Baareihin ei ole asiaa, niin missäs ne kaikki aikuiset tutustuu sitten toisiinsa ?
(Tuntuu vähän, ettei missään enää.)
Ouluun muuttaa paljon töiden perässä porukkaa, mutta onkohan sama ongelma muillakin, ettei ystävysty mitenkään enää näin vanhana ?
(Ei saisi masennella, mutta minkäs teet.)
Vaikea hyväksyä sitäkään, että pitäisi tyytyä vaan kohtaloonsa ja viettää loppuelämä yksinään.
(Tuntuu vähän, ettei missään enää.)
Ouluun muuttaa paljon töiden perässä porukkaa, mutta onkohan sama ongelma muillakin, ettei ystävysty mitenkään enää näin vanhana ?
(Ei saisi masennella, mutta minkäs teet.)
Vaikea hyväksyä sitäkään, että pitäisi tyytyä vaan kohtaloonsa ja viettää loppuelämä yksinään.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Minä olen ollut lähes koko pitkän ikäni yksin. Ehkä kannattaisi harrastaa jotain vaikka liikuntaa niin voisi löytyä seuraa.
Itse etsin treffipalstojen kautta naista noin 15 vuoden ajan mutta ei löytynyt alkuunkaan mieleistä. En suosittele kenellekään treffipalstoja.
Moni työssä ollessaan, työpaikalla pääsee tutustumaan ihmiseen, pääsee jopa joskus käsiksi tai muutoin hyvin kuulolle. Ihmisestä kiinni tuokin palstailu, toiset ovat kadulla myös, toiset kotoilee enemmän.
Heti ei aina arvaakaan, nuoret eivöt ainakaan. Mutta pääasia että työssä ompi hauskaa, tavalla tai toisella, erikseen on sitten kotiarki, kotona kukaan ei pääse sillä tavalla kuulolle eikä näölle, ei näppituntumaankaan, kuin joskus voi päästä työpaikoilla.
Kun on töistä poissa, syy tai toinen, hyvä ilmoittaa. Kunhan ei käy niin kuin Merjalle, josta uutisoidaan, katosi kun soitti työpaikalleen. Nuoret on.
Baariin vaan! Tekkeepi niinku ite tykkääpi.
Millä helevetin rahalla sinne baariin meen. Pittää olla sen jäläkeen kuukausi syömättä, ko rahat loppuu.
Ole vesilinjalla.
Harrastuksen parista saa seuraa. Varsinaisia kavereita ehkä ei. Pitkäaikaisia kavereita ja ystäviä on kyllä vaikea saada. Oulussa on muutenkin sisäänpäin kääntynyttä väkeä. Aloita jokin mieluinen harrastus, niin saat ainakin seuraa tai jokin juttu, missä on ihmisiä. Pääasia että olet ihmisten ilmoilla, niin pysyy mieli virkeämpänä. Täällä Oulussa syntyneenä ja täällä asuneena minullakin on edelleen vaikeuksia saada kavereita ja ystäviä joiden kanssa yhteydenpito olisi luontevaa. Tosin sukulaisia, ystäviä ja kavereita on jonkin verran.
Olenhan tuota harrastellut jo kauankin. Sukututkimusta pian 40 v, pappamopoa parikymmentä vuotta, välillä puutöitä, metallitöitä ja ties mitä.
Jokohan tuota piankin alkaisi herrastusseuraa löytymään, ettei tulisi kiire?
Olen jo 80 v.
Tyhjä toive. Mieli ei pysy virkeänä...
Meidän perhetuttu löysi avovaimon kaupan tiskiltä. Nainen ehdotti tapaamista, mutta nainen tiesi jo kyllä miehen, niin että mies oli jo jollain lailla tuttu. Ilmaise jollain tavalla itsesi, jos kumppania etsit. Jos ei onnistu niin siirry seuraavaan. Jos sekään ei onnistu niin ajattele että hän tulee jos on tullakseen ja jatka etsimistä, mutta tee muutakin, esim. harrasta ryhmässä, jos sieltä saisit seuraa ja kavereita. Pyri ajattelemaan ja tekemään muutakin kuin etsimistä, niin elämä on mielekkäämpää.
