Miten vaihtareista voi selvitä hengissä???

Ihan hyvin on selvinnyt. Vain alussa oli hirvittävät kuumat aallot, mutta jäi pois kun hormonilääkitys aloitettiin. Ei oikein mitään muuta havaittavaa ole ollut.

Tätähän se on, aitä tuntee itsensä aika pieneksi kaiken keskellä. Itselläni oli kanssa muutama noista oireistaai ja esim nivelkipuja oli niin pahasti että luulin jääväni sellaiseksi lopuksi ikääni, vaan ohi meni eikä sen jälkeen ole kipuja ollut.
Mene lääkäriin ja ota laastari josta saat hieman hormooneita että pahin vaihe menee ohitse, se on monelle ollut hyvänä apuna jotka eivät halua syödä hormooni pillereitä,.ätuo mustasukkaisuus johtuu siitä omasta surkeuden tunteesta, samalla kun ajattelee että miksi miehelle on tärkeää olla muiden naisten kanssa kovasti chattailemassa .
Saat nähdä että nämä vaivat häipyvät ja sen jälkeen on olomtodella ihanaa ja vapaata.äsinä tiedostat itse kaiken ihan järkevästi .
Muista anoppiani joka aina sanoi ettei häneen ole koskaan vaihdevuodet båvaikuttaneet mitenkään, kun me muut ympärillä saatiin olla varpaillaan ettei hän saisi raivaria, oli todella kiukkuinen ja eniten juuri miehellensä . Niin että tämä riesa naisen elämässä ei ole mikään kiva vaihe.
Mutta kuten sanoin mene lääkäriin ja ota se laastari niin helpottaa.

En voi kuin sanoa: Otan osaa. Itse selvisin vaihdevuosista käyttämällä lääkärin kirjoittamaa lääkettä. Huvittavinta oli, että yleislääkäri ei tunnistanut oireitani. Luulin ilman loppuvan. Sitten tuli se hikikohtaus ja kokemus meni ohi. Gynekologi tunnisti heti oireet ja kirjoitti hormoonilääkityksen. Söin sitä yhden täyden kuukauden. Alkoi hirvittää, kun kahdella tuttavallani oli syöpä. Toinen kuoli siihen. Kevensin itse hormoonihoitoa ottamalla joka toinen päivä tabletin. Asiantuntijoilta en saanut siihen tukea. He suosittelivat , että teen lääkärin ohjeiden mukaan. En tehnyt. Vaikka söin vain puolet annetusta ohjeesta, auttoivat nekin hormoonitabletit. Lisäksi sitten lääkäri kirjoitti Citaloprhamin. Sitä syön vieläkin. Siis olen jo 20 vuotta syönyt. Hormoonia otin kai vuoden.

Kiitos teille lohdutuksesta. Minkäänlaisia hormoneja en voi käyttää, ilman on pärjättävä. Ostin salvia-tabletteja, pari tuttua kehui, että saivat niistä apua hikoiluun ja yöhikoilun jäätyä pois, saivat paremmin nukuttuakin. Sekin olisi iso asia, ei varmaan olisi ihan niin itkuherkkä ja masentunut jatkuvasti. Ajattelin kuukauden kokeilla, josko apua tulisi.

Tuntuu vaan, että millään ei ole enää väliä. En jaksa siivota, ruuanlaitto on vastenmielistä, muutenkin teen vain pakolliset hommat. Pelottaa, onko loppuelämä tällaista, mikään entinen ei huvita: käsityöt, jumppa, pyöräily, kävelylenkit, lukeminen...Ei edes ystävien tapaaminen. Omien lasten kanssa on edelleen mukavaa, mutta heillekään en tahtoisi jaksaa kokata, leipoa. Mies ärsyttää koko ajan, miten se voikin olla niin typerä ja ymmärtämätön?? Puoli vuotta on ollut tätä paskaa ja nyt jo tuntuu, että järki lähtee. Miten voi kestää useammankin vuoden? Ja mitäs kun mies edelleen haluaa seksiä, itseä ei huvita yhtään? Tuleeko halut vielä takaisin? Välillä tuntuu, että ero kai tässä tulee, saa mies etsiä nuoremman naisen.

Minä en tiedä, milloin ne vaihtarit oli. 46-vuotiaana asennettiin vielä ehkäisykierukka, kuukautiset kuivuivat siihen. Tyypillisiä vaihtarioireita ei tullut.

Kierukka poistettiin 52-vuotiaana. Kuukautiset eivät palanneet eikä vaihtarioireita tullut.

Avioelämä jatkui verkkaisena koko ajan. Enää ei halimista kummempia haluja ole kummallakaan. Ikää molemmilla 70 tienoilla. Pientä kosteutusta intiimialue kuintenkin vaatii joka päivä, ettei tule kutinaa.

Jos vain olet luonnonoikku, kun sulla noin paljon oireita. Mustasukkaisuus ei johdu vaihdevuosista vaan huonosta luonteesta. Et ota vastuuta ja laitat kaiken vaihdevuosien piikkiin. Itsellä vaihdevuodet ovat kukoistuksen aikaa ja seksielämä on vain parantunut :)