Mitä hyötyä siitä näkemisestä on, kun kumpikaan ei kuitenkaan tee asian eteen mitään. Ehkä katsellaan toisiamme, ehkä ei. Sinä yleensä et.
Toisaalta siitä tulee sellainen hetkellinen hyvä olo. Ihana tunne, kun näkee toisen.
Mutta sitten tämä yliajatteleva puoli ottaa vallan ja jää miettimään kaikkia pieniä asioita.
Miksi hän teki noin? Miksi hän ei katsonut? Miksi hän ei tehnyt mitään? Yms.
Ja sitten iskeekin paha mieli...
Toisaalta on paljon helpompaa, kun ei näe toista. On ikävä kyllä ja toivo siitä, että näkisi ja pääsisi tutustumaan.
Mutta ei tarvitse ylimääräisiä miettiä.
Sitten sekin, jos yrittää oikein "etsiä" toista. Lähtee ulos ihan sillä tarkoituksella, että toivottavasti näkisin hänet.
Sitten kiukuttaa, kun ei edes nähnyt. Tai jos näki, niin hän oli niin kaukana, että ei oikeastaan edes näkynyt. Tai sitten näkee läheltä ja toinen näyttää siltä, että ei edes huomaa sinua, että ei kiinnosta yhtään.
Pahaa mieltä vain aiheuttaa.
Toisaalta siitä tulee sellainen hetkellinen hyvä olo. Ihana tunne, kun näkee toisen.
Mutta sitten tämä yliajatteleva puoli ottaa vallan ja jää miettimään kaikkia pieniä asioita.
Miksi hän teki noin? Miksi hän ei katsonut? Miksi hän ei tehnyt mitään? Yms.
Ja sitten iskeekin paha mieli...
Toisaalta on paljon helpompaa, kun ei näe toista. On ikävä kyllä ja toivo siitä, että näkisi ja pääsisi tutustumaan.
Mutta ei tarvitse ylimääräisiä miettiä.
Sitten sekin, jos yrittää oikein "etsiä" toista. Lähtee ulos ihan sillä tarkoituksella, että toivottavasti näkisin hänet.
Sitten kiukuttaa, kun ei edes nähnyt. Tai jos näki, niin hän oli niin kaukana, että ei oikeastaan edes näkynyt. Tai sitten näkee läheltä ja toinen näyttää siltä, että ei edes huomaa sinua, että ei kiinnosta yhtään.
Pahaa mieltä vain aiheuttaa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kun oiskin niin lähellä, että ois ees pienikin mahdollisuus nähdä eräs, hengittää samaa ilmaa mitä hänkin on hengittänyt, niin oisin jo pelkästään siitä onnellinen. Nyt voin vain palstailla, kunnes poistun täältäkin.
Mitä ruokaa tekisit minulle? Minä voisin tehdä jälkiruoaksi sinulle pilkottuja banaaneja. Ehkä tekisit minulle lohifilettä?
Palstalla fileet paistumaan ja jälkkärinä palstabanskua? Ööää tuota tuota 🙄 saanko miettiä hetken....
On kyllä niin sattumasta kiinni näkemiset.
Palstalla? Jos oikean elämän puolella, niin mun tapauksessa ei ihan sattumasta voi ees puhua. Pitäis suorastaan ihme tapahtua, että niin kävisi ja sellaista ihmettä ei satu. Ei palstallakaan.
Minä en puhu mistään palsta elämästä, en ymmärrä miksi jotkut täällä eivät osaa nähdä elämää palstan ulkopuolella.
Näkeminen tapahtuu oikeassa elämässä, ei palstalla. Palsta on keskustelua varten, ei sen oman kaivatun, vaan muiden palstalla olevien kanssa. Joskus ehkä voisi saada vaikka jotakin apua/erilaista ajatusta omaan tilanteeseen, jos sattuu olemaan muita, jotka miettivät samoja asioita. Mutta kun täällä todella vähän on ihmisiä, jotka osaavat keskustella ja erottaa ne kaksi asiaa toisistaan. Palsta ei ole se elämä, mitä täällä eletään.
Mutta sitten siihen sattumaan. Me asumme hänen kanssaan aika lähellä toisiamme ja kuljemme samoja polkuja. Ja on myös eräs paikka, joka yhdistää meitä tavallaan, missä ennen näimme useammin. Joten kyllä, se on vain sattumasta kiinni, että törmäisimme hänen kanssaan jossain kadulla tms.
Kyllä juuri niin sattumaa jos odottaa saa odottaa koko elämänsa. Meillä on polku ja sen varrella paikka jossa kohdattiin ennen usein. Nyt valitettavasti yksin ohitan sen paikan eikä sinua näy enää.
Kyllä tää palsta on elämää siinä missä muukin. Samalla tavalla hengitän ja syön näitä lukiessa.
Huomaan sinut kyllä aina. Ja kuulenkin.
Etpä välttämättä just oikeaa ihmistä. Täällähän voi kirjoittaa kuka tahansa toisen laitteilla.
