Se on ollut elämäni hävettävin asia. Mistään en ikinä ole niin hävennyt kuin tästä. Siihen on omat syynsä omassä elämänhistoriassani, joista ei ole aikomus täällä kertoa. Se on tapaus, joka on syönyt miestä. Se on isku, josta en elämäni aikana toivu, ellei ihmeitä tapahdu.
Hävettävin kaikista tämä meidän välinen juttu
Anonyymi-ap
29556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
mitä kamalaa oikein on tapahtunut?
Tule, voidaan jutella niistä sun suurista häpeäntunteista. Minun kanssa ei tarvi hävetä.
Jatkan vielä:
Eli ikäänkuin häpeäsi on eskaloitunut? Nyt et kehtaa ovesta ulos astua?
Alussa oli vain pieni epämukavuuden tunne, kun asiat ei menneetkään hienosti kuten toivoit ja tunsit itsesi riittämättömäksi. Tunteesi koit hölmöytenä ja noloutena.
Sen jälkeen tunnereaktiosi kertaantuivat toisiinsa tukien, kasvattaen koko ajan häpeää?
Tälläistä itse jouduin todistamaan, kohde suht omien ajatustensa takana täysin tavoittamattomissa, edes silmiin katsominen ei onnistunut. Lopulta hän kait luovutti.
Yritin olla lempeä ja ystävällinen, ei auttanut😪
Ehkä vain kuvittelin.
Se juttu hänen kansaan venyi ja jouduin kokemaan pitkän ajan kuluessa lukuisia nöyryytyksiä. Ei ole helppoa olla edes läsnä samassa huoneessa ihmisen kanssa, joka on nöyryyttänyt tai jonka johdosta on joutunut kokemaan olevansa aivan toisen luokan kansalainen, tai pahempaa, joutuu kokemaan olevansa kelvoton miehenä, olemaan ei-mies. Koin kuolevani omana itsenäni, koska kokemus menneisyydessä tapahtuneiden asioiden johdosta oli niin kaikenkattavan murskaava. Eihän hän voinut tietää menneisyyttäni.
Eihän se lempeys ja ystävyys varsinkaan ole sitä, mitä mies ihastukseltaan haluaa. Minulle ystävyys ei kelpaa ja se tuntuu lähinnä pilkanteolta. Sitä hylkäämistä ei voi jälkikäteen mitenkään paikata tai hyvittää, siis jos se ei ole oikeaa rakkautta. Hylätty kokee tulleensa hylätyksi, ei lempeys siihen tuo mitään. Hän on vain muistutus hylkäämisen ja arvottomuuden kokemuksesta ja pahentaa tilannetta. Siksi myös haluan olla poissa hänen lähettyviltään. Paeta, kadota ja kuolla pois.
Mutta jouduitko kokemaan noita tunteita ihan rehellisesti hänen tuottaminaan vai siksi, että tulkitsit häntä häpeälasiesi lävitse?
Ihan kuten tulkitset tuon lempeyden ja ystävällisyyden kaverillisuudeksi. Ehkä nainen vain koitti tehdä itseään helposti lähestyttäväksi jotta juttu edistyisi? Näin ainakin minun tapauksessani.
Kun näin, että toinen on hyvin tunneherkkä ja kuuma ja ujokin, niin koitin itse osoittaa sen olevan minulle mieluista, eikä mikään häpeä. Eli koitin olla avoin tutustumiselle. Itse en myöskään tykkää näyttää seksuaalisia tunteita tuntemattomille, vaikka niitä unelmia ja tunteita olisikin. Se ei vain ole minua. Minusta on ihan tarpeeksi, jos osoittaa avoimuutta lähes tuntemattomalle ihmiselle. Se on alku.
Tuohon hylkäämiseen en osaa sanoa mitään. Lähtikö hän pois? Ehkä sinäkin olet kuuma, joten toisen asettamat rajat tuntuivat hylkäämiseltä.
En silti noilla perusteilla lähtisi vielä kuolemaan, varmasti kannattaa jatkaa mieluummin elämää.
Hyvin kirjoitat. Vaikutat fiksulta.
Kyllä hänen torjuntansa oli selvä, sekä sanoissa että käytöksessä. Tietyllä tavalla en voi moittia häntä, mutta silti kokemus on traumaattinen. Ei hän helpoksi lähestymistä tehnyt, koska hänkin pakeni minua hyvin selvällä tavalla, jopa niin, että hän lähetti sillä oman viestinsä.
Toki mikään tästä ei vielä todista sitä, etteikö hänellä ole voinut olla tunteita, edes jotain välittämistä. Se on selvää, ettei hän halunnut suhdetta syystä tai toisesta.
Kiitos!😇 Tullut aika paljon ajateltua miksi asiat meni kuten meni, kun jäi harmittaan.
Ehkä itse olin liian neutraali, ikäänkuin vastapolariteettina hänen kuumuudelleen.
Vieläkin kuitenkin häntä pidän parhaana ja koen sen jo itse aika nolona. Hänellä on varmasti jo muita suhteita minua kauniimpiin naisiin.