Jos kumppania etsit, niin kuuntele ihmisten juttuja. Jos jollakin on tuttu, jolla ei ole kumppania. Niin koeta ottaa hienovaraisesti selvää, millainen henkilö on kyseessä ja joku voisi olla puhemiehenä. Täällä on myös tapaamispaikkoja eri ikäisille esim. Diskoja. Ovat siellä nimenomaan dikdi että etsivät kumppania. Minun keski-ikäinen tuttu löysi sieltä mieskaverin. Kauan hän kyllä kaveria etsikin. Mutta muista ajatella ja tehdä muutakin.
Ei sinkut ole mitään kauppatavaraa.
Mene seuroihin, niin saat kavereita. Yleensä kaikki on meikeen pariskuntia.
No vaikka esim töisä kyllä kai töissäkin voi työkaverin kanssa keskustella
Tulihan tuota töissäkin käytyä nelisenkymmentä vuotta, useallakin paikkakunnalla, ruåtsissakin. Vaan ei sieltä kavereita löytynyt eikä muualtakaan. Yksi Erja antoi ymmärtää, että saattaisi olla kiinnostunut, mutta kun en vain osannut, niin pieleen meni. Harmittaa vieläkin, noin 40 v päästä. Toinenkin, mutta kun jotakin tavallista asiaa kysyin, niin suuttui niin maan perusteellisesti. Oli joku eroamassa oleva rouvakin, jolta nähtävästi olisin saanut, mutta en vain osannut...
Niin se on että jos ihminen on terve ja viitsii treenata itsensä hyvään kuntoon ja jos pukeutuu hyvin ja on siisti , nainen huoliteltu , meikattu jne niin kyllä eikä seuraa löytyy. Monilla miehillä ja naisilla on huono ryhti kännykän ja netin takia . Kannattaa vahvistaa ryhtilihaksia. Netistä löytyy ohjeita. Tietysti jos on heikko itsetunto niin se olisi hyvä saada paremmaksi. Kannattaa uskaltaa katsoa ihmisiä silmiin. Silmät on sielun peili.
Kannattaa treenata oikein eli just niin kuin ohjeissa on. Itse treenasin vuosia väärin eli joitakin liikkeitä paljon ja joitakin ei ollenkaan ja lyhyillä liikeradoilla ja ilman keskivartalon aktivointia. Seurasi pahoja lihas epätasapainoja ja kipuja. Niin ja kannattaa lämmittää lihakset hyvin ennen treeniä ja venytellä hyvin treenin jälkeen.
Kohtuus kaikessa. Ennenkaikkea liikunnasta ja treeneissä.
Tuollaiset pintaliitojutut ei kauaa kestä
No ei varmasti löydä seuraa.
Luonne se on joka Tikanpojan puuhun vetää
Samaa varmaan miettii 10000 muutakin oululaista :/
10 000 muutakin? Onkohan täällä ihmisissä suuri vika mielessä tai mielenterveydessä. Vai onko täällä Oulussa sisäänpäin kääntynyt, ankea ja ihmiset eristävä meno ja kulttuuri. Varmaan näin. Ilmeisesti Oulu on täynnä onnettomia, eristettyjä ja yksinäisiä ihmisiä. Pitäis tehdä jotain asian eteen.
Täysin mahdotonta että Oulussa sukulaisten, ystävien , kavereiden tai tuttujen välit olisivat suorat ja mutkattomat. Sisarusten, sukulaisten ja ystävien välit eivät myöskään ole suoria mutkattomia, eikä läheisiä. Siksi täällä on niin paljon onnettomia, tyytymättömiä ja yksinäisiä ihmisiä. Oulussa mielenterveyden häiriöt vain lisääntyvät entisestään.
