Einari Forsell,edesmennyt intellektuelli....

Tarkoitit ilmeisestikin Pajarinkangasta.

Einari oli yksi suurista,joo.
Mutta muistan hänen aina manailleen,kun lottokuponkinsa näytti vääriä numeroita.
Lauantaisin.

Einari kantoi myöskin olkalaukkua hartiallaan.
Tosin aina öiseen aikaan,kun syysillat toivat lisää pimeyttä.

Se jäbä.oli rautaa.
Tykkäsi skulaa hanuria öisin ja kannatti tasa-arvoa.
Einari oli vähän semmoinen boheemi luonne,että -"Vähän kaikille".
Hän aikoinaan haaveili eritasoliittymää Isosaarentien risteykseen.
Fiksu äijä.
Teki jopa enkelikuvia Potinrannan hiekkaan.

Vieläkö se Einarin torppa on pystyssä.
Muistan olleen hyvissä väeissä Tossavaisen Vafridin kanssa.

Onko sama Einari,josta kerrotaan tarinaa...oli kirjoittanut testamenttiinsa:

"Testamenttaan koko omaisuuteni sille lähisukulaiselleni,joka vie heinäkuussa 2023,seksinuken Hickaröön laiturille.

Omaisuuteeni kuuluu mm.Yksi väritelevisio,kolmet kiiltonahkakengät sekä "navari".
Samoin kolmen vuoden ajalta Regina-lehden numerot,alkaen v:lta 1981.
Kaikki ne säilyttämäni Hymy-lehden numerot,joissa tarinaa Raimo Urmas Jääskeläisestä (Monsieur Mosse).
Kaikki vhs-video kasetit,joihin olen nauhoittanut "Hittimittarin","Ruutuysin" sekä "Safiirin ja Teräksen" lukemattomia jaksoja.
"Napakympin" nauhoitukset olenkin jo määrännyt lahjoitettavaksi mahd,Kokkolaan perustettavaan työväen museoon,kuin myöskin sen vanhan,Hermeksen jääkiekkoviirin,mikä on siinä kirjahyllyn päällä vaasissa.
Tämä testamentti on lopullinen ja astuu voimaan,kun Hickaröstä aukeaa sukumme auvoisa menestys ja suosiollinen rikkaus".

Allekirjoitus:Einari.

Aivan sama.
Ainakin minulke.

Nahkatukat mäikkää tänne uutta tarinaa.

Einarikin kuulemma kuului paikallisiin "nahkatukkiin".
Rassukka,niin monien ihmisten halveksima,vaan itse ei pahuutta tuntenut.
Kelpo mies omissa piirreissään.
Tul:n keihäsmestari.

Einarille patsas Koivuhakaan.
Siihem 8 kerroksisen talon pihalle.
Saisivat siihen kumartaa.

Mihin se keihäs on testamentattu?

Vissiin Veholle.
Syylärin kyljestä löytyi.
Olisiko ihmisten kateus asialla.

Einarin kanssa kerran tapasimme,tuli tässä mieleeni.
Friisinsaaressa.
Olin siellä kalassa uudella virvelilläni ja Einari tuli kyselemään lähinnä kuulumisia,mutta sitten kysyi myös,oliko tullut kalaa.
Muistan antaneeni hänelle yhden n.kiloisen merihauen,lohen pidin itselläni.
Muistan aina sen Einarin hymyn,tunsin että kuulutaan "samaan kerhoon".
Einari otti hauen,kun pakkasin sen hänelle voipaperiin,mikä minulta oli jäänyt eväsleivistäni.
Hän laittoi sen polkupyörän tarakalle ja lähti kotiansa kohden.
Pyysi minut samalle illalle kylään,minkä sitten teinkin.
Söimme hänen luonaan paistettua merihaukea ja joimme kahvit.

Nyt ei ole enää kahvipaikkaa siinä isoitteessa.
Kaikella on aikansa.
Virvelin lahjoitin myöhemmin eräälle ilmastointi asentajalle tänne Kokkolaan.
En tiedä,onko päässyt lohen makuun.
Että semmoista.

Einari oli kova kalamies ja vissiin taisi muuten kuulua Kokkolan Hermeksen perustajajäseniinkin.
Kalaruoka pitää hoikkana.
Itse söin juuri silakoita.

Einari taisi aikoinaan seurustella erään naislääkärin kanssa.
Nimi oli muistaakseni Inger,tai jotain sinne päin.

Ei saa haukkua naislääkäreitä hulluiksi,niillä on nykyään akateemiset koulutukset ja hyvin suurikin vastuu.