Jos olet herkkä ja nopeasti syttyvä, niin koita siitä huolimatta tutustumistilanteessa antaa toisellekkin tilaa ja ymmärtää toisenkin persoonallisuutta. Ei kahden ihmisen välinen lämpö hiivu, vaikka vähän hillitseekin tunteitaan suhteen alussa. Se voisi myöskin vähentää sitä nolouden tunnetta, kun omat tunteesi eivät niin ole uuden tuttavuuden valokeilassa.
Toinen ihminen voi myös tuntea itsensä ja tunteensa toissijaiseksi, jos heti suuresti julistat omia tunteitasi js ehkä myös tarpeitasi. Siinä tulee semmoinen mahdottomuudentunne, kun omat syvemmät tunteet eivät ole vielä edes päässeet alkuun kun toinen jo kertoo rakkaudestaan, vaikkei siinä varsinaisesti mitään pahaa tai hävettävää ole. Sitten tulee myös epäilys, että toisen tunteet sammuu yhtä äkkiä kun alkaakin. Jotkut voivat myös pelästyä herättämiään voimakkaita tunteita ja ottaa siksi takapakkia. Suuritunteinen voi tuntua epätasapainoiselta ja suojamuurit kohoaa ihan tahtomattomana reaktiona.
Harmi, että suhdevirityksesi ei johtanut pidemmälle, se tuntuu aina pahalta, kunnes se tuntuu hyvältä😄😘
Jos sulla on vaikeuksia pysyä kasassa suhteen alkumetreillä, niin lämpimästi suosittelen kirjaa John Gray "Seurustelun Taito", löytyy esim kirjastoista Helsingissä. Antoi minulle rauhan näissä asioissa.
T.tylsä ihminen..🤭
Vaikutat harvinaisen järkevältä ja ajattelevalta ihmiseltä. Tuossa oli jotain, mitä en itsekään paljon ajattelevana ole huomannut edes ajatella.
Nää oli ihan puhtaasti mitä itse koin ja analysoin ja myös muilta olen kuullut ja lukenut vastaavaa.
Tsemit sulle, ettet pilaa elämääsi yhden epäonnistumisen vuoksi tai mustaa mieltäsi lopullisesti. Voit nimittäin siten jättää todellisen rakkautesi yksin maailmaan, tai tehdä hänet näkymättömäksi..Kaikkea hyvää sinulle!
❤️
Etkö siis puhunut? Miksi? Ihmeellistä.
Ei kaikista asioista "toivukaan", mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Joskus hyvätkin tunnekokemukset voi nostaa vanhoja traumoja pintaan.
Laitappa nimimerkit kenestä kahdesta kyse? Voi olla että tajusinkin
No voi, koita toipua. Luulen että muut asiaan osalliset eivät ota sitä noin raskaasti. Kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin. ☀
Eivät onnelliset ihmiset tietenkään ota vakavasti. Mutta kyllä se myötähäpeä ja sääli paistaa läpi.
Ihmiset käyttävät paljon vähemmän aikaa miettiäkseen muita ihmisiä vaikka toisin ehkä saatamme luulla.
Tärkeäähän ei ole se määrä, vaan laatu. Minkälainen kuva ihmisillä, ja miesten kohdalla varsinkin naisilla on miehestä.
Jokaiselle on se oma napa kuitenkin lähin.
Elämä tulee aika henkilökohtaiseksi, kun joutuu tuntemaan kipua.
Niinpä. Suurimmaksi osaksi ihmiset ovat itsekkäitä, eikä toisten murheet juuri hetkauta.
Mikä siinä oli se hävettävä osio? Kelpaamattomuuden tunneko. Se on narsistista pohjimmiltaan. Häpeä on voimakas tunne. Laimentamaton. Ikään kuin eläisi uudelleen. Muistot muista tunteista enemmän vain kaikuja. Millainen on häpeämätön.
En voi tätä avata kokonaan, koska minun pitäisi kertoa koko elämänhistoriani. Eli tämä ei avaudu kokonaan näillä kertomillani faktoilla. Harmi, etten voi paljastaa itseäni täysin, se vaatisi aivan toisen luokan kertomuksen, ehkä kokonaisen elämänkerran. Siihen liittyy monenlaisia kielteisiä kokemuksia, voisi sanoa koko värikirjo.
Teitkö liikaa vai liian vähän?
Mitä tein? Töitäkö?
Miksi häpeät tunteitasi? Häpeävä on jollain tavalla kietoutunut tuohon ihmiseen tai ihmisiin. Ja testatessaan todellisuutta ei pysty luottamaan omiin aisteihinsa, tunteisiin ja reaktioihin.
Ei se häpeä liity yksin häneen, vaan siihen kietoutuu monia muitakin menneiltä ajoilta, ja toki, häpeää kokee tietenkin paljon laajemmin kuin tämän yhden ihmisen edessä. Häpeä liittyy yhteisöllisyyteen, perheeseen, ystäviin jne. Eli tämä vyyhti ei ole kovin helppo oikaistavaksi.
Anteeksi mutta naurattaa. Voi ihmisiä
Mikä tää oli? Et kerro. Typerys.
Kirjoita omiin muistelmiin.
Typerys olen kyllä, ei kai siitä ole kyse. Monet typeryydet on myös häpeän aihe.
Miten näytti käytöksellään?