Ongelma pahenee vuosivuodelta.
Menin hoikan ja hyväkuntoisen miehen kanssa naimisiin vuosia sitten.
Nyt kun 40 on tärähtänyt mittariin,mies antaa itsensä levähtää,mutta on minulle ja osittain lapsillekin katkera siitä,että hänellä ainoana perheessämme on paino-ongelma.
Elämäntapojaan ei kuitenkaan halua muuttaa,vaikka tietää,että päivittäinen kaljanlipitys ja rasvaisen ruuan mässytys tekevät mitä tekevät.
Olen ystävällisesti huomautellut valmisruokien ym. lihisten kantamisesta jääkaappiin,ei auta mitään.
Hän on ukkoontunut ja turvoksissa ja vauhti sen kuin kiihtyy.Olen aivan kypsä,yhteissaunomiset lopetin jo aikaa sitten koska en yksinkertaisesti voi katsoa häntä.Jokainen kantaa itse läskinsä,mutta jo naimisiinmennessämme hän tiesi etten välitä lihavasta ihmisestä rakastajana.Muuten en moralisoi ketään sen enempää.
Kriisi on nyt jo ulottunut peiton alle,mua ei kiinnosta yhtään,annan välillä velvollisuuttani.
Kellään kokemusta vastaavasta?Miten selvisitte?
Menin hoikan ja hyväkuntoisen miehen kanssa naimisiin vuosia sitten.
Nyt kun 40 on tärähtänyt mittariin,mies antaa itsensä levähtää,mutta on minulle ja osittain lapsillekin katkera siitä,että hänellä ainoana perheessämme on paino-ongelma.
Elämäntapojaan ei kuitenkaan halua muuttaa,vaikka tietää,että päivittäinen kaljanlipitys ja rasvaisen ruuan mässytys tekevät mitä tekevät.
Olen ystävällisesti huomautellut valmisruokien ym. lihisten kantamisesta jääkaappiin,ei auta mitään.
Hän on ukkoontunut ja turvoksissa ja vauhti sen kuin kiihtyy.Olen aivan kypsä,yhteissaunomiset lopetin jo aikaa sitten koska en yksinkertaisesti voi katsoa häntä.Jokainen kantaa itse läskinsä,mutta jo naimisiinmennessämme hän tiesi etten välitä lihavasta ihmisestä rakastajana.Muuten en moralisoi ketään sen enempää.
Kriisi on nyt jo ulottunut peiton alle,mua ei kiinnosta yhtään,annan välillä velvollisuuttani.
Kellään kokemusta vastaavasta?Miten selvisitte?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Moikka.
Meillä oli toisinpäin.
Mulla meni sexihalut eikä se enään 2v pakkoselibaatin jälkeen palautunut(s.halut)ennalleen.
Joten avio-ero oli ainut vaihto-ehto.
Älä silti tuomitse Ukkoas vaan koita tsempata häntä.
Yrittikö/halusiko vaimo laihduttaa?
Puhuitteko lihavuudesta?Ottiko pahasti itteensä(meillä taivas halkesi)?
Keksikö tekosyitä tilanteeseen ja katkeroituiko sulle,mikäli itse olit yhdessäoloaikana timmissä kunnossa?
Näitä nääs meillä..
Moi, itte mä treenasin tiukkan siihen aikaan.
Rasva% notku noin10%ssa.Hän ei fyysisesti aktiivi.
Samat jutut käyty läpi kuin teilläkin.
Ketään ei voi muuttaa väkisin,tiiät mitä tarkoitan.
Meiän suhde kaatu loppujenlopuks sexin puutteeseen. Ei siitä mihkään pääse.
Mutta vielä yritä tsempata ukkoas, älä uhkaile äläkä syyllistä, jos ei ole aihetta.
Tsemppaa ja tsemppaa,tajuun mitä tarkoitat,mut ukko ei tajua mua enää ollenkaan.
Tuntuu kyl itestäkin aika kurjalta,kun toisen koskettaessa entiset himon väristykset on muuttunu enempi inhon väristyksiksi.
Ja itse yrittää vältellä riisumista toisen edessä,ettei tulis 'vaikeeta' tilannetta.
Himothan mulla on tallessa,mutkun ovat vaihtaneet kohdetta.Itseasiassa näin keväällä olenkin oikea kyylä joka tirkistelee kaikkia tiukkakroppaisia miehiä!
