Henkinen kipu ottaa liian kipeää eikä lopu. En jaksa. Haluaisin vaan pois. Miettikää tätä ennen kuin kohtelette jotakuta huonosti tai hyväksikäytätte. Aina voi kohdella hyvin ja ihmismäisesti vaikkei ajattelisikaan tai tuntisikaan samoin.
Haluaisin lakata elämästä
Anonyymi-ap
16372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olet ihan oikeassa.
Siksi sinuun kait sattuukin. Kun on itse hyvä sisältä, niin sitä liian helposti kait odottaa toisiltakin ja pettymys on sen mukainen.
Sillä monet ihmiset ovat vain idealistisesti hyviä. Heille hyvyys on pelkkää merkityksetöntä sanahelinää jota kuuluu toitottaa ollakseen sosiaalisesti hyväksyttävä muiden silmissä. Heille hyvyys on pinnallista eikä ulotu tekoihin eikä yhteyteen.
Olet hyvin onnekas, jos hyvyys on sinussa sisällä sydämessä. Kipu on merkki siitä.
Koita jaksaa, niin minäkin. Välillä on vaikeaa. Itse sorrun usein polttavaan ihmisvihaan.
Kyllä se kipu helpottaa. Itse tunnen vähän samanlaista mutta onneksi vain hetkittäin. En 24/7. Lupaan sulle että se helpottaa.
Turha luvata sellaista mistä sulla ei ole hajuakaan helpottaa se kun opit kylmettään ittes voin luvata ei ole helppohomma en tiedä kenenkään muun pystyneen siihen julmia ihmisiä tiedän monia mu en yhtään yhtä kylmää kuin minä
Niin ja bisneksessä ei ole sijaa tunteille jos joku bisnes alaa suunnittelee siellä rikkaat syö köyhemmät elävältä kun yrittävät kilpailua rajoittaa vaikka se on suurimmassa osassa maailmaa jopa rikollista toimintaa joten miksi siihen ei kukaan puutu
Älä kylmästi kyynistä itseäsi. Varsinkaan, itsesi takia
Yhtälailla menssään piilorikollisemmaksi. Puuttuu alibi media seksikkyydestä
Et ole yksin.
Ei meistä kukaan ole yksin tässä maailmassa meitä on noin seitsemänmiljardia ihmistä siis jokainen meistä on erilainen ei ole olemassakaan kahta täsmälleen samanlaista ihmistä
Tuo on yksinäinen ajatus.
Oikeaa puhut. Asiaa nimittäin. Aina voi olla hyvä, vaikkei olisikaan samaa mieltä tai vaikkei edes tykkäisi jostain henkilöstä, mutta silti voi ja pitää kohdella ihmisarvoisesti. Ei olla kuin pikkulapset, jotka kaupassa heittäytyy selälleen potkimaan ilmaan, kun eivät saa jotain tiettyä namia tai lelua. Tosin tuo on ajatustasolla kiehtonut tietyssä määrin kokeilla edes sen yhden kerran 🤭 vielä on jäänyt sinne ajatuksen puolelle sentään, mutta noin niinku periaatteessa jos se oiskin niin helppoa eikä siinä satuttaisi muita, niin ihan kokeilunarvoinen juttuhan se olisi. Lähes must! Mutta jos nyt kuitenkin pysyttäisiin siinä aikuisuudessa ja käyttäytymisessä, niin se oma asenne ja se, miten sitä heijastaa muualle ympärilleen, on hyvä lähtökohta, vaikkakaan se ei tietenkään aina riitä, koska onhan siinä myös se toinen osapuoli tai useampikin. Sanotaanhan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Joo, ei pidä aina paikkaansa, ei. Eli tässä tulee esiin se epäkohta, ettei aina mee niin kuin pitäisi tai haluaisi. Se peruskohteliaisuus, lämpö muita kohtaan, ymmärrys ja avoimuus ovat aluksi ihan hyviä pointteja, lisänä toki joukko muita avuja. Ja vaikka kuinka saisi hyvää ja pahaakin osakseen, siltikin joskus tuntuu kaikki olevan ihan syvältä jostain. Niiden yli mennään. Ehkä ajan kanssa, mutta kuitenkin on mentävä, vieköön se sitten minkä tarvitsee. Kipuja on varmasti jokaisella - henkisiä ja fyysisiä. Ei kuitenkaan voi suoraan vertailla niitä toinen toistemme kipuihin, sillä nehän ovat niin omia, että turha lähteä vertailemaan. Samankaltaisuutta ja yhtäläisyyksiä on, tottakai. Ollaanhan me samoista aineksista tehty. Yksilöllisyys. Se on se, mikä meidät erottaa. Äsh, nyt meinaa tulla pienoisromaani, niin en selitä tämän enempää. Tässä kuitenkin lämpöä ja ymmärrystä sinne täältä päin. Ettei nyt ihan jaaritteluksi menis, niin p o i s t u n.
Jätä vähän väliä noin pitkään Halusin lukea sinut ja yritin, mutta en pystynyt. Silmät meni kieroon.
Ei voinut. Sori. Ei vaan voinut.
Seltys on aina selitys ihan kiva fanfiction vielä kun opettelet mitä elämä oikeasti on
Roomaanisti. Harvoin luen, pitkii textei. Yrityksenä ytimekkyys
Jätin silmään välykset toisioloista kalibroideissa. Suomen neitosista
Kiitos. En tiedä miten jaksan venyä eteenpäin. Nyt tuntuu lähinnä siltä että mitä kauemmin täytyy jaksaa, mitä kauemmin täytyy handlata taas yksi päivä rahjustaen näiden tunteiden kanssa, sitä ohuemmaksi ja ohuemmaksi käyn. Ja katoan kokonaan. Ontoksi, tyhjäänsä ja sen kipua kumisevaksi kuolleeksi eläväksi. Mikä on minusta pahempi ja tuskallisempi vaihtoehto kuin kadota nyt, kunnolla. Voisinpa vain kadota kunnolla. Voisinpa vain nukkua. Ymmärrän sitä Liukkosta tässä. Mutta lemmikkien ja läheisten takia täytyy jaksaa. Oon jaksanut joten kuten niin monta vuotta. Viimeisin käänne tässä meidän vähän säälittävässä saagassa, rakkaustarinan amputoidussa kuvajaisessa ja gargoilinkuvatuksessa...heh. Tämä kuluva vuosi on ollut aivan kamala.
En tosiaan tiedä, mutta kiitos. Muut vastaukset eivät minulta. T. Ap