Ihan ihme asian olen huomannut. Isovanhempieni aikana oli pakko mennä nuorena naimisiin ja elää elämä pottupellon laidalla saman ihmisen ja lapsikatraan kanssa - oli onnellinen tai ei.
Vanhempieni taas ei ollut pakko sitoutua heti 18-vuotiaana, joten he elivät vapaasti yhdessä 7 vuotta ennen naimisiinmenoa, ja suosittelevat samaa hitaampaa toimintaa myös lapsilleen, ettei tule tehtyä vääriä päätöksiä liian nuorena.
Tämän päivän teinit taas haluavat kihlautua ja sitoutua heti, kun muutaman teinisekoilu-seurustelun jälkeen löytyy "se oikea". Liittyykö siihen kielletty hedelmä? Pala salaista elämää, joka tulisi kokea vasta kolmenkympin paremmalla puolella? Kihlat vaikuttaa jo trendi-ilmiöltä.
Kenenkään elämää tosin tuomitsematta tässä mietiskelen.
Vanhempieni taas ei ollut pakko sitoutua heti 18-vuotiaana, joten he elivät vapaasti yhdessä 7 vuotta ennen naimisiinmenoa, ja suosittelevat samaa hitaampaa toimintaa myös lapsilleen, ettei tule tehtyä vääriä päätöksiä liian nuorena.
Tämän päivän teinit taas haluavat kihlautua ja sitoutua heti, kun muutaman teinisekoilu-seurustelun jälkeen löytyy "se oikea". Liittyykö siihen kielletty hedelmä? Pala salaista elämää, joka tulisi kokea vasta kolmenkympin paremmalla puolella? Kihlat vaikuttaa jo trendi-ilmiöltä.
Kenenkään elämää tosin tuomitsematta tässä mietiskelen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kolmenkympin paremmalla puolella... Ei kai nyt sentään? Ilmeisesti moni mies on kanssasi samaa mieltä kun niin kauan oottelee kihlauksen/naimisiin menon ja lapsien teon kanssa. Ainakin mitä naisten valittamisesta voi päätellä.
Nämä on henkilökohtaisia asioita eikä voi olla yhtä kaikille sopivaa ikää mennä kihloihin/naimisiin/saada lapsia. Ihmiset on erilaisia ja elämä kulkee erilailla. Mitä jos sattuu löytämään sen ihmisen jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä vaikka 20 vuotiaana? Pitääkö olla ensiksi 10 vuotta tai enemmän yhdessä, ennen kun voi mennä kihloihin? Jotta olisi 30 vuotias tai enemmän... Tai jättää hänet vaikka menisi kuinka hyvin. Kun ei voi sitoutua vielä yhteen... Täytyy kattoo, jos löytys parempi.
Tuo oli mielestäni vähän liioittelua.
Eikä se ole aina paha asia, että nuoret seurustelee vakavasti. Eikä lennä kukasta kukkaan, niin kuin moni tekee. Vaikka ei sitä tietenkään kihloihin tai naimisiin tarvi heti rynnätä.
Monet erot osin johtuu siitä, että avioliittoja solmitaan liian hätäisesti. Mutta myös siitä, että erotaan liian helposti. Heti kun vähänkin tulee ongelmia.
Ymmärsinkö muuten oikein, että vanhempasi olivat ensiksi yhdessä 7 vuotta ja sitten menivät naimisiin. Ja suosittelevat samaa muille, ettei tule tehtyä vääriä päätöksiä? Jos he olisivat menneet naimisiin 3 vuotta seurusteltuaan, olisiko se ollut väärä päätös? Eivät kai he ole vielä eronneet? Vai ovatko...? Ymmärrän, jos he olisivat eronneet esim. 7 vuoden kuluttua menemättä naimisiin, kun huomasivat olevansa aivan vääriä ihmisiä toisilleen. Ja huokasivat helpotuksesta kun eivät olleet menneet naimisiin.
Ai niin.. "elivät vapaasti yhdessä"? Niin mitä se tarkoittaa? Oliko heillä ns. vapaa suhde, että saivat tapailla muitakin?
Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2004 Suomessa solmittiin 29 300 avioliittoa. 3 500 enemmän kuin edellisenä vuonna.
Tämä voi johtua tietysti monesta eri syytä, mutta ehkä avioliittojen suosio on tosiaan nousussa?
Sehän on jokaisen oma asia milloin haluaa kihlautua tai mennä naimisiin jne.. Toki olen huomannut että nuoret menevät yhä useammin kihloihin yleensä edes tajuamatta sen oikeaa merkitystä mutta ei se tarkoita että kaikki ovat yhtä tyhmiä.
Tota noin. Olin 16 kun kihlauduin ensimmäisen ja viimeisen kerran. Naimisiin pämäytetään kun täytän 18 eli siis ensi vuonna. Ja lapsia pyöräytetään varmaan muutaman vuoden jälkeen häistä. (heti kun talous "tasaantuu") Ja meillä on meininkinä että yhdessä pysytään hamaan loppuun asti. Meistä vaan on kiinni se että onko avioliitontie keveä vai raskas kulkea.
Kaikki on haluamisesta ja tahtomisesta kiinni! Ei iästä tai seurustelu ajasta.