Minun on vaikeaa osata iloita mistään. Yksinäisyys siihen vielä päälle tietysti. Tämä on muiden maailma, maailma mitä en tunnista. Olisi pitänyt saada se oma elämänkumppani ennen kuin ajauduin näin pitkälle suruun. Enää en siihen kykene. Tiedän että olisin ollut hyvä tyyppi heille ketkä olisivat olleet sosiaalisessa verkostossani. Jaksaakohan tätä suurta näytelmää katsella montaa vuotta? Taidan hankkia pehmolelun jota halia ;).
Tunnistin masentuneeni
Anonyymi-ap
4205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minkälaisen pehmolelun ajattelit hankkia?
Jonkin pyöreän ja ison jotta sitä voisi helposti halia. Kavereita sille sen lisäksi, jotta ne voivat pitää toisilleen seuraa. Niille puhuminen voisi auttaa. Kunhan en ala kuulemaan niiden puhuvan takaisin, niin kaikki on riittävän hyvin. Jatkuva elämäntilanteesta aiheutuva stressi vaivaa minua. -ap.
Minulla on samanlainen tunnelma.Ihmisiä paljon ympärillä,mutta silti yksinäinen olo.💔Hyvää yötä sinulle ken lienetkin.
Ei monikaan kanssani aikaa viettävä minua ymmärrä. He eivät näe edes masennustani, vaikka se on jo kroonistunut. Sellaisille ihmisille, joilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta ko. asiasta, ei ehkä kannata alkaa kauhean paljon siitä avautumaan. Tai siltä minusta tuntuu, että jos ei itsellä ole ylipäätänsä omakohtaista kokemusta asioista tai jostain sairaudesta taikka ominaisuudesta, niin ei ymmärretä sitä, miten jollain toisella voi olla eri tavalla. Ja en oikein pidä siitä kun ei ymmärretä jotain asiaa, niin siitä on sitten kehitetty jokin pinnallinen, stereotyyppinen käsitys, että ihminen lannistuu elämässään tai jotenkin ei ole riittävän päättäväinen. Että kyllä se yksinäisyys oikeastaan seuraa ihan joka paikkaan mihin menenkin.