutta kun mikään ei auta niin alan luovuttaa. en jaksa enää...!!
nykyään lähes inhoan ihmisiä.. en pysty esittämään iloista ja vapautunutta kun en sitä todellakaan ole. tuntuu että kaikki puhuvat minusta pahaa ja katsovat pahasti.en siedä tätä enää.. en jaksa.. kyllä minä TAHTOISIN olla myös iloinen, pirteä ja energinen, mutta kun ei.. joka paikkaan vaan koskee, väsyttää, ahdistaa ja itkettää.kaikkea pitäisi tehdä ja osata niin paljon.. ja minä en enää PYSTY keskittymään mihinkään, en muista paljon mitään ja sekoan sanoissani ja ajatuksissani. muut ovat niin innoissaan kun alkoi kesäloma-minä en. ajattelen jo etukäteen mitä kaikkea tulee eteen kesän aikana ja mistä kaikesta pitäisi kesän lopulla ja sen jälkeen taas selviytyä- ja tiedän etten selviydy. lääkkeet ja psykologit eivät ole minua auttaneet, vaikka monia ollaan kokeilta jne..mikä voisi auttaa? häpeän sairauttani. olen laiska, onneton paskiainen. ja turha sanoa etten olisi yrittänyt; yrittänyt olen, paljonkin. mutta kun mikään ei auta niin alan luovuttaa. en jaksa enää...!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
mm. kirjoittamalla ilmaista itseäsi. Kun minä putosin en pystynyt kirjoittamaan, enkä lukemaan. Ole lempeä itsellesi ja ota päivästä irti se, minkä saat. Jätä loput. Se iloinen minä on olemassa, se on vain piilossa. Se tulee takaisin osittain sinä päivänä, kun olet valmis. Syö lääkkeesi, nuku hyvin ja tee, mitä jaksat hereillä ollessasi. Syö myös ruokaa, minulta se tuppaa unohtumaan. Et sinä ole laiska. Vetämättömyys on osa sairautta.
voin vain sanoa mikä minua auttaisi. minulla ei ole tällä hetkellä mitään syvää masennusta, mutta välillä on mieli maassa. tiedän, mikä minut silloin saa paremmalle tuulelle. se, kun menen helsingin keskustaan aurinkoisena päivänä, menen espan puistoon istuskelemaan ja katselemaan ohikulkevia ja ruohikolla istuskelevia ihmisiä. minulla on ehkä koiranikin mukana. helsinki on ihana kaupunki, joka saa minut aina hyvälle tuulelle:) en tiedä missä asut, mutta ehkä lähistöltäsi löytyy paikka, jossa ihmiset viettävät iloisina aikaansa. iloisuus tarttuu helposti, ihminen kun on laumaeläin. suomalaiset eivät herkästi puhu tuntemattomille, mutta silloin tällöin joku humalainen tulee kyllä jututtamaan:P helsingissä on myös paljon ulkomaalaisia, jotka eivät ole niin ujoja kuin me suomalaiset. ja kun on koira mukana, niin jopa suomalaiset tulevat jutustelemaan koira-aiheisista asioista. senkun vaan pälätän tässä mitä mieleen pälähtää eikä minusta nyt välttämättä sinulle ole apua, mutta ehkä joku toinen masentunut saattaa tämän kannustamana käydä vähän ulkoilemassa ihmisten ilmoilla. ai niin, harmi vaan kun aasialaiset ovat samanlaisia tuntemattomille puhumattomia kuin me, minua erityisesti kiinnostaisi jututtaa jotain kiinalaista tai japanilaista... Ö_ö no, ehkä joskus tärppää, mutta ei ainakaan jos vaan jumitan täällä kotona. tänään oli taas huono mieliala, kunnes tulin tänne lukemaan miten joillakin menee vielä huonommin:) jos huomenna paistaa aurinko, menen kyllä espalle. ja koira mukaan;P