pelkään, että muut luulevat niin. Mulla on tää pelko 24 h vuorokaudessa! Esim. bussissa pelkään, että katsoisin vahingossa jotain naista 'sillä silmällä' ja että suuni menisi jotenkin himoitsevaan asentoon. Inhottaa, kun ei pysty olemaan tarkkailematta itseään. Lesboissa ei ole mitään pahaa, sitä en tarkoita. Se on vain niin, että mua on haukuttu koko yläasteajan lesboksi, jolloin olen alkanut luulla, että todella vaikutan lesbolta. Kertokaa ihmiset, miten voisin päästä pois tästä pelosta....
Kiitoksia vastauksista jo etukäteen :)
Kiitoksia vastauksista jo etukäteen :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla on tosi lyhyt tukka, ja käytän yleensä miestenvaatteita, enkä meikkaa. Saan kokoajan kuulla olevani rekkis ja lesbo ym... Vaikka en ole. Minulla on jopa poikaystävä!
Olen varmaankin biseksuaali. Mutta ei miehet aivan ällöttäviä musta ole, samalla tasolla ne on ku naisetkin kun mun kiihottumisesta ja rakastamisesta on kyse.
Minua on aina nimitelty lesboksi ja kun minulla oli kundikaveri, niin jo ounasteltiin ettei se onnistu, koska minä oikeasti kuitenkin olin lesbo.
Asia vaivasi minua suunnattomasti ja tunkeutui uniinikin. Eräänä päivänä päätin sitten kokeilla että miltähän se suhde naisen kanssa tuntuisi. Ja nyt en enää miestä kaipaa!
Täytyy sanoa että heterot kyllä yllyttivät.
Mulla on suvussa samalla tapaa tomeria ja päättäviä naisia, tosin minua paljon vanhempia. Kukaan ei ole niille tyrkyttänyt lesboutta. Ehkä he elivät sellaisena aikana?
. . . .
No ensiksi pieni oikaisu mitä meihin lesboihin tulee.. Siis eivät lesbot suinkaan mitään miestenvihaajia ole (tietenkin niitäkin löytyy, jotka eivät miehistä pidä edes kavereina..), mutta uskoisin ainakin että kavereina miehiä on lesboilla ihan tavalliseen tapaan. No itselläni ainakin... Ja tähän teidän kahden ongelmaan sitten..No vähän nauroin, kun luin "ongelmanne", koska eiköhän tämäkin asia ole vain teidän korvien välinen juttu! Eikö ole tärkeämpää, että itse tiedätte oman seksuaalisensuuntautumisen ja olette välittämättä muista?! Ymmärrän ongelmanne, jos olette vielä aika nuoria, niin haukkuminen tietenkin satuttaa, mutta oikeassa elämässä joutuu kohtaamaan usein paljon isompiakin ongelmia kuin muiden luulot omasta mielenkiinnonkohteista! Itseluottamusta vaan peliin ja ei muiden mielipiteet saisi vaikuttaa niin paljoa teidänkään elämään! mitähän siitäkin tulisi, jos minä lesbona rupean murehtimaan jokaisen minua vastaan olevan ihmisen sanoja/ajatuksia minusta....
ja siitä miesvihasta niin käsittääkseni ne naiset jotka asuvat ja elävät miesten kanssa ovat sen asian kanssa enempi tekemisissä kuin lesbot.
Just niin.
Eipä tarvi miehiä paljoakaan noteerata tässä maailmassa, kun ei ole heteronainen.
En vihaa miehiä (mitä energiantuhlausta se olisi), miehet ovat aina olleet minulle täysin neutraaleita. EVVK.
En tiedä minkäikäinen nyt olet,mutta itse jotain samantapaista nuoruudessa kokoneena(ystävä myös kokenut saman,leimattiin lesboksi).Nuori ihminen hakee vielä identiteettiään ja tuollaiset perusteettomat leimaamiset voivat todella satuttaa.Myös se mitä muut itsestä ajattelevat on usein korostuneen tärkeää.Jos olet olet ollut asiasta pitkään noin ahdistunut sinun pitäisi päästä keskustelemaan jonkun luotettavan henkilön kanssa,joka ei mitätöi tunteitasi vaan ottaa ne todesta.Jos tällaista henkilöä ei ole lähipiirissä mielestäni sinun kannattaisi mennä juttelemaan ammattiauttajille,sillä heillä on jo koulutuksensa perusteella edellytykset ymmärtää ahdistustasi sekä syy-seuraussuhteita.oikein hyvää kesää sinulle toivotan ja uskon,että vielä pääset pelostasi ja voit elää ilman pelkoasi:)
Voi olla että asiasta on kehittymässä tai jo kehittynyt pakonomainen ajatuskulku, jolle olisi hyvä tehdä ajoissa jotain, ennen kuin se alkaa tosissaan vaikeuttamaan elämääsi. Yksi just yleisimmistä on pelko että pidetään homona/lesbona, vaikka ei siihen oikeasti mitään järkevää syytä olisi. Kyseessä on jonkunlainen alitajuinen ajatusluuppi, jota ei välttämättä omin neuvoin saa katkaistua.