Minä olen valitettavasti pessimisti, joten uskon siihen, että kaverit ja puolisot löydetään siellä 15-25-vuotiaana. Jos siellä jotenkin mokaa tai myöhästyy, niin tähän oravanpyörään on lähes mahdoton myöhemmin päästä enää mukaan. Sanotaanko näin, että yli 35-vuotiaana jäljellä on enää eronneita, joilla useita lapsia tai päihdeongelmia. Muutenkin luonto hoitaa asian niin, että vahvat ja menestyneet löytää toisensa eli perustavat perheensä, joten loput ovat enimmäkseen hylkiöitä esimerkiksi mielenvikaisia, väkivaltaisia yms. Se on tämä elämisen kiertokulku ihan tarkoituksella luotu melko julmaksi ihmiskunnan lisääntymisen kannalta.
Ei kaikilla eronneilla ole päihdeongelmaa ja onnelliseksi voi tulla myöhemminkin kun löytää parinsa. Tuttumme erosi koska hänellä oli
alkoholisoitunut puoliso, jonka hän tapasi hyvin nuorena (22-vuotiaana). He menivät naimisiin 25-vuotiaana ja he erosivat 37-vuotiaina. Tuttumme on onnellisena toisen kanssa naimisissa. Hänen expuolisolla sama peli jatkuu...
On kyllä monia jotka eivät halua parisuhdetta. Ystäviä,kavereita ja tuttuja kylläkin. Eikä olisi pahitteeksi jos sukulaisetkin muistaisivat ja pitäisivät yhteyttä myös yksin asuviin. Täällä Oulun kulttuurissa tämä tosin on hyvin vaikeaa ja voimia viemää säätelyä. Miltei mahdotonta. Täällä ihmissuhteet eivät ole välittömiä ja luonnollisia.
Menestys tarkoittaa tuossa yhteydessä keskiarvon mukaan elämistä ja muiden mukana menemistä. Lasten tekoon puolestaan ei tarvitse edes ajokorttia tai peruskoulua. On myös monia jotka eri syistä haluavat pysyä sinkkuina. Niitä syitä ei ehkä onnellisesti menestyksekkäässä liitossa oleva kykene arvailemaankaan.
Ihmisten ymmärrys ja tieto on hyvin rajallista. Useimmat jotka ovat saaneet paljon tukea ja esim heidän vanhemmat eivät ole päihteiden väärinkäyttäjiä tai mielenvikaisia tykkäävät ajatella että kaikki menestys on heidän omaa ansiotaan.
Näin se on. Ja moni haluaakin elää rauhassa, jos tarvitsee viihdykkeitä, niitä saa kyllä.
Pahinta on elää huonossa parisuhteessa eli käytännössä ikuisessa vankeudessa. Sitä yleensä noin 40-vuotiaana tajuaa, että onkin ihan väärän puolison kanssa naimisissa ja useita lapsia jo tehtynä. Elämä valunut hukkaan, noin 20 vuotta suunnilleen.
Onko muita kohtalotovereita ?
Oulusta voi olla erittäin vaikea etsiä uutta puolisoa edes 40 vee sinkkuna, mutta mietippäs sama tilanne varattuna ja lapsia iso liuta. Sitä jää väkisin kitumaan riitaisaan parisuhteeseen, koska jokainen tietää, ettei kukaan halua toisen lapsia alkaa elättää.
40-vuotias naine. Kolme lasta. Löysimme toisemme 2 vuotta sitten. Olemme onnellisia. Molemmilla oli aikaisemmin vaikea avioliitto: toisella masentunut puoliso ja toisella huonokuntoinen moukka ja alkoholisoitunut puoliso. Meillä ei ollut käytännössä muuta mahdollisuutta kuin etsiä onneamme ja löysimme sen.
