Yksinäisyydestä,

Vanhukset sairastelee.

Näitähän piisaa tässä ei puhuta tosin iästä mitään:

https://yle.fi/a/74-20041296?origin=rss

Tämä kai tunnetuin tapaus, kysessä ei hirveen vanha tyyppi, muttei varsin poikanenkaan:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maunulan_muumio

Sinällään ei ole siis kyse ihmisen yksinäisyyden tunteesta, ei kaikki koe itseään yksinäisiksi, vaikka itsekseen viihtyvätkin. Kyse on myös turvalllisuudesta ja yhteiskuntavastuustakin.

Monet kyllä potee yksinäisyyttäkin, oletan, monet sitten kyllä pelkäävätkin sitä. Mutta asia on myös laajempi, kaikki ei saa kotihoitoakaan vaikka tarvitsisivat jne.

=DW=

Niin sinä ehkä tykkäät yksinäisyydestä, mutta enemmistö vanhuksista ei siitä tykkää kun pieninä annoksina

Terveet vanhukset kyllä itse voivat hakea suraa ja harrastuksia,
moni haluaaki elää jo vanhuuden päivänsä yksin,

elämä on eletty ja puoliso kuollu, vanhus ei jaksa enään suunitella parisuhteita mieluummin elää yksin viimeset vuodet varsinki jos luoja on antanu jokeenki terveen elämän vielä vanhoilla päivilläki,


eri asia on jos on sairastunu ja tullu avuttomaksi,
silloin jonkilainen ulkopuolinen apu on tarpeellista,
asiaan kuuluvaa,

just näin se on

Itse ainakin nautin yksinäisyydestä täysin siemauksin. Jokainen ns. yksinäinen päivä on kuin lahja.

samat sanat ja jos haluaa läheiset seurata on watsappi, et on hengissä jos heitä huolettaa, elää ja antaa muidenkin elää on hyvä sanonta

Ilman ihmisten seuraa tulee mökkihöperöksi.

Hesassa löytyi kuollut mies, joka oli ollut kuolleena 7 kk.
Beng

Seuraa on jos asuu vaikka pääkaupunkiseudulla, näkee ihmisiä todella, eri juttu jos mummonmökissä korvessa eli ei voi verrata.

no kaikilla ei ole läheisiä ja ystäviä, mutta se ei tarkoita kaikkia vanhoja

höperöksi ei tule vanhanakaan, jos on itsensä kanssa sinut, turhaa peloittelua

vanhana aivot on timanttia, eri juttu jos on muistisairaus ja kaikille voi tulla sairauksia, mutta kaikki ei ole sairaita

pakonomainen ihmisten kanssa oleminen ei ole aitoa, siksi turha siitä vouhkata, ihanaa oloa itsenne kanssa myös muiden ihmisten jos haluaa

vai niin

Entä jos on satavee ja useamman jätöksen kokenut?
https://youtu.be/yv5YgL3SkX8

Yli kymmenen vuoden omaishoitajana olon jälkeen jäin totaalisesti yksin. Oli vain tyhjiä huoneita ja muistoja vaan.

Ensimmäinen kesä oli sopeutumista uuteen, tunsin itseni totaalisen yksinäiseksi. Kävin hautausmaalla usein, luostarissa kirkossa ja olin hiljentyneenä sielläkin.

Se oli kesä 2019, 2020 tuli karanteeni Suomeenkin. 2021 kesämökillä, samoin 2022. Elin etsijän aikaa. Halusin eroon nautintoaineita ja se kesti aikansa.

Kesä 2023 tuntuu oikealta kesältä pitkästä aikaa. Balsamia haavoihin jotka arpeutuvat.

Olen vähn yli 70v.yksinäisyttä on monen laista.Ei imisen omaa syytä aina.usein syistetään yksinäinen .Omat ystävät ja tärkeät ihmiset kuoli korona aikana mutta ei koronaan yht 25 henkilöä.Mukaan joukoon mahtui sisko veli ja mies ystäväni joka oli elämässäni 21-22v,Joten kovin hiljaista on elämäni.Hiljaisutta lisää kun en juo viiniä,en kaljaa.Haluan kohdata ihmiset ulona.Koti kun osaan yksinkin olla aamun virkuna illan torkuna.En ole ihminen joka olisi Instagram / F.B. Tietoinen valintani oma ei älypuhelin.Rahaa ihmisuhteet.Joten ulkoilen yksin paljon päivittäin säällä kuin sällä läpi vuoden ajat. Pidän kiinni uni rytmi ja ruoka rytmi.Halitsen rahan käytön.Tarkoitaa en shoppaile,en risteile,en loma matkoja tee.Joskus olisi mukavaa kun joku edes kysyisi mitä sinulle oikeasti kuuluu? Kukaan ei kysynyt menetysteni jälkeen.Ihmisellä kun joku kuolee hänet jätetän yksin.Saa rauhassa surra. Oneksi löysin ilmaset senjori jumpat.On kesän tauolla. Aloin hiihtää 3 vuotta sitten niveriko polvillani.Hitaasti hartaasti pikku lähi metsä itäHelsinki.Sukset oli naftalissa ja monot joku 30 v.sama kauno luistimet. Yksin toki.Aika kuluu.Eli luistelen ,Kaikea voi tehdä yksin.Joskus tuntuu puulta.Ulkoilun ansiosta uskon nukun hyvin.