Jos kauempaa katsot niin ehkä hän ei ole vain huomannut sinua. Jos on niin keskittynyt siihen mitä on sillä hetkellä tekemässä. Mene lähemmäksi että näkee sinut.
Mene juttelemaan että näet paremmin miten hän suhtautuu sinuun.
Miksi sinä et itse halua tehdä sen asian suhteen mitään että näkisitte?
Ei ole halusta kiinni, vaan uskalluksesta.
Ja yleensä hänen käytöksestään saa kuvan, että ei ole kiinnostunut, niin vielä vähemmän uskallan mitään mennä tekemään.
Mulla on aina tavallaan laput silmillä. Muutenkin vaikeaa luoda yhteyttä. Itseni suojelemista se on rakkaushuolia vastaan. Kun on kertaalleen menettänyt mielenterveytensä rakkauden vuoksi niin ne defenssit kytkeytyvät päälle. Silti tykkään siitä yhdestä edelleen. Pelkästään puhuminen kertoo jo siitä että kyse on jostain enemmästä. Olen voinut aina tavallista paremmin silloin kun olen harvoin rupatellut hänen kanssaan. -Sivusta tämä vain.
Me emme varsinaisesti ole hänen kanssaan ikinä keskustelleet. Olen kyllä puhunut hänelle ihan pari kertaa. Vaikea selittää, kun en haluaisi liikaa paljastaa...
Tämä on varmaan miehelle?
Kyllä, on miehelle. Anteeksi, unohdin tarkentaa sen aloitukseen.
Tottakai sinun kannattaa kirjoittaa noin, eihän nämä muuten töllää mies tätä läpinäkyvän tarkoituksellisen joutavaa höpinääsi. Minä yhyy tunne byää.
Minua ei harmita yhtään tiputtaa alentuvia ihmisiä takaisin maanpinnalle
Aloitus hieroi itseäni kasvoille, koska samat ajatukset. Ehkä olen sen alitajuisesti tiennyt mutta en vain ole halunnut sitä myöntää. Tiedän jo, että seuraava kohtaaminen menee kuten ennenkin. Niukka tervehdys pysähtymättä. Ei edes viatonta kuulumisten vaihtoa, ei mitään. Olen sulkeutunut ja se nainen on varautuneen oloinen, syystäkin. Vaikka en ole hänen tunteistaan sata varma, vain vahva aavistus, niin sanoisin, että unohtaisi jo, maailmassa riittää miehiä (ja tästä lausahduksesta puuttuu ego). Sillä ei ole oikeastaan merkitystä, kuinka paljon häntä ra... tan, koska mikään puoleltani ei muutu ja tiedostan hyvin, että se on minun käsissäni ottaa ensiaskel. En tule ottamaan. Vielä kun saisi sanottua tämän irl. Kuin hänelle.
Mitä merkitystä siis sinulle olisi naisen suomasta huomiosta, jos mikään osaltasi ei tule muuttumaan etkä ensiaskeleitakaan tule koskaan ottamaan? Miksi vaivautua mitään sanomaan? Miksi valitat? Eikö tilanne ole kohdallasi fifty-fifty?
Ei hän ole enää huomiota suonutkaan, koska meistä kumpikin vaikuttaa odottavan minun lähestyvän häntä. Tällaisen kuvan olen ymmärtänyt aikoja sitten. Miksi vaivautua? Jos hänellä on vahvat tunteet, niin parempi, että tämän passiivisuuteni edessä siirtyy ohituskaistalle ja jatkaa eteenpäin. Tuo valittaa on aika voimakkaasti todettu. En ole valittanut hänelle irl. Emme ole aikoihin edes kommentoineet mitään. Täällä taas, noh, mmyyönnän, että tulee.. ikävöityä häntä mutta tämä on palsta. Irl on irl. Kyse siitä, että tätä pidemmäksi en mene. Olen siis tuo, jolta kysyit.
No eikös tilanne ole sitten ihanteellinen kannaltasi? Et pidemmälle aio mennä, toivot naisenkin menevän ohituskaistaa - kenties jo meneekin. Ehkä sinusta huokuu välttelevyys, jonka nainen on huomannut. Oivallinen tilaisuus onnelliseen unohdukseen?
Pipsa rakas laita viestiä
Hyvä on, myönnän. Ei ole ihanteellinen oikein mitenkään mutta sillä ei ole merkitystä, koska en siirry seuraavaan vaiheeseen millään tavoin. Hyvin mahdollista ja todennäköistä, että meneekin eteenpäin, aina parempi. Kyllä, jälleen oikein, olen vältellyt hänen kohtaamistaan. Sen, mitä niissä ympyröissä nyt on mahdollista välttää. Sarkasmi sikseen. Tiedän, että unohtaminen aikanaan milloin lie, ei tule tuntumaan onnelliselta. Varsinkaan, kun olemme säännöllisesti samassa paikassa. 10.19
Miksi ihmeessä et halua viedä asiaa eteenpäin jos sitä sinulta odotetaankin? - Sivusta
Mä tekisin jonkinlaisen aloitteen, jos olis mahdollista. Se paikka ei ole hyvä siihen. Eri