Kuitenkin omatunto kolkuttaa 'petturi'ajatuksiani.
HUOH
No, toi on kieltämättä vaikee tilanne.
Tulee mieleen aika 10v, sitten.
Kerro suoraan kuinka tunnet, ettei tää juttu enään toimi.
Mä ainaskin heräisin siinä vaiheessa.
Jos itse olet fyysisesti ja muutenkin "kiinostava" niin Ukkosi ei ota teidän suhdetta enään tosissaan.
Kokemuksesta voin sanoa , että ero on tiukka paikka eikä "sopu-eroa" ole olemassakaan.
Älä haaskaa aikaasi, kirjoituksesi olet elänyt tilanteessa jo pidemmän aikaa?Näisssä asioissa on jokainen paras tuomari, omalla kohdallaan.
Älä hätiköi, mutta tunnustakaa tosiseikat toisillenne ettei jatkossa ole mahdotonta tavata toisianne.
Onko Teillä lapsia,jos saa kysyä?
onhan noita kolmin kappalein.
Hekin ihmettelevät tuota faijan levähtämistä,varsinkin murkkuikäinen urheilijaesikoisemme.Koskaan en ole lasten kuullen isän ulkonäköä mollannut,ja muutenkin matalaa profiilia yritän,mut välillä ei onnistu.
En hauku enkä syyllistä,välil kyl on tullut ylilyöntejäkin.Katon kuulema välil niinv-mäisesti häntä,näin väittää.
En halua enää lähteä yhdessä ihmisten ilmoille,kun on herenny aika mustasukkaiseksi viimeaikoina.Ite kuitenkaan ihan rumimmast pääst en ole,ja kroppa huippukunnossa kaikesta huolimatta(37v).
Kyllä voin olla niin kypsä tähän tilanteeseen ettei mitään rajaa.Laihtuminen ei voi olla niin -vetin vaikeaa,on nimittäin tapahtunut kerran aikaisemminkin.Silloin kylläkin piti paapoa isäntää kuin pikkulasta,mutta tuli tuloksiakin,-15 kg/3kk.Ilman mitään kummempia poppakonsteja.Paitsi olihan mulla yks porkkana:lupasin et jos pääsee tavoitteeseen,saa vetästä b-rappuun.Ja tää on ihan totta!
Nyt ei jaksa itse olla toisen olkapäänä tällä hetkelläei kiinnosta.
Toisaalta tunnen itteni täydeksi paskaksi,toisaalta tekis mieli lähtee lätkimään(mies ei halua missään nimessä erota).
Täst on tulossa elämää suurempi asia,niin naurettavalta kuin saattaa täs jonkun mielestä näyttääkin!
Siis voiko joku ihminen olla noin pinnallinen, lapsellinen ja henkisesti vajaa jos lopettaa yhteissaunomiset lihomisen vuoksi?????? Ei jumalauta. Olette ollut vuosia yhdessä ja et voi käydä saunassa yhtaikaa, voi miesparkaa, annatko sille edes pillua. Toivottavasti äijä tajuaa lähteä lätkimään...
seksuaalisen halukkuuden häviäminen on naiselle tosi kova pala? Jos ei tunne halua miestään kohtaan? Se voi olla lihomisesta tai henkisestä puolesta kiinni.
Rakastaa toista kyllä ja hirveästi haluaisi toista himoita että voisi toiselle nautintoa tuottaa, mutta kun ei, on vaan kylmä. Itse kärsin tuosta hetken aikaa, onneksi päästiin siitä yli.
Tuossa tilanteessa ei halua antaa toiselle syytä kiihottua tai ajatella seksiä. se tosin vain paisuu suuremmaksi ja suuremmaksi ongelmaksi. Mutta ymmärrän aloittajan tunteita.
toisen kiloja. Se on omien korvien välissä se vika jos halut katoaa.
kuten jo totesin ja miehessäni ei koskaan ole ollut vikaa. Pointtini olikin se että ymmärtäisitte erillissaunomisen.
Ja toisen henkilön käyttäytyminen ja olemus voivat vaikuttaa halukkuuteen ihan varmasti,naisilla vaikuttaa jo ympäristön siisteyskin. Turha väittää muuta. Mutta tämä ei ole seksi/potenssipalsta.