Tänään on perheen naisten taideilta, ikähaarukka 9-50 v. ja minä. Tulevat arvioimaan tauluani, onko hyvä, sopiiko kokonaisuuteen. Siinä sivussa iltapalaa, iso mustikka piirakka, leipäjuustoa ja voileipäkeksejä päällisineen. Ja kuulumiset tietenkin.
Seura on elintärkeä minulle, mutta pari-kolme päivää viikossa yksin on myös välttämätön. Siinä järjestelen ajatukseni lukemisen, oleilun ja ristikon lomassa.

Tuota juuri tarkoitinkin, et välillä on hyväkin olla yksin, pidän kyllä ihmisistä. Asia loppuun käsitelty t.aloittaja

Haloooo,,

oikein TV:ssä ihmeteltiin yksieläjiä
onko normaalia elää yksin ???????
olipa törkeä loukkaus
vanhuksia leskiä kohtaan,
työelämä ja lapsi perhe tehty yhteiskunnalle,
avio 40-60 vuotta takana,
vieläkö pitäisi jaksaa perustaa u u s i pari suhde huh,
vaikka vanhusta ei enään kiinosta samat asiat kuin nuorena,
eikä edes kykene samoin kuin nuorena,
TV ohjelma
oli törkeä loukkaus ja i h m e t t e l y ä yksin asuvia vanhuksia kohtaan,

Sitä paitsi suurin osa ihmisistä on tyhmiä, etten ainakaan itse jaksa heidän seuraansa. Älykkäät keskustelukumppanit ovat harvassa.

Päihteitä käyttäviä "ystäviä" kyllä olis, mutta kun sellaista on kokenut, parempi elää yksin. Miksi ei saisi olla ja elää yksin?, olen kokenut parisuhteessa väkivaltaa ja pettämistä, taloudellista väkivaltaa, sitäkö pitäs haluta ja eikö se ole ihmeellistä miten niin voi elää.

TV ohjelma oli törkeä loukkaus,
selkeästi kokemattoman ihmisen aikaansaanos,
ihmisen joka EI itse ole kokenu kymmenien vuosin kestävää avioliittoa,
eikä lapsiperhe elämää, eikä muitakaan perheelisten aviollisia, taloudellisia , mahdolista väkivaltaisuutta,

kyllä kaiken tämän kokeneilla PITÄÄ olla OIKEUS valita yksin asuminen edes oman turvallisuuden takia,

kuinka tv ohjelma KEHTASI kyseenalaistaa yksin asuvan
omaa valintaa
elää yksin loppuelämä,
jakasmisen jopa turvallisuudenki takia,

Samat sanat, erilaisia elämänkokemuksia on ja kaikilla ei sama, inuakin loukkas tuo juttu todella.

korjaan: minuakin.

Juuuu , hemmo saa elää kuten haluaa

Kaikki saa elää kuin haluaa, eikä kaikki yksinasuvat ole perheettömiä, vanhanakin mielummin yksin kun ongelmaisen ihmisen kanssa. Vastuu on itsellä aina ja kukaan ei määrää miten elää.

Kalkkeutunut kumppanuuteen. Olen.
Kotioloissa asiat kulkevat omia latujaan. Meillä kummallakin on omat harrastuksemme. Vaimolle kolmesti viikossa. Minulla kuudesti.
Yhteisiä perhetuttavia mutta myös omia. Vaimolla entiset työkaverit.
Minun vanhat, hyvät kaverini ovat vaihtaneet hiippakuntaa jo aikoja sitten.
Harrastuskaverieni kanssa laitamme asiat kohdalleen viidesti viikossa. Kuudes päiväni on sunnuntai jonka muut tuntuvat pyhittävän.

Mutta. Ei oikeastaan mitenkään yllättävä ankeus. Yksin matkustaminen. Tai ei oikeastaan matkustaminen vaan kahden viikon oleilu yksin Espanjan asunnollamme. Vaimoni ollessa estyneenä ja hänen häätämänään.
1970 alkaen olemme olleet yhteisillä matkoilla noin 18 kuukautta.
En osannut ajatella miten hölmöä on yksin luumuilu.
Kaverin puuttuessa painoni putosi kahdessa viikossa 5 kiloa.
Olin aina tehnyt 1986 hankkimallamme asunnolla kaikki sapuskat. Nyt en viitsinyt ja ulkona syöminen oli sattuman varaista vaikka kuppiloita on heti oven ulkopuolella.
Ensimmäinen viikko meni vielä rentoutuessa mutta toinen viikko alkoi saamaan sisällöltää epäterveellisiä piirteitä.

Aikanaan, vaimoni tehdessä tyttöjen matkoja, oli kotonakin kolkko asua. Varsinkin heräämiset aamuisin ilman viereistä tuhinaa oli kolkkoa.
Ilmeisesti unen läpi oli aistinut normaalisti elinkumppanin tuplatäkin nykimisen tai jotain vastaavaa.

Ken yksin makaa, hän nuhaa saa!

parisuhteessakin voi olla enempi yksin kuin ilman parisuhdetta, kokemusta on eli kaikilla omat kuviot ja ei voi verrata