Parasta kun yritätte olla riitelemättä. Yleensä vikaa on kummassakin. Minulla on ollut väärä puoliso jo 44-vuotta. Olemme 70-vuotiaita. Aikalailla riitelyä....Vauhti vain kiihtyy: nyt puolisolla on huono kuulo ja ymmärrys sitä sun tätä. Joskus kenkuttaa, harvoin itkettää, joskus otan huumorilla asiat vastaan.. Olen oppinut elämään itsekseni ja menemään aikalailla yksikseni. Yhteistä on vain koti ja perhe. Joskus kuitenkin vielä on yhteisiäkin juttuja. Viimeksi eilen tuli kaamee riita melko lailla tyhjästä. Muutan nyt käyttäytymistäni, koska vika oli myös minussa. Näillä mennään, ei tämä niin kovin kamalaa ole. Ole onnellinen että sinulla on lapsia ja lapsenlapsetkin ne tuovat tyytyväisyyttä ja onnellisuutta teille aikanaan. Elämä on!
Kyllä yksinkin voi olla ihan mukavaa (tarkoitan tällä ettei ole puolisoa) jos on muuten ystäviä ja sukulaisten kanssa väleissä. Miksei jos löytyisi hyvä mies niin sekin passaisi. Paljon kuullut ja nähnyt riitaisia pareja niin ennemmin yksin ja oman katon alla kuin tossun alla. Monet naisetkin haukkuvat puolisoitaan vaikka mies passaa ja tekee paljon kotona. Nämä naiset eivät tiedä millaista on kun itse pitää tehdä kaikki (mutta siinähän oppii eikä mene heti sormi suuhun). Miehiä (useimmiten miehiä) joilla huono kuulo kehottasin menemään kuulotutkimukseen ja hommaamaan kuulolaitteen niin riidatkin kotona voisivat vähetä kun paremmin kuulisi eikä tarvitsisi emännän sanomisista inttää huonon kuulon takia.
Nykypäivänä Tinder ja muu sosiaalinen media on poistanut normaalin tutustumisen ja kanssakäymisen kokonaan. Kukaan ei varmaan edes uskalla enää lähestyä ketään tuntematonta ja alkaa jutella niitä näitä. Kaikki kärsii yksinäisyydestä vain hiljaa itsekseen.
Eipä tuota uskalla edes soittaa enää kenellekään. Ystävät, sukulaiset ja tutut lähettävät vain whatsappviestejä. Evät soita eivätkä käy kylässä. Eivätkä kutsu käymään. Jos joku joskus soittaa, niin tosiaan sanoo että minulla on oikeaa asiaa, sanoo nopeasti asiansa ja lopettaa puhelun. Tässäpä nämä kontaktit sitten ovatkin. Miksi kaikki pitää olla niin säätelyn takana, että mikään tavallinen ei riitä. Joskus kyllä voi käydä elokuvissa, kahvilla tai syömässä ulkona ystävän kanssa, mutta olisi kyllä luontevampaa tavata ihan arkiympyröissä, ilman kovaa säätämistä. Työstä ja harrastuksista ei tavallisesti ystäviä löydy. Poikkeuksiakin tosin on.
Internet vei aikoinaan kaiken luonnollisen sosiaalisen kanssa käymisen. Jokainen muistaa miten kaikki tämä paska lähti irc-galleriasta tai kiss-chatista liikkeelle. Nyt ei ole paluuta, kun joku varattujen ihmisten pönkitys Tinder on enää ainut vaihtoehto löytää säätöä mikä loppuu aina toisen yks kaks katoamiseen.
tintterikö...??? vähän niin ja näin mitä siellä on tarjolla... ikävää kylläkin että ÄLYpuuhelinten mukanaan tuoma somesössitys on eliminoinut hyvinkin paljon normaalia sosiaalista kanssakäymistä. =//
Melkein kaikki normaali sosiaalinen elämä ja ihmisten kanssakäyminen on kadonnut minimiin näiden whatsappien ,facebookin, instragarimen ...vuoksi. Tämä on aivan luonnotonta. Ei voi edes soittaa, vaan pitää lähettää whatsappviesti, kun tuntuu kuin aina vain häiritsisi. Jos joku tuttu, ystävä tai sykulainen soittaa niin he pyytävöt anteeksi häiriötä, kun oletus on että on häirinnyt. Kyllä tämä on perin kummallista menoa. Puhumattakaan kyläilystä tai luonnollisesta kanssakäymisestä. Ei ole ihmekään, että ihmiset masentuvat ja tuntevat itsensä yksinäisiksi ja ovat yksinäisiä. Tämä on monen henkilökohtainen tragedia ja myös suuri yhteiskunnallinen ongelma lieveilmiöineen. Kaikki on ankeaa ja kankeaa kanssakäymistä.