Ympäristön siisteys.. no voihan se joillakin vaikuttaa, joitakin se saattaa jopa kiihottaa. Tietysti riippuu ympäristöstä ja mitä sillä siivottomuudella tarkoitetaan.
Emme ole kaikki samanlaisia haluamisessa emmekä seksin harrastamisessa, se on hyvä muistaa.
Tulipa mieleeni yksi tapaus kymmenen vuoden takaa: minullakin,kuten useimmilla naisilla, on käsitys miehestä, joka kiinnostaa. Puhun nyt pelkästä ulkonäöstä, vaikkakaan se ei minulle silti ole se lopullinen juttu, mutta jonkinlainen ihanne miehestä. Tunsin erään miehen työ merkeissä ja kerran menimme erääseen muutaman päivän kestävään koulutustilaisuuteen. Tummat ja pulskat miehet eivät siihen mennessä olleen herättäneet minkäänlaisia väristyksiä .. kuinkas siinä sitten kävikään ! Miehen keskustelutaito tehosi, muuta ei tarvittu ja minut oli myyty. Teki tiukkaa, että pystyimme pysymään erossa toisistamme, vielä jälkikäteenkin. Senverran puhuimme, että totesimme olevamme molemmat naimisissa..
Sen jälkeen en ole enää ajatellut kenenkään kiloja tai muotoja. Se ei näytä olevan siitä kiinni. Ei minunkaan kohdallani; iän myötä on tullut pyöreyttä muutama kilo, mutta saunakaveriksi ja sänkyynkin näytän hyvin kelpaavan :)
Ja jos minua ei joskus haluta rakastella, en kyllä etsi toisesta syytä siihen, vaan mietin, että mikäs nyt on kun ei huvita. No eihän siihen aina tarvitse niin kummaa syytä olla, joskus voi kieltäytyäkin. Kunhan pitää huolen, että ei loukkaa sillä toista. Se on rakkautta.. minusta !
juttu. ei ole kuin vuosi aikaa kun siitä puhuttiin. Kuriositeettina tiedoksi. Kai se jotenkin liittyy lisääntymiseen ja pesäntekoon jne.
jatka teini vaan samaan malliin näiden juttujen suoltamista!
Meillä kävi näin.
Minä paranin sairaaloisesta ylipainosta.
En ollut enää se tuttu ja turvallinen läski,
joka koko suhteen olin ollut.
Suhteemme lähes kuollut.
Mieheni aivan välinpitämätön minun suhteeni.
Häntä ja itseäni vartenhan tämän sain onnistumaan.
Olemme ihan vieraita toisillemme.
Olen muuttunut sen myönnän, myös sisäisesti.
Eikö mies/vaimo kestä puolisonsa muuttumista suuntaan tai toiseen?
Miehet vastatkaa miltä tuntuu, kun vaimonne muuttuvat?
Ettekö kestä kun vaimomme saa upean ulkonäön ja vahvan itsetunnon?
Tuntuuko se pahalta? Itse luulin muuta.
Toivottavasti muilla asiat eivät kääntyneet tähän suuntaan.
Olin niin onnellinen meidän puolesta, mutta toisin kävi.
Mikä tahansa muutos voi muodostua parisuhteelle kohtalon kysymykseksi. Tulee mieleen, millaiseen kriisiin moni vaimo on joutunut alkoholistimiehensä raitistumisen jälkeen. Mutta kriisistä voi selvitä. Hienoa, että sait laihdutettua. Nyt vain rohkeasti setvimään suhdetta miehen kanssa!! Joku sanoi jossakin, että jos ihmiset käyttäisivät ssaman energian avioliittonsa ongelmien setvimiseen ja yhteiselämän rakentamiseen kuin avioerossa pakosti menee, eroja olisi hirmu vähän.
Ei täällä ole sen onnellisempaa loppua. Kun mieheni alkoi katselemaan hoikkia naisia ollessamme yhdessä ulkona, tajusin asian. Hän ei kuulema pystynyt minulle sanomaan että olen iljettävä ja ei huvita yhtään olla kanssani, en ollut haluttava. No painoindeksi oli yli 40 kun sisuunnuin ja ajettelin että vielä olen haluttava mieheni silmissä. Nyt lähentelen normaalipainoa ja ei tämä ole sen onnellisempaa. Kaikki muut miehet kyllä ovat alkaneet huomata minut mutta se jolta kaipaisin eniten huomiota ei vaivaudu. Olen ihan onneton kun tälläisen urakan olen tehnyt ja ei se tuottanut toivottua tulosta. Olenkohan edelleen mieheni silmissä se telttapäällä kulkeva lihava vaimo????
