Oksennan sanoja

Introvertti olen. Tai tällaiseksi ainakin olen aina itseäni kuvitellut olevani, mitä nyt on luottamista netissä löytyviin testeihin ja tekstinpätkiin.

Mutta olen myös tunnistanut joitain extroverttiin liitettävistä luonteenpiirteistä itsessäni. Pienemmässä suhteessa tosin. En kaikkia itselläni allekirjoita.
Tätäkin itseasiassa usein miettinyt, kumpi kampi sitten oikeasti? Vaiko sitten kumpaakin.
Maailmalle näytän olevani itsevarma, enkä näytä heikkouksiani saati sitä, että olen sisältä rikki ja vioittunut ja heikkouksiani en näytä, mutta sitten ehkä vain oikeasti kaksi ihmistä tässä maailmassa tietää minkälainen pohjimmiltani olen, kun lasken sen panssarin ja kypärän.

Tämä on itseasiassa minun elämäni aikana ensimmäinen kerta, kun kerron olevani yksinäinen, koska jotenkin on todella suuri kynnys aikuisella ihmisellä sanoa olevansa oikeasti yksinäinen. Omasta kokemuksesta kai voin sanoa, että se on jonkin sortin häpeä mikä sieltä taustalta kumpuaa. Enkä kyllä koskaan myöskään ole asiaa paisutellutkaan tai antanut ymmärtää, että olisi edes mitenkään laajaa ystäväpiiriä. Kun on vain oppinut hiljaisesti hyväksymään sen, että itsellä ei edes sitä yhtä vakiintunutta ystävää ole jonka kanssa viettää aikaa ja touhuilla kodin ulkopuolella asioita.
Aikuisten yksinäisyys kovin vaitonainen asia vissiin. En ole asiaa sen suuremmin lähtenyt tutkimaan, että mitenkä asiat oikeasti on.

Jotenkin vain tuntuu, että nykyään ihmiset on niin hemmetin vaikeita tapauksia mitä esim. nyt vaikka näihin ystävyyssuhteisiin tulee. Tosin sukuunkin tämä liittyy hyvinkin vahvasti.

Anonyymi kirjoitti:

Introvertti olen. Tai tällaiseksi ainakin olen aina itseäni kuvitellut olevani, mitä nyt on luottamista netissä löytyviin testeihin ja tekstinpätkiin.

Mutta olen myös tunnistanut joitain extroverttiin liitettävistä luonteenpiirteistä itsessäni. Pienemmässä suhteessa tosin. En kaikkia itselläni allekirjoita.
Tätäkin itseasiassa usein miettinyt, kumpi kampi sitten oikeasti? Vaiko sitten kumpaakin.
Maailmalle näytän olevani itsevarma, enkä näytä heikkouksiani saati sitä, että olen sisältä rikki ja vioittunut ja heikkouksiani en näytä, mutta sitten ehkä vain oikeasti kaksi ihmistä tässä maailmassa tietää minkälainen pohjimmiltani olen, kun lasken sen panssarin ja kypärän.

Tämä on itseasiassa minun elämäni aikana ensimmäinen kerta, kun kerron olevani yksinäinen, koska jotenkin on todella suuri kynnys aikuisella ihmisellä sanoa olevansa oikeasti yksinäinen. Omasta kokemuksesta kai voin sanoa, että se on jonkin sortin häpeä mikä sieltä taustalta kumpuaa. Enkä kyllä koskaan myöskään ole asiaa paisutellutkaan tai antanut ymmärtää, että olisi edes mitenkään laajaa ystäväpiiriä. Kun on vain oppinut hiljaisesti hyväksymään sen, että itsellä ei edes sitä yhtä vakiintunutta ystävää ole jonka kanssa viettää aikaa ja touhuilla kodin ulkopuolella asioita.
Aikuisten yksinäisyys kovin vaitonainen asia vissiin. En ole asiaa sen suuremmin lähtenyt tutkimaan, että mitenkä asiat oikeasti on.

Jotenkin vain tuntuu, että nykyään ihmiset on niin hemmetin vaikeita tapauksia mitä esim. nyt vaikka näihin ystävyyssuhteisiin tulee. Tosin sukuunkin tämä liittyy hyvinkin vahvasti.

Lue lisää

Kuten kliseisesti sanotaan, yksin viihtyminen ja yksinäisyys on kaksi eri asiaa. Kyse voi olla omasta valinnasta. Mutta jos tuntee jäävänsä jostain paitsi, kaipaavansa muiden seuraa, silloin on yksinäinen.

Toki varmaan on niin että valtaosa ihmisistä haluaa ympärilleen muita, eivät viihdy missään oloissa yksikseen. Se mikä joskus hieman kuitenkin ärsyttää, on se mitä tuolla aikaisemminkin sanoin, eli että jos on tällainen aika paljonkin intovertti, saatetaan siihen suhtautua omituisuutena. Antakaamme kuitenkin kaikkien olla sellaisia kuin olemme, mikäli emme uhkaa muiden oikeutta myös olla sellaisia kuin ovat. Heikkouksinemme ja vahvuuksinemme.

Mutta yksinäisyys on toki raastava ongelma sellaiselle joka siitä kärsii. En siis vähättele asiaa mitenkään. Kirjoituksesi perusteella arvioisin että itse kipuilet asian kanssa paljonkin.

Itse olen luonteeltani sellainen että tulen kyllä helposti juttuun monenkinlaisten ihmisten kanssa. Ja jos sanon viihtyväni itseni seurassa, se ei kuitenkaan tarkoita että olisin ihan erakkoluonnekaan. Mutta jos olen yksin, olen ihan tyytyväinen olotilaani. Onhan minullakin perhe ja työ jonka kautta joudun lukuisten ihmisten kanssa vuorovaikutukseen. Joudun tai pääsen - vähän mielialoista riipuen.