Keksi itsellesi joku harrastus.
Harrastuksia on kaksi kertaa viikossa, jossa on suurinpiirtein sama porukka. En koe kuitenkaan että he ovat ystäviä tai kavereita, vaan vain lähes tuntematonta harrastusporukkaa, joiden kanssa en ole missään tekemisissä harrastuksen ulkopuolella. Minulla on myös yksi lapsuuden ystävä, jonka kanssa harvoin olen tekemisissä (hän ei soittele minulle, ei kutsu kylään, eikä ehdota tapaamista) sekä kaksi entisestä työpaikasta kaveria, joiden kanssa harvoin tapaamme. Sukulaisten kanssa olemme etäisiä, emme juuri soittele emmekä tapaile. Tuntuu kuin yhteydenpito olisi hyvin yksipuolista, lähinnä minä pidän yhteyttä lapsuuden ystävään sekä siskoon ja veljeen yksipuolisesti. Muista sukulaisista en juuri mitään tiedä. Ei tämä kanssakäyminen minun mielestäni oikein luonnollista ole. Kasvotusten tapaan vain tuntemattomia ihmisiä, joka ei ole mielekästä eikä tuo tyytyväisyyttä ja iloa elämään.
Niin ja jos ystävä ehdottaa harvoin tapaamista, niin rahaa kuluu sen verran paljon, että hirvittää. Suurinpiirtein ulos syömään. Viimeksi perjantaina tavintolalasku oli 85 e (kahdeksankymmentäviisi euroa). Sitä ennen 65 e. Yksi olut tai viinikin on kallista, ilman syöminkiäkin. Ei minulla ainakaan ole tällaiseen touhuun varaa. Olisi mukavaa, jos ystävä/kaveri pyytäisi vaikka kylään tai kävelylle. Ei tarvitsisi kodin olla puunattu, eikä tarjoilut komeita, kahvi ja kaupan pulla olisivat riittävän hyviä. Hyvä, tuttu seura riittäisi ja sillä pötkittäisiin hyvällä mielellä pitkälle.
Ei ole täällä Oulussa mitään normaalia sosiaalista elämää. Masentuneita ja alakuloisia ihmisiä kylläkin runsaasti, kaikkien alakulo/ masennus tosin ei näy.
Jäykkää menoa......
Kaipaan sitä mukavempaa Oulua 2000-luvun alusta. Silloin löytyi todella nopeasti seuraa Suomi24 treffeistä ja sen ajan messengeristä. Moni nuori ajoi romuautolla viereen ja alkoi vaan jutella. Siitä sitten kaverustuttiin helposti. Nyt ovat nuoret ylimielisiä, ajavat kalliilla vanhempien kustantamills autoilla, niin tummennetut lasit edessäkin, ettei näe yhtään kuka ajaa. Ei siinä enää tutustu kehenkään, kun ei naamojakaan enää näy.
Ei saa. Ei toki nuoremmat eikä vanhemmatkaan. Paitsi matut saa alaikäistä milloin vain ja miten paljon vain, sehän on nähty.
Minä olen ollut niin pitkään yksin tai siis oman perheen kanssa vaan, että lopulta siihen yksin oloon tottuu ja turtuu. Sitä ikään kuin masentuu ja luovuttaa, eikä edes kaipaa enää sitä seuraa ympärilleen. Sitä alkaa vierastaa tai jopa inhota muita ihmisiä, kun tarpeeksi kauan "mökkihöperöityy". Huomasin jo vuosia sitten, että en saa sosiaalisia suhteita toimimaan niin parempi olla kokonaan ilman, enkä stressaa niitä enää. Löytäkää mielekästä puuhaa ja mukavaa tekemistä itsenne kanssa. Se on parasta aikaa, se oma laatu aika. Jos jonain päivänä joku ihana ihminen ilmestyy elämääni, niin otan sitten hänet avosylin vastaan ja rakastan häntä aidosti kaikkien niiden yksinäisten vuosien edestä.