no sanos nyt sen mitat onko edes lihava. etkö rakasta sisintä? et taida antaa sille tarpeeksi kun se syö ja juo! eikö ole ihana kun on iso ja turvallinen mies. mä tykkään mulla komea kalju pää yli 90kg sängys hyvä kunto ja hyvä hmyy :) älä kehtaa aikuinen valittaa noin pinnallisesta. on vakavempaakin! ja kun annat tarpeeksi rakkautta niin kylse läski lähtee ja yhdessä lenkille. ja käy sinä kauassa!!!
Mullakin on tuollainen reilu satakilonen kalju mötikkä :D Ihana mies. Tosi pari kiloa voisi tipauttaa ihan vain terveydellisistä syistä.. no hän onkin bodari eli onneksi lihaksiakin todella löytyy!
Näitä tällaisia juttuja kun lukee, tulee mieleen, että olisi oikeastaan aivan kohtuullista kuulla toisenkin osapuolen näkemys ja kokemukset. Voisiko esimerkiksi olla niin, että miehesi ei ole sinuun tyytyväinen, jospa et vastaan hänen naisihannettaan, en tarkoita ulkonäköä vaan muuten. Jospa olet kumppanina vääränlainen hänelle. Oletkos tämän ongelman kanssa tullut miettineeksi sitä ?
Mitä, jos hän on sisimmässään surullinen..
Oletkos yrittänyt aidosti keskustella hänen kanssaan.
Yleensä vika on jossain muualla, voipa olla jopa niin, että toinen ukkoutuu tai akkautuu, kun suhde ei tyydytäkään. No sehän on tietysti tavallaan tyhmää, ettei huolehdi itsestään, mutta kovin tavallista silti. Yritän vain sanoa, että se voi olla molemminpuolistakin, tympääntyminen.
Jos ei onnistu, kannattaisko tosissaan harkita eroa ja keskustella siitä. Niin ja näytäpäs tämä juttusi täällä miehellesi !
monia täällä liikkuvia tuollainen asenne ärsuttääkin.
Tiedän omasta suhteestani, kuinka ikävää on, kun ei pysty vain haluamaan ihmistä, jota kuitenkin rakastaa...ja en osaa oikein selittää mitä tarkoitan.
Olen itse aika nuori, pieni ja hentorakenteinen nainen ja haluaisin ja odottaisin, että mesystävänikin hiukan kiinnittäisi huomiota painoonsa.
Hän vain ajattelee olevansa aivan normaali, saattaa ollakin, mutta minua silti ärsyttää.
Olisi kiva, jos toinenkin olisi kiinnostunut vaikkapa lähtemään lenkille, eikä söisi ja tarjoaisi minullekin aina karkkia ja kaikkea muuta lihottavaa.
Haluan omasta ulkonäöstäni pitää huolta edes, mutta hän ei tunnu pitävän silläkään mitään väliä.
Toivoisin, että hän haluaisi minua ja antaisi arvoa edes sille, että minä yritän pitää huolta itsestäni.
Välillä tuntuu, että olisi jopa parempi erota, vaikka häntä rakastankin.
Alussa meillä tuntui olevan paljonkin yhteistä, mutta nykyisin meitä eivät yhdistä paljon mitkään asiat.
Odotan toiseltakin hieman panostusta suhteeseen, koska itse yritän aina parhaani.
Läskit rulaa. Ja on miehekästä, jos miehellä on kunnolla massaa, eikä ole mikään kukkakeppi.
Muista vaan tarjoilla ukolles lisää makkaraa ja ihraa, jätskiä ja kaljaa, niin kyllä se siitä vielä iloks muuttuu.
"Ja on miehekästä, jos miehellä on kunnolla massaa"
sama kun muijat luulee että laiha on sama kuin hyväkuntoinen. timmi ja kireässä kunnossa on täysin eri asia kuin laiha
samoin massa ja lihas on aivan eri asia
mies saa painaa vaikka 105kiloa olematta lihava, jos on todella lihaksikas. mutta jo 95kg 180cm pitkä lihakseton on todella vatsakas, haiseva karvakasa
pitäkää itsestänne huolta ja treenatkaa
Itselläni taitaa olla niin hyvät geenit, että olen aina timmissä kunnossa, vaikka en bodaakaan itseäni miksikään naudaksi, enkä ota stressiä mistään. Naiset tykkää musta, ja minä tykkään niistä...(vinkkaa silmää)...
