Kannanpa minäkin korteni kekoon. Mulla on teoria, jonka epäilen pitävän mun masennusta yllä. Kun tunnen jatkuvaa alemmuudentunnetta, siksi olen yksinäinen, en jaksa lähteä kotoa mihinkään,haluaisin vain olla ja käpertyä itseeni. Silloin en tuntisi olevani niin huono. On aivan sama kenestä on kyse, jopa avopuolisoni rinnalla tunnen itseni todella huonoksi ja arvottomaksi. Olen seurassa niin epävarma, etten keksi mitään sanottavaa, ajatus ei kulje. Haluaisin vajota maan alle, häpeän.
Ei oo helppoa ihmisen elämä.
Ei oo helppoa ihmisen elämä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
veit sanat suustani... mikään ei jaksa innostaa :( tsemppiä sulle ja muille kuitenkin :)
Jos niillä olisi liikunta-addiktio, kuten itsellä on; masentuneiden määrä
olis maailmassa miljoonia vähemmän.
Sillä diagnoosilistalla, joka itsellä on, vain harvat ovat elossa.
"Hitsi kun meitä on paljon"
Harmaita elämänhiiriä, joilla ei ole voimaa eikä taitoa toteuttaa
niitä mahdollisuuksia, joita meillä jo lapsena litistetyillä oikeasti voisi olla.
Hyvin sanottu.. lapsena litistetty. Mä kai oon jo tosi littana kun vieläkin mua litistetään. Eipä juurikaan elämänhalua löydy. Kun elämä menee perseelleen vaikka miten yrittää sinnitellä ja puskea eteenpäin, silmät sumeina ja mieli maassa. Sitä vaan yrittää ja yrittää tarpoa päivästä toiseen, mutta miksi?
Mun tekis mieli huutaa ja raivota kaikki paska ulos tuolta päästä. Siitäkin mua varmaan potkitaan päähän. On aivan sama mitenpäin oon ja mitä sanon, koskaan en kelpaa kenellekään enkä mihinkään. Masennukselle kyllä kelpaan vähän liiankin hyvin. Mä en jaksa enää yrittää edes selviytyä, saa kai tämä kurja sairaus minut viedä kokonaan. Mä oon voimaton selättämään sitä.
Terapeuttikin vaan käskee miettiä asioita. Ja minähän mietin, jatkuvasti. Eikä mitään tulosta synny. Mitä haluat elämältä jne...vitut en kai minä sitä tiedä, enhän mä oo ollu elossakaan ainakaan kahteen vuoteen! Kuinka mä nyt voin sitä miettiä, kun elämänhalu on miinuksella. Siitäkään oo paskankaan vertaa apua, täällä mä kotona sitten näitä asioita selvittelen.
Mutta ei kait se oo ongelma, sama kai se on miten täällä elää ja miten/milloin kuolee fyysisesti. Henkisesti en ole enää elävä olento. Oikeestaan mä toivosin että joku pieksäis ja hakkais mut tosi pahasti.Se olis mulle oikeen. Kun oon tyhmä ja lihava luuseri joka ei missään onnistu, aina möhlii vaan kaiken.
Masennuksen takana on paljon ilmaisetonta vihaa. Anna palaa. Jotenkin. Ympäristö on sen jopa ansainnut. Mutta älä vie pommia johonkin ostoskeskukseen...edes vahingossa.
Pullamössö!!
Olet juuri niin arvokas, kuin miten itseäsi arvotat tai sallit kohdeltavan. Jos et halua olla kynnysmatto, jonka päältä kävellään, nousu ylös!!
Aloita siitä, että kauniina päivänä lähdet luontoon, puistoon, metsikköön, polulle, lammen rannalle. Kuule laineen liplatus ja linnun laulu. Luonto on vielä sinunkin, eikä maksa mittään!!
Tällä hetkellä mä oon tosissani vihanen, tekis mieli alkaa hillua ja räyhätä. Tuntuu että pää on täynnä niin paljon paskaa. Kerroin tänään äidilleni että sairastan masennusta. Se kai oli viimenen niitti, oon kai jotenkin katkera niille siitä paskan onnettomasta lapsuudesta, jolloin sain kuulla vain sen ettei minusta oo mihinkään eikä minusta tuu mitään. Lapsuus ja nuoruus vain hävisi jonnekin...taisi mennä siinä hyväksynnän tavoittelussa koko nuoruusaika, se jolloin olisi ollut aika itsenäistyä. Ja minä vain halusin olla hyväksytty. Ja kaikki niin turhaan, enhän minä vieläkään ole hyväksytty. Tuntuu ettei mulla vieläkään ole oikeutta sanoa mielipiteitäni eikä koskaan haluta ja pyytää toisilta mitään. Että pitäis vain olla huomaamaton.
Samanlaisia ajatuksia mullakin. Tuntu välillä kuin mä oisin kirjoittanut joitakin sun lauseita.
Hei, jokaisella ihmisellä, vaikka se olis minkälainen, on ihmisarvo. Sitä ei keneltäkään voi ottaa pois, ei edes pedofiileiltä tai sarjamurhaajilta tai... ja sä et oo sellanen!
Tuo viha auttaa sua itsenäistymään. Jos et tosiaan halua tehdä jotain jonkun toisen aloitteesta, älä tee. Tee itse sillain niin kun justiinsa haluttaa! En nyt tarkoita itsemurhaa, mutta mee vaikka rannalle tai metsään heittään kiviä tai käpyja ja huuda niin perkeleesti! Jos joku kuulee, niin tajuaapa pysyä kaukana.
Ongelman nimi on syyllisyys...muutenhan ei olis hätäpäivää. En vain pysty olemaan "jouten", vaan tekemättömät työt kalvaa mieltä. Huono omatunto tulee tästäkin, kun tässä istun ja kirjoitan tänne. Vaikka tiskipöytä vyöryy tiskeistä ja joka nurkassa on villakoiria. Aivan kuin pelkään että joku tulee moittimaan mua kun en siivoa. Vaikka mieheni ei moiti, silti pelkään mieheni vanhempien tulevan käymään....aina he kattovat tarkasti kaikki paikat, anoppi saattaa jotain sanoakin. Appiukko kuvittelee että kaikki tekee niin kuin hän haluaa. Se kerrankin tuli virnuilemaan, kun olin tietokoneella järjestelemässä valokuvia. Sanoi että : "jaa, sinä täällä pelaat tietokoneella." Ajattelin kyllä, että omapahan on aikani ja koneeni, sitäpaitsi olin lomalla silloin. Mä taidan olla vain haitaksi kaikille. Kun pitää olla kaikille mieliksi enkä siihen pysty. Aivan kuin minun elämääni sattuis kaikki ihmiset jotka haluaa mun miellyttävän heitä. Jos meidän piha ei ole niiden mielestä siisti, ne tulee ja siivoaa. Yksinkertasesti sanottuna, tuntuu etten minä eivätkä mun tekoni ja elämäntyylini kelpaa koskaan.