Onhan niillä vastuutakin joo,mutta kuka niitä sitten valvoo?
Maaseudun turkistarhuritko?

Einarillahan oli ollut aina varavapansakin,mahdollisia kalakavereitansa varten

"Eikan" kalakaverit olivat aina miespuolisia.

Einarin varavapa on tainnut olla piironginlaatikossa...

Kun kerran näin paljon "legendaa",(niin ainakin luulisin) niin kerrotaan hieman asiaakin.

Minä satuin tuntemaan tämän kyseisen Einarin ihan oikeastikin.
Suora sanainen mies.
Vietimme usein yhdessä aikaa nk."nuorempina aikuisina miehinä".
Olin jo niihin aikoihin muutranut Koivuhakaan,kun tämä sattui.
Eikan kanssa olimme Ykspihlajasta tulleet keskustaan ja satuimme grillille yhtä aikaa jonkun suunsoittajan kanssa.
Kaveri oli umpisuomalainen ja tietty jostakin maaseudulta.
Aikansa soitettuaan turpaansa sai maalainen viimein osansa.
Eikka löi kerran,muuta ei tarvittu.
Kaveri tipahti heti,eikä häntä enää sen jälkeen näkynyt.
Eikan uudesta kalalaukusta katkesi hihna.
Saimme makeat naurut.
Älkää kirjoitfako tänne enää perätöntä soopaa.
Eikka kävi usein minulla kylässä,täällä Koivuhaassa.

Ps:Ajattelin kirjoittaa,kun minultahan näitä aina ensimmäiseksi tullaan kyselemään.
Eipä muuta.

Einarihan toimi myöskin Ruotsalollakin elättikäärmeenä.
Koivuhaan lisäksi.

Einari oli saanut kyttyrälohen Marinkaisista.
Siitä purosta,joka laskee Keiskinjärvestä suoraan mereen.

Einari kulki usein kalassa 1980 luvulla erään Ruotsalolaisen turkistarhaajan,sekä muuan taistolaisen Markku Koiviston kanssa.
Siihen kolmen kimppaan ei kuulemma ollut sivullisilla asiaa.

Minullapa oöi,lahjoitin heille laserlevysoittimen.

Mitä tekemistä laserlevysoittimella on tämän asian kanssa?

Laserlevysoittimella Einari halusi aina ottaa etäisyyttä vanhaan tuttavaansa LP levyjen aikakaudelta.
Hän oli aikoinaan tavannut Raimo Urmaksen henkikökohtaisesti.

Samoin hän halusi unohtaa hankalan äitinsä,joka oli vanhojen savikiekkolevyjen tähden piilotellut "Eikaltamme" grammarin neulaa.

Hi hi hi....ollalaukun kanssa sompaili.

"Eikalla" oli hanurissaan "joka sään terminaali".

Höpö höpö.
Se oli ainoastaan vaihe.
Terminaalivaihe.

Einari ei ollut rasisti,hän hyväksyi kaikki ja eritoten nautti Tom of Finland:in piirroksista.
Eikka kuulemma itsekin piti kovastikin piirtämisestä.

Muistan sen vanhan kaverin 80 luvulta.
Jaksoi naurattaa (jos oli sama mies),kulki naisten villasäärystimet jalassa,melkein kuin Roope Ankka.

Eikka oli kova piirtelemään,sillankaiteet ja kaikki,kulki penaali taskussa.

Tykkäsi myöskin puiston väestä,aina sinne kekriä viettelemään.

Eikka oli kova skulaamaankin,soitti usein ilmakitaraansakin,letkulla.

Einarikin vastusti ketun nahkaa.
Muistan hyvin.
Se oli hänellä siinä polkupyöränsä takalokasuojassansa kiinni.

Todellinen suurmies

Einarin polkupyöränsäkin oli kaupungin suurin.

Ja haisi.
Ainoa,jonka polkupyöränsäkin tiedän haisseen.

Äämestetääm Stubb presidentiksi.
Saamme nämä p...anpuhujat vaiennettua.

Se Einari vastusti todellisuudessa sotaväenpalvelusta ja oli ensimmäisiä sivareita maassamme.

Älä höpötä.
Muistan Einarin,Vehmasen Sulevin kanssa istuttiin samassa pöydässä Mustallakarilla.
Söimme silakoita.

Röyh.
Tuli tuossa juhannuksen jälkeisenä lauantaina juhlittua hänen synttäreitä...turkistarhalla,sateenkaaren värisessä t-paidassani.

Einari kävi kovastikin kalassa Rämpijä Hermannin kanssa.
Hermanni oli kova poika lukemaan "Kansan Ääni" lehteä.