Puhuinkin tuossa edellä lähinnä "veljien" puolesta...heh...
...piti sanomani, että joskus on hyvä, että naisessakin on mistä ottaa kiinni...
Joo pääsi tuo tilanne sen verran pahaksi äitymään,että mies aloitti elämäntapamuutoksen,katsotaan mihin johtaa.
Sitä edelsi kyllä railakas tappelu,kun pinna paloi molemmilta!
Kokemuksesta tiedän,että se kaljamaha pienenee yllättävän nopeasti,kun ei tuki sitä täyteen kaiken maailman p**kaa,ja mielikin kevenee samalla.
Ja kun tulee pilkettä silmäkulmaan,sen huomaa vaimokin...
en kattelisi moista naista päivääkään. Moisia pintaliitäjiä ikävä kyllä piisaa.
On se kumma juttu, että ei saa olla miehensä lihomista vastaan!!
Siis jos mies vaan syö, syö ja syö, ei liiku, vetää kaljaa sohvalla ja örisee, niin anteeksi vaan, mä en sellasta ukko kattelisi vaikka se ei siitä kiloakaan lihoisi.
Tollanen saamattomus ja välinpitämättömyys itseään kohtaan on kamalaa. Kun ei jakseta enää välittää mitä suuhunsa panee ja miltä näyttää. ENKÄ tarkoita sitä, että pitäisi sickpäkit olla kunnossa ja perse tiukka vaan sitä, että pitää itsensä kunnossa ja terveenä.
Iän myötä lihominen on normaalia ja hyväksyttävääkin, harva sitä pystyy välttämään, mutta jos lihominen on silminnähtävää ja lapsetkin jo on kauhuissaan, niin siitä kyllä saa ja pitääkin sanoa! Jo miehen (tai aivan yhtä hyvin naisen) oman terveyden kannalta.
Oonkin usein erään kaverinin kanssa miettinyt (ollaan siis molemmat aika nuoria ja naimattomia) että onko muka niin, että ennen kun löytää miehen, täytyy huolehtia itsestään, ehostaa, liikkua ym. ja sitten kun on se mies haavissa niin voikin repsahtaa???! Itse en aio tehdä niin, enkä myöskään halua että mieheni luulee, että nyt ei olekaan enää millään mitään väliä, kun on jo tuo vaimokin "hankittu".
Kyllä se omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu jokaisen elämänvaiheeseen, oli naimisissa tai ei.
Siitä tosin olen samaa mieltä, että jos ei pysty saunassakaan enää samaan aikaan olemaan, niin se on jo aika paksua. Tosin mulla nyt ei ole sellasesta kokemusta...enpä siitä osaa sen enempää sanoa.
Mutta siis, tän jutun pointti on se, että kyllä jotain vaatimuksia saa olla, ilman että heti kutsutaan pinnalliseksi. Mä hyväksyn, jos mies lihoo, mutta en sitä, jos se ei enää välitä.
??????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
Ymmärrän sinua täysin. Mutta olenkin itse normaalipainoinen. Kaikki, jotka täällä sinut tuomitsevat pinnalliseksi, ovat itse lihavia.
Ukkosi on siinä iässä, että läski alkaa toden teolla aiheuttaa sairauksia. Siinähän sitten olette kohoavine lääkekustannuksinenne äijän poratessa työkyvyttömyyseläkkeelle, kun on sitä ja tätä sairautta ja kremppaa.
Yritä kuitenkin ensin hyvällä mutta jämäkällä otteella saada miehesi laihduttamaan. Eikä sitten mitään hömppäkuureja. Niissä kun lopputulos on yleensä, että saa takaisin entiset läskit ja vielä vähän päälle.
Jossain vaiheessa ehkä täytyy tehdä se ratkaisu, jonka MIES tekisi vaimon levitessä valaan kokoiseksi. Ei MIES katsele rumaa, lihavaa vaimoa, sillä MIEHEN kuuluukin vaihtaa hoikkaa ja kauniiseen, jos hän itse on kunnossa ja vielä haluttava muiden naisten silmissä. Tästähän me kaikki olemme yhtä mieltä, emmekö olekin?