Samoilla linjoilla. Ihmiset kusettavat jne,muuta paskaa, joten ei kiinnosta ku ei voi luottaa. Monella tasan sama. Menee juttuseurana joskus.
Ei näitä sosiaalisia suhteita saa täällä millään toimimaan. Ei jaksa enää tätä säätämistä, kun kaikki kanssakäyminen on pakonomaista ja jäykkää. Yhdestä jos toisestakin on tullut "mökkihöperöitä" huomaan. Ihan kehuskelevat sillä, että "vetelehtivät vain kotona eivätkä tapaa juuri ketään" (omien sanojensa mukaan). Etätyö nykyään on kyllä tuonut enemmän vapaa-aikaa heille, jotka etätyötä pystyvät tekemään. Kyllä sitä aikaa luulisi muutenkin joskus siskolle , veljelle (tai ystävälle) liikenevän, jos haluaa. Muut sukulaiset ovat jo täydellisesti unohtaneet varttuneet ja jo vähän ikääntyneet sukulaisensa. Lähinnä lähettävät viestin, kun tarvitsevat rahaa johonkin lapsiensa harrastusseuran tai koulun keräykseen. Tällä menolla kaikista tulee "mökkihöperöitä". Seuraukset kyllä näkyy jo.
Ota itsellesi oma kaveri,että saat itsekkin olla mökkihäperö.
On kyllä oma kaveri. Mutta mökkihöperöksi en aio tulla. Seurassa on mukavaa. Pitäähän sitä muutakin seuraa olla kuin oma kaveri, vaikka hän mukava ja rakas onkin.
Olet tutustunut vääriin ihmisiin. Ei kaikki kuseta. Oulussa on ihan hyviäkin ihmisiä, heihin on vain vaikea tutustua.
Ihan näin. Vaikka onkin oma kaveri, niin kyllä hyvä ystävä, sisko, veli ,serkku, muu sukulainen tai hyvin tuttu (hyvin tutut) kyllä virkistävät mieltä. Eikä tosiaankaan tarvitse olla suurta ja mahtavaa. Kasvokkain oleminen ja ystävällisyys ovat hyvät. Näillä monenkin alakulo, tyytymättömyys ja turtuminen lähtisivät. Luulisi tämän olevan yksinkertaista ja helposti toteutettavaa myös täällä Oulussa???
Kyllä yksikin kaveri riittää. Lähde kaverisi kanssa vaikka reissuun,jos on mahdollista.
Liiku kaduilla enemmän,ns. Katuile. Monesti törmää ihmisiin kaupungilla.
Ei saa
itärajalta tulee lisää islampoikii...puskii
Jos ei ota etten, ei mitään mahkuja. Sana kiirii..
Minä en ole löytänyt Oulusta mitään seuraa, enkä oikein koskaan etsinytkään. Ihmiset ovat kotona nykyään. Minä en käytä sosiaalista mediaa, enkä myöskään alkoholia. Siinä varmaan ne isoimmat syyt miksi en voi ikinä löytää kavereita mistään. On pakko viettää kaikki aika sen oman perheen ja suvun kanssa vaan. Maailma muuttuu ja onneksi kaikkeen tottuu ainakin jossain vaiheessa.
itärajalta tulee lemmikkejä
ooluha oli enne tätä viimestä jääkaatta niinku mualiiiman napa , niiku sillee et et ...
no sittehä tuli palio muuta mutta kyllä Nuaaiiset tieetää ettäkö Karrvakäet tullee nii on haarat levällää !
kiihtyvällä vaahillaha nuita saapuu ja eihän tolta naimisen lemulta saa hetken rauhoo !!!