Kannattaa kysyä esim terveydenhoitajalta tai omalääkäriltä pääsisikö tapaamaan jotain mielenterveysihmistä. Heillä on tietoa näistä jutuista, ja he osaavat varmasti neuvoa millä tavalla pääset näistä vaivaavista ajatuksista eroon. Omasta kokemuksesta tiedän, ettei asiaan tarvi mitään pillereitä, on vain keksittävä uusi ajattelutapa jolla mieleen muodostuneet lukot saa avattua. Ei ole mitään syytä hävetä asiaa, koska kaikesta päätellen alitajuinen mielesi on vaan jäänyt yläastaikaisten haukkujiesi "uhriksi".
Kuule, kukaan ei kadulla uskois, että olen lesbo. Mulla ei ole mitään kauheita pelkotiloja siitä, että jotkut sattuvatkin luulemaan mua heteroksi.
No niin, ihan hyviä kannanottoja on tullut, kiitos siitä :)
Itsekään en ymmärrä, miksi annan muiden mielipiteelle (=luuloille) näin paljon painoarvoa. Kai se on sitä, että se yläasteaika tulee jälleen kerran mieleen. Enkä voi sille mitään!
Tänäänkin, kun kävelin metroaseman rappusia alas, näin erään mukavan näköisen naisen tulevan liukuportailla ylös. MITÄÄN SEKSUAALISTA HIMOA EN TUNTENUT HÄNEEN. No sitten kun näen jonkun kauniin naisen, ajattelen heti mielessäni: "Enhän näytä himoitsevalta, enhän näytä?", jolloin huomasin erään jutun tapahtuvan minussa. Alahuuleni aivan vaistomaisesti ajatuksen voimalla liikahti, eli luulen vain, että juuri sillä tavalla kuin olisin himoinnut häntä. Ja sitten vielä tuntui siltä, että nainen olisi luullut niin, kun minuun katsoi.
Tiedättekö miksi välillä pidän itseäni aika epänaisellisena?? Se johtuu siitä, kun olen 178 senttiä pitkä ja painan noin 82 kiloa. Veljeni usein vitsaileekin, että olen "kuin keskimääräinen mies". Tämän ohella pelkään muiden käsittävän minut lesboksi. Eihän siitä muuten mitään haittaa olisi, mutta kun yläasteella tytöt aina karttoivat minua ja sanoivat syyksi sen, että olen lesbo. Se todella satutti. Eli itselläni ei ole mitään lesboja vastaan, tässä siitä ei ole kyse. En vain halua, että ihmiset saavat ylipäätään minkäänlaisia harhakäsityksiä minusta. Se ei olisi kovin kivaa. Lesbo ei ole LÄHESKÄÄN ainoa pelkoni, miksikä minua voitaisiin luulla, mutta mainitsin sen nyt täällä palstalla, kun aihetta käsitellään.
Ja 178 senttisenä naisena ei ole todellakaan kiva olla! Ainakin heterona elämäsin se pistää hankalaksi, kun "miehet haluavat itseään lyhyemmän naisen". Ja kun ajattelee, minun on vaikea saada itseäni pidempi mies! Ei joka toinen ole sellainen... Eli onhan se toki mahdollista, mutta sitten kun ajattelee muita seikkoja, esim. sopivaa luonnetta, koulutasoa ja ulkonäköä muuten, niin aika pieni mahdollisuus sitten niille jää. En jaksa kuulla enempää tuollaista paskaa, että "nainen on miestä lyhyempi"............... Miksi rajoittaa valinnan varaa, kun ei ole mikään pakko siihen????
"heterona elämäsin"... siis heterona elämisen.
ei 178cm edes ole hirmu pitkä! 190 on jo naisella hurja pituus, muttei 180 alle jäävä edes tavaton. Sitäpaitsi pitkät naiset on upeita, joten ehdotan että suoristat selkäsi ja kannat uljaasti ja rohkeasti itseäsi. Katselet muita naisia miten katselet joitain jopa vähän ylempää, etkä välitä mitä muut siitä ajattelee. Jos joku erehtyy luulemaan lesboksi on se sen ongelma itse kuitenkin tiedät mitä olet ja vain sillä on väliä!
natsuli :) Enhän mä saisikaan välittää siitä, mitä muut ajattelevat.
Tuli muuten mieleen, minkä pituinen sä itse olet??
En tarkoita olla loukkaava, mutta kun itse liikut kaupungilla, ajatteletko koko ajajn muiden ihmisten suuntautumista tai sitä, että "kuolaavatko" he perääsi? En oikein jaksa uskoa, että kukaan tekisi niin. Ja on vain yleisinhimillistä, että katse hakeutuu sinne missä on jotain mielyttävää katseltavaa olipa se sitten komea maisema, hemaiseva nainen, mehukas miekkonen, upea taulu tai vaikkapa vain herkullisen näköinen ruoka-annos kaverin lautasella. Ei koko elämä ole pelkkää seksuaalista suuntautumista. Suoraan sanottuna kuulostaa siltä, että sinun ongelamsi ei ole suuntautuminen, vaan paranoia eli vainoharhaisuus.